Hae tästä blogista

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kaunis Veera ja Sikaihana Jeanne


Suomen kesä jatkuu helteisenä. Me olemme helteistä huolimatta tai ehkä juuri hyvien säiden ansiosta taas monta kesäteatterikokemusta rikkaampia, mutta paljon kesäkivaa on vielä toivottavasti tulossakin. Tällä viikolla ohjelmassamme on ainakin Patarouva Savonlinnan oopperajuhlilla sekä Roukalahden Avioliittosimulaattori.

Eilen kävimme katsomassa UIT:n Kauniin Veeran Lappeenrannan kesäteatterissa.

Kaunis Veera nojaa vanhaan tarinaan, upeasti laulettuun ja soitettuun musiikkiin sekä teatterin ja tanssin ammattilaisiin. Tällä reseptillä on vaikea olla onnistumatta, ja teatterikokemus onkin kaikin puolin hyvä ja nautittava.

Musiikin sovitukset toimivat välillä jopa alkuperäisiä kappaleita paremmin, tarina etenee, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on minun makuuni melkein liikaa, mutta enemmistö yleisöstä nauraa hullutteluillekin täysin palkein.

"Kanna minut metsään apinamies" saa ihon kananlihalle, ja kyynel pyrkii silmäkulmaan, kun Daaria laulaa Veerallensa "Mustalaisnaista". Myös Kaunis Veera laulaa kauniisti, todella kauniisti.

Kaunis Veera esitettiin eilen viimeistä paikkaa myöten täydelle katsomolle, eikä katsomo suotta pullistellut, yleisö sai varmasti kesäteatteria koko rahalla.


Joensuun Utran Uittotuvalla pyörii Sikaihanaa, niin ikään ammattilaisten voimin. Sikaihanaa on kesäinen hassuttelu, joka ei varsinaisesti suuria tunteita herättänyt, mutta toimii omassa tyylilajissaan.

Laulut vedetään hyvin, kuten kaikki muukin, ja kokemus on kaikin puolin viihdyttävä. "Sikaihanaa, sikaihanaa" jää soimaan päähän esityksen päätteeksi, ja tilaisuuden tullen pompsahtaa korvamadoksi vielä parin viikon päästäkin, kuten juuri nyt :D

Väliajalla herkutellaan paikallisella katuruualla ja punaviinillä, jonka saa viedä esityksen ajaksikin sivukatsomoihin, jotka kuuluvat anniskelualueeseen.

Miljöö Utrassa on ihana. Joki lipuu rauhallisesti kesäteatterinäyttämön takana, joenranta on hurmaava ja itse Uittotupa varsin viehättävä myös.

Kauniina ja kuumana kesäiltana valtava katsomo on ehkä reippaasti puolillaan.




Tämän kesän tähän mennessä kiehtovin kulttuurikokemus on ollut RATA-ryhmän Jeanne Pulsan asemalla. Pieni katsomo oli viileänäkin ja sadetta lupaavana kesäiltana lähes täysi.

*hiljaisuus* Huomaan taas, että eniten tunteita herättäneestä kokemuksesta on vaikein kirjoittaa, koska pelkää, ettei sanoillansa tee oikeutta esitykselle tai kokemukselle...

No, aloitetaan vaikka siitä, että Jeanne eli Saara Östman laulaa kuin enkeli. Tämä on toki tullut huomattua jo useaan otteeseen mm. Kehruuhuoneella esitetyissä näytelmissä, joista on pakko mainita, että sekä Kehruuhuone 200 että Koston kevät ovat olleet pariin vuoteen koskettavimpia teatteritapauksia - eikä vähiten Sari Kaasisen musiikin ansiosta.

Palatakseni Jeanneen: Jeanne on voimakas, traaginen, kaunis näytelmä. Välillä myös sopivasti hassu, muttei myötähäpeään asti, vaan riittävästi kuljettamaan tietynlaista kepeyttä halki koko näytelmän. Kokonaisuus toimii.

Jeanne ei ole perinteistä kesäteatteria, eikä perinteistä teatteria, Jeanne on luovien ihmisten synnyttämä pieni taideteos, joka ei jättäne ketään kylmäksi.


Heinäkuun alkuun mahtui myös sateisia iltoja, joista eräänä suuntasimme Ohvanan kulttuuritalolle katsomaan Kyseessä on murha.

Vaikka kaipaankin The LittleBigMusicin revyitä, niin viihdyttävää katsottavaa se oli tämäkin. Taidolla ja tunteella tehtyä, miellyttävää katsella ja kuunnella.

Kulttuuritalon miljöö on ihana, ja viimeistään utelias, ihmisrakas kulttuurikissa Mauri sulattaa kaikkien sydämet.