Hae tästä blogista

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Täyttä rautaa -revyy Jakokosken kanavateatterissa

Täyttä rautaa on TheLittleBigMusicin toteuttama kesärevyy, jo kuudes laatuaan. Toki kyseinen ohjelmatoimisto on vetänyt myös joulurevyyn sekä useaan otteeseen muutamaa muuta showta vuosien varrella. Itse olen nähnyt yhden shown ja kaikki kesärevyyt ensimmäistä lukuun ottamatta.

Kävimme Jakokoskella nauttimassa Täyttä rautaa eilen 29.7. Ilta oli kylmä, mutta revyy lämmitti :)

Täyttä rautaa oli jo totuttuun tapaan täyttä tavaraa: hassuttelua ja musiikkia vakavista(kin) ajankohtaisista aiheista. Tukiaisista (sekä turhajulkkissiskoksista että rahallisista sellaisista) tehtiin pilaa, osansa saivat myös terveyden- ja sairaanhoidon leikkaukset sekä sosiaaliturva. Kulutusjuhlaakaan ei unohdettu, ja lapsiperheet kuulivat kunniansa vanhaltapiialta. Ja tässä vain osa teemoista.

Tiimi osaa asiansa: säveltää, sovittaa, käsikirjoittaa, laulaa, soittaa, hullutella. Meininkiä ja tunnetta riittää. Hieno revyy jälleen kerran! Kaikki vetivät hyvin... paitsi ehkä äänimies:

Eli ainoana miinuksena täytyy mainita äänentoisto, joka on revyyn luonteen huomioon ottaen tietysti tärkeä seikka. Alusta lähtien mikit paukkuivat ja vinkuivat jossain määrin milloin missäkin käänteessä. Tämä kyllä haittaisi sekä yleisöä että varmasti esiintyjiä itseäänkin. Jotain oli tällä kertaa pielessä, en nimittäin muista tällaista ongelmaa aikaisemmilta vuosilta. Liekö uusi äänimies tai muuta probleemia. Tosin tämä oli vasta toinen näytös, joten toivottavasti asia saadaan kuntoon tuleviin näytöksiin.

Suosittelen! Tästä lisää tietoa esitysajoista yms.: TheLittleBigMusicin sivut.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Suma Ilomantsin Möhkössä

Ajoimme Joensuusta Ilomantsin Möhköön paikoitellen aivan kamalassa kaatosateessa illalla 22.7.08. Liput Suma-näytelmään oli varattu, mutta rankan sateen vuoksi ajonopeus laski sen verran, että epäilimme jo myöhästyvämme. Lisäksi pelko Ilomantsia lähestyvästä kaatosaderintamasta meinasi saada meidät kääntymään jo takaisin. Olen tyytyväinen, ettemme kääntyneet.

Suma oli hyvin perinteinen suomalainen kesäteatterin tukkilaisnäytelmä. Vaikka Suma on kirjoitettu Ilomantsin näyttämökerholle, eikä sitä ole aikasemmin esitetty, oli miulla koko ajan sellainen olo, että olen nähnyt sen jo aikaisemmin. Niin perinteinen tarina, kuviot, teksti - mutta sellaista se elämä varmaan on ollut tukkisavotoilla 50-luvun Suomessa. Huolimatta tuttuuden tunteesta näytelmä jaksoi kiinnostaa alusta loppuun.

Roolisuoritukset olivat hyviä tai vähintään kohtuullisia kautta linjan. Ja se musiikki! Näytelmä alkaa ihokarvat pystyyn nostattavan kauniilla laululla Möhköstä. Runsaalla musiikilla tuodaan tunnetta ja eloa näytelmään valtavat määrät. Hienoa!

Itse näytelmässä oli kaikki suomalaiselle kesäteatterille (ja erityisesti tukkilaisnäytelmälle) ominaiset piirteet: arkea -> iltamat -> raskaus -> kaksintaistelu -> häät eli rakkautta, mustasukkaisuutta, kieroilua, surua, alastomuutta, koheltamista, draamaa, alapäähuumoria ja alapäätöntä huumoria sekä laulua veden äärellä harrastajavoimin toteutettuna. Vanha resepti, mutta ihan toimiva :)

Tahatonta komiikkaa näytelmään toi kylän "naimaikäisiä" tyttöjä näyttelevien todella nuori ikä vs. tyttöjä vokottelevien tukkilaisjätkien keski-ikäisyys. Niillä korteillahan on harrastajateatterin pelattava, jotka on käteen saatu, ei siinä mitään.

Epäonninen sattumus näytelmän aikana oli sateen alkaminen juuri mummon sielun noustessa taivaaseen. Kohtaus oli kaunis musiikkeineen, valoineen ja savuineen, mutta yleisö lähinnä puki sadetakkeja ja nuttuja ylleen, eikä kohtaus varmasti tehnyt tarkoituksenmukaista vaikutusta isoon osaan yleisöä.

Mummon sielunnousun lopuksi tapahtui jälleen kummia: yleisö röhähti nauruun. Kummissamme kuuntelimme kuolemalle nauramista, mutta sitten näyttämöllä kekkuloikin jo alaston mies. Istuimme näyttämöltä katsoen vasemmassa laidassa, joten osa yleisöä oli nähnyt nakupellen jo paljon ennen meitä.

Kaiken kaikkiaan jäi oikein positiivinen fiilis. Suosittelen!

P.S. Sade- ja ukkosrintama kiersi Möhkön melko täydellisesti jylisten vaan mennessään. Tuuli puhalteli kovasti ja muutama pisari ropsahti yleisön niskaan ennen puoliaikaa, sitten taivas valkeni tyyneksi suomalaiseksi kesäillaksi.

Möhkön teatterin sivut.

torstai 10. heinäkuuta 2008

Turvetta ja timantteja Roukalahden kesäteatterissa

Kevät ja alkukesä menivät hujauksessa, teatteria tuli nähtyä, mutta arvostelut jäivät kirjoittamatta. Jos kesä jatkuu sateisena, saattaa aikaa jäädä myös näiden puutteiden paikkailuun. Mutta asiaan, Roukalahteen ja Kuusniemen kylään.

Kävimme eilen 9.7.08 Roukalahden kesäteatterissa katsomassa Turvetta ja timatteja. Katsomo oli edellisiltä vuosilta totuttuun tapaan lähes täynnä. Tuuli humisi oksissa ja sadetta odotettiin, muttei onneksi saatu.

Kolmas soitto ja menoksi:

Maalaiskomedian neljäs ja viimeinen osa lähti hitaasti käyntiin. Lavalle marssitettiin edellisvuosilta tutut hahmot enimmäkseen samoja näyttelijöiden esittäminä kuin aikaisemminkin.

Tarina ei alkuun tahtonut oikein saada pauloihinsa. Hyttysten huitominenkin vie osaltaan huomiota näytelmältä. Lisäksi takapenkkiin vuorosanat kuuluivat hieman heikosti, ja joku neropatti oli vieläpä jättänyt radion auki jonnekin katsomon taakse, joten vuorosanojen seuraaminen oli näytelmän alkumetreillä haastavaa, ja kuuloaan sai nuori hyväkuuloinen ihminenkin pinnistää. Kun näyttämölle päräytettiin ensimmäistä kertaa illan aikana jälleen automobiili, jonkinsortin amerikanrauta tällä kertaa, totesi ikämies takapenkistä, että auton jylinä oli ainoa ääni lavalta, jonka kunnolla kuuli.

Näytelmän juoneen en tässä katso sen kummemmin tarpeelliseksi mennä, Karjalaisen lehtijuttu kertoo siitä jo kaiken oleellisen. Sanottakoon, että kuusniemeläiset jatkoivat eloaan juonitteluiden ja rakkausilojen- sekä murheiden parissa, kuten jo kolmena kesänä tätä ennen.

Olemme innolla seuranneet kuusniemeläisten edesottamuksia nyt jo neljänä kesänä. Jotenkin tällä kertaa alkoi tuntua, että kaikki on jo nähty ja kuultu: autot lavalla, räjähdykset, vesisuihkut, palavat tynnyrit - kaikki kuusniemeläisten toilailut. Kuusniemessä ei tänä kesänä tapahtunut enää mitään uutta ja yllättävää. Tämä olikin viimeinen osa Maalaiskomediasta. Voisin sanoa onneksi, koska en usko, että seuraava osa olisi ainakaan ollut edellisiään enää parempi.

Viihdyttävä näytelmä oli jälleen. Selvästi kännissä sekoileva Piiparinen jaksoi naurattaa yhäkin. Niin autenttista matskua, että on pakko miettiä, josko Piiparisella on erioikeus roolinsa takia esiintyä kaikissa näytöksissä oikeasti humalassa ;)

Hyviä roolisuorituksia oli muitakin. Tiukkana maskuliinisena poliisitätinä ja naisellisena Tuulia-rouvana kaksoisroolin tehnyt Daarja Viinanen teki hyvää työtä. P.A. Turpeinen luonnollisine murteineen oli hellyttävä. Hieman ihmetyttää monien muiden hahmojen suuhun laitettu keinotekoisen kuuloinen "mä ja sä". Omalla murteella puhuminen olisi voinut kenties tuoda luonnollisuuden tuntua erityisesti joidenkin näyttelijöiden tekstiin. Eli kuten kunnon kesäteatteriin kuuluukin, kaikki roolisuoritukset eivät olleet tasavahvoja. Aina on joku ylitse ja alitse muiden; turvetta ja timantteja.

Odotan innolla, mitä ensi kesä tuo Roukalahdelle. Käsiohjelma lupaa, että huoltsikka jatkaa, Kuusniemi ei. Mutta jatkavatko kuusniemeläiset seuraavan näytelmän hahmoissa, lähtevätkö maneerit mukaan edellisiltä kesiltä, pystyvätkö näyttelijät tekemään täysin erilaisia ihmisiä lavalle? Siitä otan selvää ensi kesänä :)

Ai niin, suosittelen. Jos ei ole nähnyt yhtään osaa, antaa näytelmä paljon, ja jos on nähnyt kaikki osat, ei tätäkään voi jättää näkemättä. Toivotaan hyviä kesäteatterikelejä!

P.S. Wikipedia tietää lisää Maalaiskomediasta.