Kevät ja alkukesä menivät hujauksessa, teatteria tuli nähtyä, mutta arvostelut jäivät kirjoittamatta. Jos kesä jatkuu sateisena, saattaa aikaa jäädä myös näiden puutteiden paikkailuun. Mutta asiaan, Roukalahteen ja Kuusniemen kylään.
Kävimme eilen 9.7.08 Roukalahden kesäteatterissa katsomassa Turvetta ja timatteja. Katsomo oli edellisiltä vuosilta totuttuun tapaan lähes täynnä. Tuuli humisi oksissa ja sadetta odotettiin, muttei onneksi saatu.
Kolmas soitto ja menoksi:
Maalaiskomedian neljäs ja viimeinen osa lähti hitaasti käyntiin. Lavalle marssitettiin edellisvuosilta tutut hahmot enimmäkseen samoja näyttelijöiden esittäminä kuin aikaisemminkin.
Tarina ei alkuun tahtonut oikein saada pauloihinsa. Hyttysten huitominenkin vie osaltaan huomiota näytelmältä. Lisäksi takapenkkiin vuorosanat kuuluivat hieman heikosti, ja joku neropatti oli vieläpä jättänyt radion auki jonnekin katsomon taakse, joten vuorosanojen seuraaminen oli näytelmän alkumetreillä haastavaa, ja kuuloaan sai nuori hyväkuuloinen ihminenkin pinnistää. Kun näyttämölle päräytettiin ensimmäistä kertaa illan aikana jälleen automobiili, jonkinsortin amerikanrauta tällä kertaa, totesi ikämies takapenkistä, että auton jylinä oli ainoa ääni lavalta, jonka kunnolla kuuli.
Näytelmän juoneen en tässä katso sen kummemmin tarpeelliseksi mennä, Karjalaisen lehtijuttu kertoo siitä jo kaiken oleellisen. Sanottakoon, että kuusniemeläiset jatkoivat eloaan juonitteluiden ja rakkausilojen- sekä murheiden parissa, kuten jo kolmena kesänä tätä ennen.
Olemme innolla seuranneet kuusniemeläisten edesottamuksia nyt jo neljänä kesänä. Jotenkin tällä kertaa alkoi tuntua, että kaikki on jo nähty ja kuultu: autot lavalla, räjähdykset, vesisuihkut, palavat tynnyrit - kaikki kuusniemeläisten toilailut. Kuusniemessä ei tänä kesänä tapahtunut enää mitään uutta ja yllättävää. Tämä olikin viimeinen osa Maalaiskomediasta. Voisin sanoa onneksi, koska en usko, että seuraava osa olisi ainakaan ollut edellisiään enää parempi.
Viihdyttävä näytelmä oli jälleen. Selvästi kännissä sekoileva Piiparinen jaksoi naurattaa yhäkin. Niin autenttista matskua, että on pakko miettiä, josko Piiparisella on erioikeus roolinsa takia esiintyä kaikissa näytöksissä oikeasti humalassa ;)
Hyviä roolisuorituksia oli muitakin. Tiukkana maskuliinisena poliisitätinä ja naisellisena Tuulia-rouvana kaksoisroolin tehnyt Daarja Viinanen teki hyvää työtä. P.A. Turpeinen luonnollisine murteineen oli hellyttävä. Hieman ihmetyttää monien muiden hahmojen suuhun laitettu keinotekoisen kuuloinen "mä ja sä". Omalla murteella puhuminen olisi voinut kenties tuoda luonnollisuuden tuntua erityisesti joidenkin näyttelijöiden tekstiin. Eli kuten kunnon kesäteatteriin kuuluukin, kaikki roolisuoritukset eivät olleet tasavahvoja. Aina on joku ylitse ja alitse muiden; turvetta ja timantteja.
Odotan innolla, mitä ensi kesä tuo Roukalahdelle. Käsiohjelma lupaa, että huoltsikka jatkaa, Kuusniemi ei. Mutta jatkavatko kuusniemeläiset seuraavan näytelmän hahmoissa, lähtevätkö maneerit mukaan edellisiltä kesiltä, pystyvätkö näyttelijät tekemään täysin erilaisia ihmisiä lavalle? Siitä otan selvää ensi kesänä :)
Ai niin, suosittelen. Jos ei ole nähnyt yhtään osaa, antaa näytelmä paljon, ja jos on nähnyt kaikki osat, ei tätäkään voi jättää näkemättä. Toivotaan hyviä kesäteatterikelejä!
P.S. Wikipedia tietää lisää Maalaiskomediasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti