Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka hulvatonta menoa tämän vuoden Nääspeksi Pimeä Ritari oli! Näytös alkoi kuudelta ja kesti peräti puoleen kymmeneen asti väliaikoineen, mutta hetkeksikään ei tullut sellainen olo, että speksi olisi ollut liian pitkä.
Alku oli ehkä vähän hidas, mutta päästyään käyntiin speksiä ei pysäyttänyt enää mikään. Näyttelijät, laulajat, soittajat, tanssijat, roudarit ja muut osalliset olivat taitavia, hyviä, lahjakkaita, iloisia, hauskoja, vauhdikkaita, vaikuttavia, sympaattisia, innokkaita... voisin lisätä tähän postiivisia adjektiiveja vaikka minkälaisen liudan. :D Touhua oli ilo katsoa ja musiikki tempaisi mukaansa!
Erityiskehut ansaitsevat päätähdet, Jokeri ja pimeä ritari, Batman. Molemmat pistivät itsensä likoon ihan satasella ja onnistuivat hienosti.
Kaupunginteatterin sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä nuorta, lähinnä opiskelijaporukkaa. Muutaman yliopiston henkilökuntaan kuuluvankin bongasin joukosta. Olisin voinut kuvitella näkeväni henkilökuntaa enemmänkin, sillä henkilökunnalle oli tarjolla speksilippuja tykyvaroilla tuettuna hintaan 0 euroa. Opiskelijat sen sijaan saivat maksaa omasta lipustaan 12 euroa.
Voin lämpimästi suositella speksiä kaikille aina, kun se kaupunkiin rantautuu. Myös Teekkarispeksi on myös lunastanut odotukset käytännössä joka kerta.
Omstart!
Mikä on speksi? Wikipedia kertoo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Speksi
Nääspeksi: http://www.naaspeksi.fi/raina/
Teekkarispeksi: http://www.teekkarispeksi.fi/pmwiki.php
perjantai 11. joulukuuta 2009
perjantai 23. lokakuuta 2009
Länsi-Virossa ja Tallinnassa vuosina 1947, 1952-53 ja 1991: Sofi Oksasen Puhdistus Joensuun kaupunginteatterissa
Kävimme pari viikkoa sitten Joensuun kaupunginteatterissa katsomassa Sofi Oksasen Puhdistuksen. Produktio on kaikin puolin erittäin onnistunut! Täysi salillinen ihmisiä sai seurata raakoja ja raastavia tapahtumia Länsi-Virossa ja Tallinnassa vuosilta 1947, 1952–53 ja 1992.
Sanomalehti Karjalaisen verkkosvuilta löytyy niin ansiokas ja tyhjentävästi kirjoitettu kritiikki, etten itse vaivaudu raapustamaan sen enempää, vaan ohjaan teidät, hyvät lukijat, Eija Komun teatterikritiikin äärelle:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/voitko_valita_toisin_5582178.html
Joensuun kaupunginteatterin sivuilla näytelmästä: http://teatteri.jns.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=259&Itemid=57
Suosittelen.
Sanomalehti Karjalaisen verkkosvuilta löytyy niin ansiokas ja tyhjentävästi kirjoitettu kritiikki, etten itse vaivaudu raapustamaan sen enempää, vaan ohjaan teidät, hyvät lukijat, Eija Komun teatterikritiikin äärelle:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/voitko_valita_toisin_5582178.html
Joensuun kaupunginteatterin sivuilla näytelmästä: http://teatteri.jns.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=259&Itemid=57
Suosittelen.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Sirkus Florentino Lappeenrannassa
Sirkuksen olivat pykänneet tuohon Sinnarilan kentälle täksi illaksi, joten ajattelimme käydä tsekkaamassa ohjelmiston.
Venäjällä ahkeraan sirkuksessa käyvänä ja joka kesä Sirkus Finlandian uuden ohjelmiston seuranneena sirkus Florentino oli jopa koomisen pieni. Ohjelma vedettiin läpi noin kymmenen hengen, muutaman käärmeen, yhden hevosen ja yhden koiran voimin. Myös teltta oli minimaalinen ja kevytrakenteinen. Yleisö istui ahtaahkossa katsomossa, jossa penkkeinä toimivat taipuisat riukulat, ja koko katsomolaitos tärisi ja tutisi ihmispaljouden alla. Taputtaessamme pelkäsin riukulan katkeavan. :D
Ilmassa leijaili hienoinen polttonesteen haju koko näytöksen ajan. Liekö johtunut teltan katsomoiden alla olleista lämmittimistä? Sähkötkin katkesivat yhtäkkiä kesken villakoiranäytöksen, mutta sutjakkaasti homma saatiin pyörimään aggregaatin avulla. Ammattilaisia työssään.
Sirkushan on koko perheen huvia, mutta tämä sirkus oli suoraan sanottuna suunnattu ehkä enemmän perheen pienimmille. Ohjelmassa oli kyllä ihan näyttäviä temppuja, mutta esimerkiksi ilma-akrobatian näyttävyyttä syö se, että akrobaatti kiikkuu parhaimmillaankin vain parin metrin korkeudessa. Toisaalta jännitystä lisää, kun joutuu miettimään, kestääkö teltta katosta retkuvan miesakrobaatin. Ja akrobaatti myös viuhahtelee hyvin läheltä teltan tolppia sekä valoja.
Pellenumeroita ohjelmassa oli paljon ja lapset osallistuivatkin innolla niihin. Oma suosikkini oli fakiiri Mr. George, jonka tulinumeron aikana katsomo pimeni ja vaikuttava musiikki täytti teltan. Vau!
Leipää ja sirkushuveja kansalle - ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle syksyisenä sunnuntai-iltana. Hyvä niin, kurjahan se olisi kasata homma muutaman ihmisen tähden.
Kansa käytti kiitettävästi hyväkseen myös sirkuksen palveluja, kuten itsensä kuvauttamista käärmeen kanssa ja hepparatsatusta. Kiskurihintaiset kolmen euron makkaratkin vietiin käsistä, ja jokainen lapsi halusi hattaran ja/tai pop cornia. Myös valotikut tekivät kauppansa viiden euron hintaan. Pitipä meidänkin tapamme mukaan hankkia yhdet uudet itsellemme. :)
Varsin viihdyttävä kokemus, vaikka ei toki ihan vedä vertoja suuremmilleen. Mutta kyllä tässäkin oli viidelletoista eurolle kivasti vastinetta. Suosittelen - ja aion itsekin mennä jälleen viihtymään, kun Florentino maisemiin seuraavan kerran ilmestyy! Kiitos.
Florentinon kotisivu:
http://www.sirkusflorentino.com/index.htm
Venäjällä ahkeraan sirkuksessa käyvänä ja joka kesä Sirkus Finlandian uuden ohjelmiston seuranneena sirkus Florentino oli jopa koomisen pieni. Ohjelma vedettiin läpi noin kymmenen hengen, muutaman käärmeen, yhden hevosen ja yhden koiran voimin. Myös teltta oli minimaalinen ja kevytrakenteinen. Yleisö istui ahtaahkossa katsomossa, jossa penkkeinä toimivat taipuisat riukulat, ja koko katsomolaitos tärisi ja tutisi ihmispaljouden alla. Taputtaessamme pelkäsin riukulan katkeavan. :D
Ilmassa leijaili hienoinen polttonesteen haju koko näytöksen ajan. Liekö johtunut teltan katsomoiden alla olleista lämmittimistä? Sähkötkin katkesivat yhtäkkiä kesken villakoiranäytöksen, mutta sutjakkaasti homma saatiin pyörimään aggregaatin avulla. Ammattilaisia työssään.
Sirkushan on koko perheen huvia, mutta tämä sirkus oli suoraan sanottuna suunnattu ehkä enemmän perheen pienimmille. Ohjelmassa oli kyllä ihan näyttäviä temppuja, mutta esimerkiksi ilma-akrobatian näyttävyyttä syö se, että akrobaatti kiikkuu parhaimmillaankin vain parin metrin korkeudessa. Toisaalta jännitystä lisää, kun joutuu miettimään, kestääkö teltta katosta retkuvan miesakrobaatin. Ja akrobaatti myös viuhahtelee hyvin läheltä teltan tolppia sekä valoja.
Pellenumeroita ohjelmassa oli paljon ja lapset osallistuivatkin innolla niihin. Oma suosikkini oli fakiiri Mr. George, jonka tulinumeron aikana katsomo pimeni ja vaikuttava musiikki täytti teltan. Vau!
Leipää ja sirkushuveja kansalle - ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle syksyisenä sunnuntai-iltana. Hyvä niin, kurjahan se olisi kasata homma muutaman ihmisen tähden.
Kansa käytti kiitettävästi hyväkseen myös sirkuksen palveluja, kuten itsensä kuvauttamista käärmeen kanssa ja hepparatsatusta. Kiskurihintaiset kolmen euron makkaratkin vietiin käsistä, ja jokainen lapsi halusi hattaran ja/tai pop cornia. Myös valotikut tekivät kauppansa viiden euron hintaan. Pitipä meidänkin tapamme mukaan hankkia yhdet uudet itsellemme. :)
Varsin viihdyttävä kokemus, vaikka ei toki ihan vedä vertoja suuremmilleen. Mutta kyllä tässäkin oli viidelletoista eurolle kivasti vastinetta. Suosittelen - ja aion itsekin mennä jälleen viihtymään, kun Florentino maisemiin seuraavan kerran ilmestyy! Kiitos.
Florentinon kotisivu:
http://www.sirkusflorentino.com/index.htm
perjantai 21. elokuuta 2009
the LittleBigMusic ja Huojuva talous -revyy Jakokoskella elokuussa 2009
Vietimme erään kauniin loppukesän illan revyyn parissa Jakokoskella, jälleen kerran. Varsin onnistunut kokonaisuus, jälleen kerran. :)
Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.
Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!
Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!
Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.
Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html
Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/
Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html
Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.
Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!
Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!
Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.
Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html
Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/
Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Laila Hirvisaaren Vuoksen helmi Imatralla
Tapahtui kerran kuumana perjantai-iltana 24.7.09 Imatralla.
Tekstiä tulloo, ku tulloo!
Tekstiä tulloo, ku tulloo!
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Kolin kesäteatterissa Maiju Lassilan Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä
Tiemme vei Kolille Panu-teatteriin, Kolin kesäteatterin Maiju Lassilan Iivanaa katsomaan 15.7.2009.
Kävimme Kolilla vuonna 2006 katsomassa koskettavan näytelmän Pielisen balladi. Vuoden 2007 näytelmä oli uudessa Panu-teatterissa esitetty nimikkönäytelmä Panu, joka sekin oli erityisen hyvä, ja sopi äärimmäisen hyvin esitettäväksi metsän sylissä. Viime kesänä emme tainneet käydä Kolin kesäteatterissa olleenkaan, muistaakseni siellä oli tarjolla monologia ja sen sellaista, ja muut huvitukset taisivat kiriä ohi.
Tänä kesänä Kolilla nähtiin Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä. Pielisen balladin tai Panun tasolle ei mielestäni päästy, vaikka Iivana kaikin puolin olikin onnistunut teatteriesitys. Se oli vauhdikas ja hauska, näyttelijätkään eivät olleet kehnompia. Jotenkin se kuitenkin jäi hieman lituksi, ehkäpä sitten tunnepuolella.
Hauskoja sutkautuksia näytelmästä jäi elämään perheemme kielenkäyttöön. Ilosaaren aikaan siellä täällä pihapiiriämme kuului "Vot, vot, voooot!" sekä laulaen "Strastuit sie vai kastuit sie vai..." Pistänpä tähän lyhyen videon aiheesta (siis näytelmästä, en Ilosaaresta) päästyäni omalle koneelleni.
Kukaan näyttelijöistä ei suoranaisesti noussut yli muiden. Pääosan esittäjä Iivana teki taidokkaasti ällöttävän ukon roolin. Heppa, joka jammaili, jäi myös hyvin mieleen, koska se näytelmän aikana kirvoitti yleisöstä melkeinpä parhaat naurut.
Metsän siimeksessä Panu-teatterin katsomossa yleisö selvästi viihtyi tänäkin vuonna. Aurinko loi säteitään puiden lomasta ja itikoita piisasi, kuten kuvaan kuuluu. Näytelmästä jäi hyvä mieli varmasti muillekin kuin allekirjoittaneelle. Mama tuntui erityisesti pitäneen tästä näytelmästä. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää!
Kävimme Kolilla vuonna 2006 katsomassa koskettavan näytelmän Pielisen balladi. Vuoden 2007 näytelmä oli uudessa Panu-teatterissa esitetty nimikkönäytelmä Panu, joka sekin oli erityisen hyvä, ja sopi äärimmäisen hyvin esitettäväksi metsän sylissä. Viime kesänä emme tainneet käydä Kolin kesäteatterissa olleenkaan, muistaakseni siellä oli tarjolla monologia ja sen sellaista, ja muut huvitukset taisivat kiriä ohi.
Tänä kesänä Kolilla nähtiin Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä. Pielisen balladin tai Panun tasolle ei mielestäni päästy, vaikka Iivana kaikin puolin olikin onnistunut teatteriesitys. Se oli vauhdikas ja hauska, näyttelijätkään eivät olleet kehnompia. Jotenkin se kuitenkin jäi hieman lituksi, ehkäpä sitten tunnepuolella.
Hauskoja sutkautuksia näytelmästä jäi elämään perheemme kielenkäyttöön. Ilosaaren aikaan siellä täällä pihapiiriämme kuului "Vot, vot, voooot!" sekä laulaen "Strastuit sie vai kastuit sie vai..." Pistänpä tähän lyhyen videon aiheesta (siis näytelmästä, en Ilosaaresta) päästyäni omalle koneelleni.
Kukaan näyttelijöistä ei suoranaisesti noussut yli muiden. Pääosan esittäjä Iivana teki taidokkaasti ällöttävän ukon roolin. Heppa, joka jammaili, jäi myös hyvin mieleen, koska se näytelmän aikana kirvoitti yleisöstä melkeinpä parhaat naurut.
Metsän siimeksessä Panu-teatterin katsomossa yleisö selvästi viihtyi tänäkin vuonna. Aurinko loi säteitään puiden lomasta ja itikoita piisasi, kuten kuvaan kuuluu. Näytelmästä jäi hyvä mieli varmasti muillekin kuin allekirjoittaneelle. Mama tuntui erityisesti pitäneen tästä näytelmästä. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää!
Taistelevat koppelot Karvion kesäteatterissa
22.7.2009 klo 19: Näytelmä käynnistyy hiljalleen, aloituksesta puuttuu ehkä hieman räväkkyyttä. Köpöttävä mummo, jota esittää ukko, on kyllä ihan hauska.
Näytelmässä sanaillaan paljon. Tästä sanailusta suoriutuvat ehdottomasti parhaiten kaksi pääosaa, Pekka ja Cunilla, jotka muutenkin hoitavat leiviskänsä loppuporukkaa ansiokkaammin.
Juoni on taattua kesäteatteria: Paha ja kyltymätön Cunilla on viemässä Pekan vihille ja paiskaamassa Pekan vanhan äidin, tuon köpöttävän mummon, pihalle. Lisämausteeksi Cunillalla on hyysättävänään 30-vuotias mammanpoika, joka on varsin hellyyttävä roolissaan. Ja kuten arvata saattaa, ei Cunilla lopulta Pekkaa saa, siitä pitää huolta koko kylä rovastia myöten.
Väliaika 30 minuuttia hieman ihmetyttää. Yleensä kun mennään 20 minuutilla. Kerran aikaa piisaa, otamme kumijalan allemme ja käymme syömässä välipalaa nopeasti läheisellä Nesteellä. Kun saavumme takaisin katsomoon tasan 3o minuuttia myöhemmin, näytelmä on jo täydessä vauhdissa. Joku on hätiköinyt! Suosittelen ilmoittamaan väliajaksi sen, minkä väliaika kestää.
Viihdyimme mukavasti leppeässä kesäillassa itikoiden ahdisteltavina. Sadekin uhitteli mustissa pilvissä, mutta meni onneksemme ohi. Näytökseemme sattui jopa Karvion kesäteatterin tämän kesän paras yleisö; ensimmäistä kertaa yleisö taputti näyttelijät uudelleen lavalle.
Samat naamat kuin viime kesänä, ja suht samanlainen kattaus. Ihan maistuvaa kaahotusta kesäillan mausteeksi. Kiitos!
Näytelmässä sanaillaan paljon. Tästä sanailusta suoriutuvat ehdottomasti parhaiten kaksi pääosaa, Pekka ja Cunilla, jotka muutenkin hoitavat leiviskänsä loppuporukkaa ansiokkaammin.
Juoni on taattua kesäteatteria: Paha ja kyltymätön Cunilla on viemässä Pekan vihille ja paiskaamassa Pekan vanhan äidin, tuon köpöttävän mummon, pihalle. Lisämausteeksi Cunillalla on hyysättävänään 30-vuotias mammanpoika, joka on varsin hellyyttävä roolissaan. Ja kuten arvata saattaa, ei Cunilla lopulta Pekkaa saa, siitä pitää huolta koko kylä rovastia myöten.
Väliaika 30 minuuttia hieman ihmetyttää. Yleensä kun mennään 20 minuutilla. Kerran aikaa piisaa, otamme kumijalan allemme ja käymme syömässä välipalaa nopeasti läheisellä Nesteellä. Kun saavumme takaisin katsomoon tasan 3o minuuttia myöhemmin, näytelmä on jo täydessä vauhdissa. Joku on hätiköinyt! Suosittelen ilmoittamaan väliajaksi sen, minkä väliaika kestää.
Viihdyimme mukavasti leppeässä kesäillassa itikoiden ahdisteltavina. Sadekin uhitteli mustissa pilvissä, mutta meni onneksemme ohi. Näytökseemme sattui jopa Karvion kesäteatterin tämän kesän paras yleisö; ensimmäistä kertaa yleisö taputti näyttelijät uudelleen lavalle.
Samat naamat kuin viime kesänä, ja suht samanlainen kattaus. Ihan maistuvaa kaahotusta kesäillan mausteeksi. Kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)