Herkkujen alttarilla suklaata

Nam. En yleensä koskaan juo kaakaota, en ainakaan jos en palele. Perjantai-iltana 29.8.08 Joensuun kaupunginteatterin sisäpihalla palelin ja join.

Herkkujen alttarilla -näytös oli kokemus monille aisteille. Oli käsihierontaa, suklaamaistiaisia, tanssia, suklaatietoutta, näytelmää, hulluutta ripaus ja itseensä likoonpistämistä. Kaakaota - kaakaota jota en juo. Ja join ja nautin.

Suklaata! Olen niin iloinen, että osallistuin! Se oli mukava ilta Herkkujen alttarilla, suklaasalonissa: Joensuun kaupunginteatterin sivuilta lisätietoja: klik!

P.S. Kuvassa on Joensuun kaupungintalo, jossa on kaupunginteatteri (joen rannasta kuvattuna), mutta kuva ei liity tuohon kyseiseen elokuiseen Suklaa-iltaa. Tämä on kuvattu helmikuussa 2007 aurinkoisena pakkaspäivänä.

Kuningasjätkä Kerman kanavalla

Torstai-ilta 7.8. kului ihan mukavasti Kerman kanavalla teatteri Kolmen Welhon Kuningasjätkää seuratessa.

Mutta mitä on tapahtunut viime kesänä esiityneelle teatteri Kolmelle Welholle? Blogi viime kesän näytelmästä.

Näyttelijäporukka oli vaihtunut viime kesästä täysin, yhtä lukuun ottamatta. Missä on se viime kesänä hehkutettu uusi ammattilaiskesäteatteri nuorine näyttelijöineen? Kaikella rakkauvella, mutta ammattilaisuudesta ei tämän kesän tuotoksessa kyllä voida puhua. Musiikkinäytelmä, jossa laulunlahjat ovat jääneet suomatta turhan monelle. Myöskään näyttelijätyö ei kaikin osin oikein vakuuta. Eli silkkaa harrastajateatteria tällä kertaa Kerman lavalla.

Ei siinä, että tämä olisi muita harrastajakesäteattereita huonompi, mutta kun tuoreessa muistissa on viime kesän uniikkiteos Impivaaran kehto, on Kuningasjätkän asettaminen vertailukohdaksi väistämätöntä.

Kesäteatterinautintoa häiritsi vähän myös se, että Kuningasjätkä noudatti perin orjallisesti Pölösen tekstiä, joka on tuttu muun muassa viime kesältä Kontiolahden kanavateatterista.

Erittäin perinteinen tukkilaisnäytelmä, suomalaista kesäteatteria ilman turhaa kaahotusta ja alapäähuumoria. Musiikki on kaunista, rytmissä ja nuotissa pysyminen vaan joillain esiintyjillä oli hieman nyrjähtänyttä.

Mitä ja ketä näemme ensi kesänä Kerman lavalla? Kuningasjätkää ja muita perinteisiä kesäteatterinäytelmiä esitetään harrastajavoimin ympäri Suomea jokaisessa kylässä, toivoisin Kerman palaavan lähemmäksi viime kesän juuriaan, ja ottavan käsittelyynsä jotain hieman erilaista...

Hirveät paineet ja kauhee pulssi Tohmajärven kesäteatterissa

Kauniina kesäisen viileänä sunnuntai-iltapäivänä 3.8. oli Tohmajärven kesäteatterin katsomo viimeistä paikkaa myöten täynnä. Olimme muutaman sadan muun tavoin tulleet katsomaan Seppojuhani Ruotsalaisen farssikomediaa Hirveät paineet ja kauhee pulssi. Lippuja emme olleet varanneet etukäteen, joten onneksi tulimme reilusti ajoissa paikalle, ettemme joutuneet portaille istumaan.

Näytelmän juonesta sen verran, että tapahtumat sijoittuvat Laihaonni-laihdutushoitolaan sekä sen lähiympäristöön rantasaunoineen ja mehiläisfarmeineen. Pulska johtajapoika tulee hoitolaan piiloon omat makkarat mukanaan, hänen heilansa tuodaan matka-arkussa ja hänen Hertta-vaimonsa tulee juosten perässä. Juonia ovat heidän lisäkseen punomassa laihdutushoitolan emäntä Leila, hunajahoitoihin erikoistunut puppelipoika Veijo, Vitali-pillereitä jakeleva Merlin, yleismies Mauno Vesipää, kunnan kehittelypiällikkö Renlund sekä kokkina toimiva naapurin täti Raija. Villeissä juonenkäänteissä on lopulta ratkaisevassa osassa myös kaikkien poliitikkojen sankari, Ike. :)

Taattua kesäteatterihuumoria on luvassa, kun Vitali-pillereistä ja niiden vaikutuksista pääsee nauttimaan yksi jos toinenkin, ja ilman jää tuskin kukaan. Huumori on enimmäkseen tuoretta ja yleisö hörähtelee tyytyväisenä. Yleisön joukossa on myös nuorempaa väkeä, ja hieman mietityttää, miten kevyt alapäähuumori uppoaa heihin. Edessä istuvalta pojalta ainakin naurut tuntuvat heruvan hieman eri kohdissa kuin vieressä istuvilta aikuisilta.

Yksi on lavalla kuitenkin ylitse muiden, ja saa väkijoukon lähes ulvomaan naurusta jo pelkällä olemuksellaan: herttainen puppelipoika Veijo. Erittäin viimeisen päälle tehty roolihahmo ja näyttelijäsuoritus!

Roolivalinnat ovat kyllä lähes poikkeuksetta osuneet nappiin. Laihduttajaa esittää itsensä täysillä peliin pistävä pullero, klinikan henkilökuntaa esittävät hoikat ihmiset, homppelina kunto-ohjaajana ja hoitojen antajana häärii äärimmäisen hoikka nuori mies jne. Näyttelijäsuorituksia on laidasta laitaan.

Mitään erityisen ajatuksia herättävää tai elämää suurempaa ei Tohmajärven kesäteatterilla ole miulle antaa, mutta hauskaa oli jälleen koko rahan edestä. Teatteria on niin monenlaista, ja kun tietää olevansa menossa katsomaan harrastajavoimin tehtyä kesäteatteria, farssikomediaa Hirveät paineet ja kauhee pulssi, voinee siitä päätellä, ettei tarkoitus ole syvällisiä filosofoida ja paneutua kovin vaikeisiin asioihin.

Yksi tuttuni totesi eräästä kesäteatterinäytelmästä, että hän olisi kaivannut siihen jotain enemmän. Siis enemmän kuin kesäteatteria? No, onhan kesäteatteriakin monenlaista, täytyy vaan valita sen mukaan, mitä sillä hetkellä haluaa tai mistä yleensäkin pitää. Itselleni usein riittää kesäisen illan viihteeksi viimeistelty, vauhdikas ja tunteella tehty huumoripläjäys ilman sen suurempia tarkoitusperiä. Vastapainoksi nautin sitten toisaalla teatteria, joka saa kyyneleet valumaan virtanaan, ajatukset mylläämään päiväkausiksi ja yöunet katoamaan.

Kun asenne on kohdallaan, kesäteatterin ideaksi usein riittää, että kaikilla on kivaa - tekijöillä ja katsojilla. Kiitos ja kummarus!

Tohmajärven kesäteatterin sivut.

Peräkylän profeetta Karvion kesäteatterissa

Karautimme koleana kesäiltana 30.7. Heinäveden suuntaan, koska illan viihdykkeeksi olimme päättäneet mennä katsomaan Karvion kesäteatterin Peräkylän profeettaa.

Vaikka näytelmä alkoikin hieman hitaanlaisesti, ei siitä lopulta jäänyt puuttumaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Väärinkäsityksiä ja juonitteluja piisasi roppakaupalla, kuten perinteiseen kesäteatteriin kuuluukin.

Valoilla, äänentoistoilla tai erikoistehosteilla ei tässä näytelmässä brassailtu. Homma toimi täysin ilmankin. Oli näytelmässä puvustus ja lavastus toki.

Kyllä tämän esityksen äärellä viihtyi. Röhönaurun kirvoitti termi "rimatoosa" (aka primadonna). Lavalla oli tuttuja, jopa extended family members - joista yksi tämä kyseinen rimatoosa.

Erityisesti toinen puoliaika oli hauska ja vauhdikas, mutta kyllä koko show hoidettiin kunnialla kotiin. Hyvä Karvion kesäteatteri!

Täyttä rautaa -revyy Jakokosken kanavateatterissa

Täyttä rautaa on TheLittleBigMusicin toteuttama kesärevyy, jo kuudes laatuaan. Toki kyseinen ohjelmatoimisto on vetänyt myös joulurevyyn sekä useaan otteeseen muutamaa muuta showta vuosien varrella. Itse olen nähnyt yhden shown ja kaikki kesärevyyt ensimmäistä lukuun ottamatta.

Kävimme Jakokoskella nauttimassa Täyttä rautaa eilen 29.7. Ilta oli kylmä, mutta revyy lämmitti :)

Täyttä rautaa oli jo totuttuun tapaan täyttä tavaraa: hassuttelua ja musiikkia vakavista(kin) ajankohtaisista aiheista. Tukiaisista (sekä turhajulkkissiskoksista että rahallisista sellaisista) tehtiin pilaa, osansa saivat myös terveyden- ja sairaanhoidon leikkaukset sekä sosiaaliturva. Kulutusjuhlaakaan ei unohdettu, ja lapsiperheet kuulivat kunniansa vanhaltapiialta. Ja tässä vain osa teemoista.

Tiimi osaa asiansa: säveltää, sovittaa, käsikirjoittaa, laulaa, soittaa, hullutella. Meininkiä ja tunnetta riittää. Hieno revyy jälleen kerran! Kaikki vetivät hyvin... paitsi ehkä äänimies:

Eli ainoana miinuksena täytyy mainita äänentoisto, joka on revyyn luonteen huomioon ottaen tietysti tärkeä seikka. Alusta lähtien mikit paukkuivat ja vinkuivat jossain määrin milloin missäkin käänteessä. Tämä kyllä haittaisi sekä yleisöä että varmasti esiintyjiä itseäänkin. Jotain oli tällä kertaa pielessä, en nimittäin muista tällaista ongelmaa aikaisemmilta vuosilta. Liekö uusi äänimies tai muuta probleemia. Tosin tämä oli vasta toinen näytös, joten toivottavasti asia saadaan kuntoon tuleviin näytöksiin.

Suosittelen! Tästä lisää tietoa esitysajoista yms.: TheLittleBigMusicin sivut.

Suma Ilomantsin Möhkössä

Ajoimme Joensuusta Ilomantsin Möhköön paikoitellen aivan kamalassa kaatosateessa illalla 22.7.08. Liput Suma-näytelmään oli varattu, mutta rankan sateen vuoksi ajonopeus laski sen verran, että epäilimme jo myöhästyvämme. Lisäksi pelko Ilomantsia lähestyvästä kaatosaderintamasta meinasi saada meidät kääntymään jo takaisin. Olen tyytyväinen, ettemme kääntyneet.

Suma oli hyvin perinteinen suomalainen kesäteatterin tukkilaisnäytelmä. Vaikka Suma on kirjoitettu Ilomantsin näyttämökerholle, eikä sitä ole aikasemmin esitetty, oli miulla koko ajan sellainen olo, että olen nähnyt sen jo aikaisemmin. Niin perinteinen tarina, kuviot, teksti - mutta sellaista se elämä varmaan on ollut tukkisavotoilla 50-luvun Suomessa. Huolimatta tuttuuden tunteesta näytelmä jaksoi kiinnostaa alusta loppuun.

Roolisuoritukset olivat hyviä tai vähintään kohtuullisia kautta linjan. Ja se musiikki! Näytelmä alkaa ihokarvat pystyyn nostattavan kauniilla laululla Möhköstä. Runsaalla musiikilla tuodaan tunnetta ja eloa näytelmään valtavat määrät. Hienoa!

Itse näytelmässä oli kaikki suomalaiselle kesäteatterille (ja erityisesti tukkilaisnäytelmälle) ominaiset piirteet: arkea -> iltamat -> raskaus -> kaksintaistelu -> häät eli rakkautta, mustasukkaisuutta, kieroilua, surua, alastomuutta, koheltamista, draamaa, alapäähuumoria ja alapäätöntä huumoria sekä laulua veden äärellä harrastajavoimin toteutettuna. Vanha resepti, mutta ihan toimiva :)

Tahatonta komiikkaa näytelmään toi kylän "naimaikäisiä" tyttöjä näyttelevien todella nuori ikä vs. tyttöjä vokottelevien tukkilaisjätkien keski-ikäisyys. Niillä korteillahan on harrastajateatterin pelattava, jotka on käteen saatu, ei siinä mitään.

Epäonninen sattumus näytelmän aikana oli sateen alkaminen juuri mummon sielun noustessa taivaaseen. Kohtaus oli kaunis musiikkeineen, valoineen ja savuineen, mutta yleisö lähinnä puki sadetakkeja ja nuttuja ylleen, eikä kohtaus varmasti tehnyt tarkoituksenmukaista vaikutusta isoon osaan yleisöä.

Mummon sielunnousun lopuksi tapahtui jälleen kummia: yleisö röhähti nauruun. Kummissamme kuuntelimme kuolemalle nauramista, mutta sitten näyttämöllä kekkuloikin jo alaston mies. Istuimme näyttämöltä katsoen vasemmassa laidassa, joten osa yleisöä oli nähnyt nakupellen jo paljon ennen meitä.

Kaiken kaikkiaan jäi oikein positiivinen fiilis. Suosittelen!

P.S. Sade- ja ukkosrintama kiersi Möhkön melko täydellisesti jylisten vaan mennessään. Tuuli puhalteli kovasti ja muutama pisari ropsahti yleisön niskaan ennen puoliaikaa, sitten taivas valkeni tyyneksi suomalaiseksi kesäillaksi.

Möhkön teatterin sivut.

Turvetta ja timantteja Roukalahden kesäteatterissa

Kevät ja alkukesä menivät hujauksessa, teatteria tuli nähtyä, mutta arvostelut jäivät kirjoittamatta. Jos kesä jatkuu sateisena, saattaa aikaa jäädä myös näiden puutteiden paikkailuun. Mutta asiaan, Roukalahteen ja Kuusniemen kylään.

Kävimme eilen 9.7.08 Roukalahden kesäteatterissa katsomassa Turvetta ja timatteja. Katsomo oli edellisiltä vuosilta totuttuun tapaan lähes täynnä. Tuuli humisi oksissa ja sadetta odotettiin, muttei onneksi saatu.

Kolmas soitto ja menoksi:

Maalaiskomedian neljäs ja viimeinen osa lähti hitaasti käyntiin. Lavalle marssitettiin edellisvuosilta tutut hahmot enimmäkseen samoja näyttelijöiden esittäminä kuin aikaisemminkin.

Tarina ei alkuun tahtonut oikein saada pauloihinsa. Hyttysten huitominenkin vie osaltaan huomiota näytelmältä. Lisäksi takapenkkiin vuorosanat kuuluivat hieman heikosti, ja joku neropatti oli vieläpä jättänyt radion auki jonnekin katsomon taakse, joten vuorosanojen seuraaminen oli näytelmän alkumetreillä haastavaa, ja kuuloaan sai nuori hyväkuuloinen ihminenkin pinnistää. Kun näyttämölle päräytettiin ensimmäistä kertaa illan aikana jälleen automobiili, jonkinsortin amerikanrauta tällä kertaa, totesi ikämies takapenkistä, että auton jylinä oli ainoa ääni lavalta, jonka kunnolla kuuli.

Näytelmän juoneen en tässä katso sen kummemmin tarpeelliseksi mennä, Karjalaisen lehtijuttu kertoo siitä jo kaiken oleellisen. Sanottakoon, että kuusniemeläiset jatkoivat eloaan juonitteluiden ja rakkausilojen- sekä murheiden parissa, kuten jo kolmena kesänä tätä ennen.

Olemme innolla seuranneet kuusniemeläisten edesottamuksia nyt jo neljänä kesänä. Jotenkin tällä kertaa alkoi tuntua, että kaikki on jo nähty ja kuultu: autot lavalla, räjähdykset, vesisuihkut, palavat tynnyrit - kaikki kuusniemeläisten toilailut. Kuusniemessä ei tänä kesänä tapahtunut enää mitään uutta ja yllättävää. Tämä olikin viimeinen osa Maalaiskomediasta. Voisin sanoa onneksi, koska en usko, että seuraava osa olisi ainakaan ollut edellisiään enää parempi.

Viihdyttävä näytelmä oli jälleen. Selvästi kännissä sekoileva Piiparinen jaksoi naurattaa yhäkin. Niin autenttista matskua, että on pakko miettiä, josko Piiparisella on erioikeus roolinsa takia esiintyä kaikissa näytöksissä oikeasti humalassa ;)

Hyviä roolisuorituksia oli muitakin. Tiukkana maskuliinisena poliisitätinä ja naisellisena Tuulia-rouvana kaksoisroolin tehnyt Daarja Viinanen teki hyvää työtä. P.A. Turpeinen luonnollisine murteineen oli hellyttävä. Hieman ihmetyttää monien muiden hahmojen suuhun laitettu keinotekoisen kuuloinen "mä ja sä". Omalla murteella puhuminen olisi voinut kenties tuoda luonnollisuuden tuntua erityisesti joidenkin näyttelijöiden tekstiin. Eli kuten kunnon kesäteatteriin kuuluukin, kaikki roolisuoritukset eivät olleet tasavahvoja. Aina on joku ylitse ja alitse muiden; turvetta ja timantteja.

Odotan innolla, mitä ensi kesä tuo Roukalahdelle. Käsiohjelma lupaa, että huoltsikka jatkaa, Kuusniemi ei. Mutta jatkavatko kuusniemeläiset seuraavan näytelmän hahmoissa, lähtevätkö maneerit mukaan edellisiltä kesiltä, pystyvätkö näyttelijät tekemään täysin erilaisia ihmisiä lavalle? Siitä otan selvää ensi kesänä :)

Ai niin, suosittelen. Jos ei ole nähnyt yhtään osaa, antaa näytelmä paljon, ja jos on nähnyt kaikki osat, ei tätäkään voi jättää näkemättä. Toivotaan hyviä kesäteatterikelejä!

P.S. Wikipedia tietää lisää Maalaiskomediasta.