Merkitsin tänään kalenteriini Lappeenrannan ja Joensuun lähiseutujen kesäteattereita ja luin puhki Karjalaisen Kägi-kesälehden (tosin kotiin jaetun paperiversion) - varma kesän merkki!
Löysin mielenkiintoisen sivuston, jonne on koottu kattavasti tietoa Pohjois-Karjalan kesätettareista: Pohjois-Karjalan teatterikesä. Sivustolta löytyy tietoa kesäteattereista, mutta myös kätevä päiväkohtainen listaus kaikista päivän esityksistä. Siitä vaan valitsemaan! Esimerkiksi tänään valittavana on tällaista:
Klo 14 Hasanniemen teatteri: Fedja-setä, kissa ja koira
Klo 18 Paukkajan teatteri: Ihmetohtori
Klo 18 Teatterireki: Kiljusen Herrasväki
Klo 18 Teatteri-Traktori ja Joensuun Kaupunginteatteri: Tohtori Sykerö
Klo 19 Hasanniemen teatteri: Ulvova mylläri
Klo 19 Roukalahden kesäteatteri: Tankki täyteen – Vilenien paluu
Klo 19 Vuokonjärven kesäteatteri: Impi isännälle
Ja tokihan tiedän, että lähietäisyydellä, Heinävedellä, saa tänään ensi-iltansa Aika katiska. Siinäpä kun esiintyy muutama tuttukin. :) Ensi-iltaan emme nyt kuitenkaan taivu, koska yksi Heinäveden seurueestamme on sairaana. Menemme Mikon kanssa tänä iltana siis jonnekin muualle, vielä emme tosin ole valinneet minne, mutta onhan tässä muutama tunti aikaa...
Mutta siis, odotan jälleen innolla aktiivista kesäteatterikesää, jonka lopulla mieli halajaa vahvasti taas "oikeaa" ammattiteatteria. Syksyllä Joensuun kaupunginteatterissa on tulossa esimerkiksi musikaali nimeltä Cabaret, joka on pakko päästä katsomaan!
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Varsinaista sirkusta jälleen kerran!
Hurautimme kesälomakauden 2010 kulttuurinautinnot käyntiin Sirkus Finlandialla eilen, toisena lomapäivänäni. Maanantai-iltana olimme ihan vain kotikissoja ja katsoimme huonon leffan nimeltä Tieto (Knowing). Huominen kesälomapäivä onkin peruttu, täytyy kirjoittaa kolumni Uutisvuokseen...
Tieto-leffasta ensin muutama sana. Joku onkin kyseisen leffan arvostellut aivan perinpohjaisesti, tyyli on tämä: "Knowing on suorastaan pöyristyttävän idioottimainen, mutta lähes koko ajan hykerryttävän hauskalla tavalla. Se ei myöskään polje paikallaan, vaan pyyhältää vauhdilla ja surutta eteenpäin, yhdestä anti-ideasta toiseen, upoten jatkuvalla syötöllä syvemmälle tyhmyyteen." Tästä linkistä arvosteluun, suosittelen - siis arvostelun lukemista, leffaa en välttämättä.
Ja sitten sirkusaiheeseen. Sirkus Finlandian näytökset on tullut katsottua vuosittain, ja olemme poikkeuksetta nauttineet. Laatu on ollut taattua ja tasaista, ei suuria yllätyksiä, mutta hengenhaukkomista ja naurunpyrskähdyksiä on aina ollut luvassa. Erityislaadukkaan poikkeuksen teki mielestäni vuoden 2006 näytös, joka oli samalla Sirkus Finlandian 30-vuotisjuhlanäytös. En osaa varmaksi sanoa, oliko silloin hommaan satsattu enemmmän rahaa ja vaivaa, mutta keskimääräistä Finlandia-kokemusta parempi fiilis siitä ainakin jäi.
Positiivinen ja viihdyttävä kokemus oli eilinenkin näytös. Suomalainen Mr. Slow, joka astui lavalla kakkosnumerona, ei vain oikein natsannut meille, sirkuksen lapsikatsojatkaan eivät oikein lähteneet mukaan hommaan - tai lähtivät vain paikoitellen, mutta nihkeästi verrattuna muihin pellenumeroihin.
Käsiohjelmasta luin, että tämä esitys onkin siinä mielessä ainutlaatuinen, ettei Sirkus Finlandian historiassa ole ennen nähty maneesilla sovellettua pantomiimitaidetta. Mr. Slow ei olekaan pelle! Ehkäpä sirkus Finlandian maneesi ei sitten ole oikea paikka nähdä sovellettua pantomiimitaidetta? Tai ehkä emme vain osanneet odottaa tällaista taidepläjäystä. Yksi vaihtoehto on, ettemme kerta kaikkiaan ymmärrä kyseistä taiteenlajia niin, että osaisimme siitä nauttia täysin rinnoin.
Ihmetytti myös pantomiimipellen käyttämä kieli; hän puhui sekaisin ainakin suomea, englantia ja ruotsia, ehkä jotain muutakin, mutta musiikin pauhun takaa puheesta ei oikein tahtonut saada kiinni. Käsiohjelma selvensi jälleen, että Mr. Slow puhuu zipperis-kielellä, jota voi ymmärtää vain hahmon eleiden kautta. OK. Ja se turhan kovalla ollut musiikki oli oleellinen osa esitystä, ja se rakentui jatsille, tuttuihin viihdesävellyksiin ja oopperaan.
Ja sitten parhaisiin paloihin... vaikka oikeastaan tykkäsimme kyllä koko satsista! :D
Tai no, jos nyt vielä sen verran kitisen, niin minusta eläimet eivät välttämättä kuulu sirkukseen, vaikka ne perinteisesti sinne kuuluvatkin. Epäilyttää vain eläinten viihtyminen sirkusoloissa; paljon matkustamista, kovaa koulutusta, (heikot?) mahdollisuudet elää lajityypillisesti yms. Pietarissa olen päässyt seuraamaan useammankin kerran sellaista sirkusta, jossa ei ole ollenkaan eläimiä, vain akrobaatteja ja muita taiteilijoita sekä tietenkin musiikkia, joka on aivan oleellinen osa jokaista sirkuskokemusta.
Eilen näimme lavalla kuitenkin poneja, koiria ja laamoja. Tuntuu, että pienet eläimet ehkä parhaiten kulkevat sirkuksen mukana. Miten lie, varmaksi en toki tiedä. Mutta niin tai näin, lapset ainakin rakastavat lavalla taiteilevia eläimiä.
Ilta vilahti hetkessä Sirkus Finlandian esitystä seuratessa. Näytös huipentui hienoon ilma-akrobatiaan, josta vastasi brasilialainen ryhmä The Flying Costa. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä sirkuskokemus, suosittelen.
Kuvia ei viitsitty tällä kertaa napsia, kun ne heikosti ilman salamaa onnistuvat.
Sirkus Finlandia: http://www.sirkusfinlandia.fi/
Tieto-leffasta ensin muutama sana. Joku onkin kyseisen leffan arvostellut aivan perinpohjaisesti, tyyli on tämä: "Knowing on suorastaan pöyristyttävän idioottimainen, mutta lähes koko ajan hykerryttävän hauskalla tavalla. Se ei myöskään polje paikallaan, vaan pyyhältää vauhdilla ja surutta eteenpäin, yhdestä anti-ideasta toiseen, upoten jatkuvalla syötöllä syvemmälle tyhmyyteen." Tästä linkistä arvosteluun, suosittelen - siis arvostelun lukemista, leffaa en välttämättä.
Ja sitten sirkusaiheeseen. Sirkus Finlandian näytökset on tullut katsottua vuosittain, ja olemme poikkeuksetta nauttineet. Laatu on ollut taattua ja tasaista, ei suuria yllätyksiä, mutta hengenhaukkomista ja naurunpyrskähdyksiä on aina ollut luvassa. Erityislaadukkaan poikkeuksen teki mielestäni vuoden 2006 näytös, joka oli samalla Sirkus Finlandian 30-vuotisjuhlanäytös. En osaa varmaksi sanoa, oliko silloin hommaan satsattu enemmmän rahaa ja vaivaa, mutta keskimääräistä Finlandia-kokemusta parempi fiilis siitä ainakin jäi.
Positiivinen ja viihdyttävä kokemus oli eilinenkin näytös. Suomalainen Mr. Slow, joka astui lavalla kakkosnumerona, ei vain oikein natsannut meille, sirkuksen lapsikatsojatkaan eivät oikein lähteneet mukaan hommaan - tai lähtivät vain paikoitellen, mutta nihkeästi verrattuna muihin pellenumeroihin.
Käsiohjelmasta luin, että tämä esitys onkin siinä mielessä ainutlaatuinen, ettei Sirkus Finlandian historiassa ole ennen nähty maneesilla sovellettua pantomiimitaidetta. Mr. Slow ei olekaan pelle! Ehkäpä sirkus Finlandian maneesi ei sitten ole oikea paikka nähdä sovellettua pantomiimitaidetta? Tai ehkä emme vain osanneet odottaa tällaista taidepläjäystä. Yksi vaihtoehto on, ettemme kerta kaikkiaan ymmärrä kyseistä taiteenlajia niin, että osaisimme siitä nauttia täysin rinnoin.
Ihmetytti myös pantomiimipellen käyttämä kieli; hän puhui sekaisin ainakin suomea, englantia ja ruotsia, ehkä jotain muutakin, mutta musiikin pauhun takaa puheesta ei oikein tahtonut saada kiinni. Käsiohjelma selvensi jälleen, että Mr. Slow puhuu zipperis-kielellä, jota voi ymmärtää vain hahmon eleiden kautta. OK. Ja se turhan kovalla ollut musiikki oli oleellinen osa esitystä, ja se rakentui jatsille, tuttuihin viihdesävellyksiin ja oopperaan.
Ja sitten parhaisiin paloihin... vaikka oikeastaan tykkäsimme kyllä koko satsista! :D
Tai no, jos nyt vielä sen verran kitisen, niin minusta eläimet eivät välttämättä kuulu sirkukseen, vaikka ne perinteisesti sinne kuuluvatkin. Epäilyttää vain eläinten viihtyminen sirkusoloissa; paljon matkustamista, kovaa koulutusta, (heikot?) mahdollisuudet elää lajityypillisesti yms. Pietarissa olen päässyt seuraamaan useammankin kerran sellaista sirkusta, jossa ei ole ollenkaan eläimiä, vain akrobaatteja ja muita taiteilijoita sekä tietenkin musiikkia, joka on aivan oleellinen osa jokaista sirkuskokemusta.
Eilen näimme lavalla kuitenkin poneja, koiria ja laamoja. Tuntuu, että pienet eläimet ehkä parhaiten kulkevat sirkuksen mukana. Miten lie, varmaksi en toki tiedä. Mutta niin tai näin, lapset ainakin rakastavat lavalla taiteilevia eläimiä.
Ilta vilahti hetkessä Sirkus Finlandian esitystä seuratessa. Näytös huipentui hienoon ilma-akrobatiaan, josta vastasi brasilialainen ryhmä The Flying Costa. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä sirkuskokemus, suosittelen.
Kuvia ei viitsitty tällä kertaa napsia, kun ne heikosti ilman salamaa onnistuvat.
Sirkus Finlandia: http://www.sirkusfinlandia.fi/
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Kauhupolku Skinnarilan metsässä
Lappeenrannan ylioppilasteatteri ActI järjesti jokin aika sitten Skinnarilan metsikköön kauhupolun. Ideana kauhupolku on todella hieno! Kauhupolulle pääsi taivaltamaan maanantaina 12.4.2010 kolme kertaa, klo 22, 22.30 ja 23. Olisimme mielellämme kauhupolkuilleet jo aikaisemmassa satsissa, mutta meitä kehotettiin osallistumaan vasta klo 23, muut lähdöt olivat täynnä.
Saavuimme paikalle hieman etuajassa ja seisoskelimme hiljaisessa joukossa pienen ulkotulen valossa palellen. Tunnelma oli tässä vaiheessa mainio, onnen omiaan kauhupolulle. Tunnelma säilyi vielä polun alkuhetkille asti - jopa niinkin tiiviinä, että Mikon napatessa takaapäin minun niskastani kiinni, kiljahdin luonnostaan metsän öiseen hiljaisuuteen.
Ennakkotietojen mukaan polulle piti päästä kerrallaan kahdeksan ihmistä. Meidän lähdössämme kävijämäärä oli tuplaantunut, ja tämä ei voinut olla vaikuttamatta polun luonteeseen. Liian iso opiskelijajoukko, jonka häntäpäässä ei kuullut eikä nähnyt mitään, rymisteli "henkensä kaupalla" liukkailla metsäpoluilla ja pälätti keskenään. Omanlaista tahatonta kauhua siinäkin...
Äänet ja valot metsässä olivat hyvin onnistuneet. Myös polulla riippuvat vaatteet, joihin pimeässä törmäili, olivat omiaan luomaan tunnelmaa. Mutta kuten mainitsin, pelottavaa tunnelmaa ei oikein isossa laumassa päässyt syntymään. Kauhupolku olisi ollut aivan toisenlainen kokemus hiljaisessa pienessä joukossa, luultavasti pelottava kokemus yksinään jo pelkkien valojen ja äänien kanssa, ilman tarinaa ja harrastajanäyttelijöitäkin.
Myöskään kauhupolun tarina ei ollut omiaan synnyttämään pelottavia tuntemuksia. Tarina tuntui kaukaiselta ulkomaalaisine hahmojen nimineen ja aivan muualle sijoittuvine tapahtumineen. Skinnarilan metsässä olisi toivonut kuulevansa jotain esimerkiksi juuri Skinnarilan metsään ja Skinnarilan hoviin liittyvää. Skinnarilan hovissahan tiedettävästi asuu henki, joka siellä kummittelee. Tällaisesta paikkaan liittyvästä tarinasta olisi syntynyt autenttisemmat mielikuvat polun varrelle.
Tapahtuman eteen oli nähty vaivaa ja sen tekoon uhrattu aikaa. Olisin mielelläni siitä jonkun euron maksanutkin, nyt tapahtuma oli ilmainen. Muutenkaan tapahtumaa oli tuskin kovin paljon mainostettu, kolme kierrosta täyttyi (jopa ylikin) ymmärtääkseni helposti oman talon opiskelijoista, jokseenkin pienestä piiristä.
Uskoisin, että ajatusta voisi jalostaa ja toteuttaa metsikköön kauhupolun, jonka tarina sijoittuisi siihen paikkaan ja aikaan - tai jopa johonkin vanhempaan aikaan. Polku voisi näin kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Tällaisen "oikeisiin" tarinoihin ja legendoihin sekä historiaan liittyvän käsikirjoituksen kirjoittaminen tosin vaatii kirjoittajalta paljon taustatyötä, eikä synny hetkessä. Toisaalta tällaista tarinapolkua voisi varmasti esittää useamminkin, ja kuten mainittu, laajemmalle yleisölle ja tietysti maksusta.
Kiitoksia ActI:lle virkistävästä ja erilaisesta teatterikokemuksesta!
LTKY:n tapahtumakalenterissa: http://www.ltky.fi/tapahtumat/id/1954
Saavuimme paikalle hieman etuajassa ja seisoskelimme hiljaisessa joukossa pienen ulkotulen valossa palellen. Tunnelma oli tässä vaiheessa mainio, onnen omiaan kauhupolulle. Tunnelma säilyi vielä polun alkuhetkille asti - jopa niinkin tiiviinä, että Mikon napatessa takaapäin minun niskastani kiinni, kiljahdin luonnostaan metsän öiseen hiljaisuuteen.
Ennakkotietojen mukaan polulle piti päästä kerrallaan kahdeksan ihmistä. Meidän lähdössämme kävijämäärä oli tuplaantunut, ja tämä ei voinut olla vaikuttamatta polun luonteeseen. Liian iso opiskelijajoukko, jonka häntäpäässä ei kuullut eikä nähnyt mitään, rymisteli "henkensä kaupalla" liukkailla metsäpoluilla ja pälätti keskenään. Omanlaista tahatonta kauhua siinäkin...
Äänet ja valot metsässä olivat hyvin onnistuneet. Myös polulla riippuvat vaatteet, joihin pimeässä törmäili, olivat omiaan luomaan tunnelmaa. Mutta kuten mainitsin, pelottavaa tunnelmaa ei oikein isossa laumassa päässyt syntymään. Kauhupolku olisi ollut aivan toisenlainen kokemus hiljaisessa pienessä joukossa, luultavasti pelottava kokemus yksinään jo pelkkien valojen ja äänien kanssa, ilman tarinaa ja harrastajanäyttelijöitäkin.
Myöskään kauhupolun tarina ei ollut omiaan synnyttämään pelottavia tuntemuksia. Tarina tuntui kaukaiselta ulkomaalaisine hahmojen nimineen ja aivan muualle sijoittuvine tapahtumineen. Skinnarilan metsässä olisi toivonut kuulevansa jotain esimerkiksi juuri Skinnarilan metsään ja Skinnarilan hoviin liittyvää. Skinnarilan hovissahan tiedettävästi asuu henki, joka siellä kummittelee. Tällaisesta paikkaan liittyvästä tarinasta olisi syntynyt autenttisemmat mielikuvat polun varrelle.
Tapahtuman eteen oli nähty vaivaa ja sen tekoon uhrattu aikaa. Olisin mielelläni siitä jonkun euron maksanutkin, nyt tapahtuma oli ilmainen. Muutenkaan tapahtumaa oli tuskin kovin paljon mainostettu, kolme kierrosta täyttyi (jopa ylikin) ymmärtääkseni helposti oman talon opiskelijoista, jokseenkin pienestä piiristä.
Uskoisin, että ajatusta voisi jalostaa ja toteuttaa metsikköön kauhupolun, jonka tarina sijoittuisi siihen paikkaan ja aikaan - tai jopa johonkin vanhempaan aikaan. Polku voisi näin kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Tällaisen "oikeisiin" tarinoihin ja legendoihin sekä historiaan liittyvän käsikirjoituksen kirjoittaminen tosin vaatii kirjoittajalta paljon taustatyötä, eikä synny hetkessä. Toisaalta tällaista tarinapolkua voisi varmasti esittää useamminkin, ja kuten mainittu, laajemmalle yleisölle ja tietysti maksusta.
Kiitoksia ActI:lle virkistävästä ja erilaisesta teatterikokemuksesta!
LTKY:n tapahtumakalenterissa: http://www.ltky.fi/tapahtumat/id/1954
perjantai 11. joulukuuta 2009
Nääspeksi 2009 "Pimeä Ritari" Lappeenrannassa - omstart!
Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka hulvatonta menoa tämän vuoden Nääspeksi Pimeä Ritari oli! Näytös alkoi kuudelta ja kesti peräti puoleen kymmeneen asti väliaikoineen, mutta hetkeksikään ei tullut sellainen olo, että speksi olisi ollut liian pitkä.
Alku oli ehkä vähän hidas, mutta päästyään käyntiin speksiä ei pysäyttänyt enää mikään. Näyttelijät, laulajat, soittajat, tanssijat, roudarit ja muut osalliset olivat taitavia, hyviä, lahjakkaita, iloisia, hauskoja, vauhdikkaita, vaikuttavia, sympaattisia, innokkaita... voisin lisätä tähän postiivisia adjektiiveja vaikka minkälaisen liudan. :D Touhua oli ilo katsoa ja musiikki tempaisi mukaansa!
Erityiskehut ansaitsevat päätähdet, Jokeri ja pimeä ritari, Batman. Molemmat pistivät itsensä likoon ihan satasella ja onnistuivat hienosti.
Kaupunginteatterin sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä nuorta, lähinnä opiskelijaporukkaa. Muutaman yliopiston henkilökuntaan kuuluvankin bongasin joukosta. Olisin voinut kuvitella näkeväni henkilökuntaa enemmänkin, sillä henkilökunnalle oli tarjolla speksilippuja tykyvaroilla tuettuna hintaan 0 euroa. Opiskelijat sen sijaan saivat maksaa omasta lipustaan 12 euroa.
Voin lämpimästi suositella speksiä kaikille aina, kun se kaupunkiin rantautuu. Myös Teekkarispeksi on myös lunastanut odotukset käytännössä joka kerta.
Omstart!
Mikä on speksi? Wikipedia kertoo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Speksi
Nääspeksi: http://www.naaspeksi.fi/raina/
Teekkarispeksi: http://www.teekkarispeksi.fi/pmwiki.php
Alku oli ehkä vähän hidas, mutta päästyään käyntiin speksiä ei pysäyttänyt enää mikään. Näyttelijät, laulajat, soittajat, tanssijat, roudarit ja muut osalliset olivat taitavia, hyviä, lahjakkaita, iloisia, hauskoja, vauhdikkaita, vaikuttavia, sympaattisia, innokkaita... voisin lisätä tähän postiivisia adjektiiveja vaikka minkälaisen liudan. :D Touhua oli ilo katsoa ja musiikki tempaisi mukaansa!
Erityiskehut ansaitsevat päätähdet, Jokeri ja pimeä ritari, Batman. Molemmat pistivät itsensä likoon ihan satasella ja onnistuivat hienosti.
Kaupunginteatterin sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä nuorta, lähinnä opiskelijaporukkaa. Muutaman yliopiston henkilökuntaan kuuluvankin bongasin joukosta. Olisin voinut kuvitella näkeväni henkilökuntaa enemmänkin, sillä henkilökunnalle oli tarjolla speksilippuja tykyvaroilla tuettuna hintaan 0 euroa. Opiskelijat sen sijaan saivat maksaa omasta lipustaan 12 euroa.
Voin lämpimästi suositella speksiä kaikille aina, kun se kaupunkiin rantautuu. Myös Teekkarispeksi on myös lunastanut odotukset käytännössä joka kerta.
Omstart!
Mikä on speksi? Wikipedia kertoo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Speksi
Nääspeksi: http://www.naaspeksi.fi/raina/
Teekkarispeksi: http://www.teekkarispeksi.fi/pmwiki.php
perjantai 23. lokakuuta 2009
Länsi-Virossa ja Tallinnassa vuosina 1947, 1952-53 ja 1991: Sofi Oksasen Puhdistus Joensuun kaupunginteatterissa
Kävimme pari viikkoa sitten Joensuun kaupunginteatterissa katsomassa Sofi Oksasen Puhdistuksen. Produktio on kaikin puolin erittäin onnistunut! Täysi salillinen ihmisiä sai seurata raakoja ja raastavia tapahtumia Länsi-Virossa ja Tallinnassa vuosilta 1947, 1952–53 ja 1992.
Sanomalehti Karjalaisen verkkosvuilta löytyy niin ansiokas ja tyhjentävästi kirjoitettu kritiikki, etten itse vaivaudu raapustamaan sen enempää, vaan ohjaan teidät, hyvät lukijat, Eija Komun teatterikritiikin äärelle:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/voitko_valita_toisin_5582178.html
Joensuun kaupunginteatterin sivuilla näytelmästä: http://teatteri.jns.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=259&Itemid=57
Suosittelen.
Sanomalehti Karjalaisen verkkosvuilta löytyy niin ansiokas ja tyhjentävästi kirjoitettu kritiikki, etten itse vaivaudu raapustamaan sen enempää, vaan ohjaan teidät, hyvät lukijat, Eija Komun teatterikritiikin äärelle:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/voitko_valita_toisin_5582178.html
Joensuun kaupunginteatterin sivuilla näytelmästä: http://teatteri.jns.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=259&Itemid=57
Suosittelen.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Sirkus Florentino Lappeenrannassa
Sirkuksen olivat pykänneet tuohon Sinnarilan kentälle täksi illaksi, joten ajattelimme käydä tsekkaamassa ohjelmiston.
Venäjällä ahkeraan sirkuksessa käyvänä ja joka kesä Sirkus Finlandian uuden ohjelmiston seuranneena sirkus Florentino oli jopa koomisen pieni. Ohjelma vedettiin läpi noin kymmenen hengen, muutaman käärmeen, yhden hevosen ja yhden koiran voimin. Myös teltta oli minimaalinen ja kevytrakenteinen. Yleisö istui ahtaahkossa katsomossa, jossa penkkeinä toimivat taipuisat riukulat, ja koko katsomolaitos tärisi ja tutisi ihmispaljouden alla. Taputtaessamme pelkäsin riukulan katkeavan. :D
Ilmassa leijaili hienoinen polttonesteen haju koko näytöksen ajan. Liekö johtunut teltan katsomoiden alla olleista lämmittimistä? Sähkötkin katkesivat yhtäkkiä kesken villakoiranäytöksen, mutta sutjakkaasti homma saatiin pyörimään aggregaatin avulla. Ammattilaisia työssään.
Sirkushan on koko perheen huvia, mutta tämä sirkus oli suoraan sanottuna suunnattu ehkä enemmän perheen pienimmille. Ohjelmassa oli kyllä ihan näyttäviä temppuja, mutta esimerkiksi ilma-akrobatian näyttävyyttä syö se, että akrobaatti kiikkuu parhaimmillaankin vain parin metrin korkeudessa. Toisaalta jännitystä lisää, kun joutuu miettimään, kestääkö teltta katosta retkuvan miesakrobaatin. Ja akrobaatti myös viuhahtelee hyvin läheltä teltan tolppia sekä valoja.
Pellenumeroita ohjelmassa oli paljon ja lapset osallistuivatkin innolla niihin. Oma suosikkini oli fakiiri Mr. George, jonka tulinumeron aikana katsomo pimeni ja vaikuttava musiikki täytti teltan. Vau!
Leipää ja sirkushuveja kansalle - ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle syksyisenä sunnuntai-iltana. Hyvä niin, kurjahan se olisi kasata homma muutaman ihmisen tähden.
Kansa käytti kiitettävästi hyväkseen myös sirkuksen palveluja, kuten itsensä kuvauttamista käärmeen kanssa ja hepparatsatusta. Kiskurihintaiset kolmen euron makkaratkin vietiin käsistä, ja jokainen lapsi halusi hattaran ja/tai pop cornia. Myös valotikut tekivät kauppansa viiden euron hintaan. Pitipä meidänkin tapamme mukaan hankkia yhdet uudet itsellemme. :)
Varsin viihdyttävä kokemus, vaikka ei toki ihan vedä vertoja suuremmilleen. Mutta kyllä tässäkin oli viidelletoista eurolle kivasti vastinetta. Suosittelen - ja aion itsekin mennä jälleen viihtymään, kun Florentino maisemiin seuraavan kerran ilmestyy! Kiitos.
Florentinon kotisivu:
http://www.sirkusflorentino.com/index.htm
Venäjällä ahkeraan sirkuksessa käyvänä ja joka kesä Sirkus Finlandian uuden ohjelmiston seuranneena sirkus Florentino oli jopa koomisen pieni. Ohjelma vedettiin läpi noin kymmenen hengen, muutaman käärmeen, yhden hevosen ja yhden koiran voimin. Myös teltta oli minimaalinen ja kevytrakenteinen. Yleisö istui ahtaahkossa katsomossa, jossa penkkeinä toimivat taipuisat riukulat, ja koko katsomolaitos tärisi ja tutisi ihmispaljouden alla. Taputtaessamme pelkäsin riukulan katkeavan. :D
Ilmassa leijaili hienoinen polttonesteen haju koko näytöksen ajan. Liekö johtunut teltan katsomoiden alla olleista lämmittimistä? Sähkötkin katkesivat yhtäkkiä kesken villakoiranäytöksen, mutta sutjakkaasti homma saatiin pyörimään aggregaatin avulla. Ammattilaisia työssään.
Sirkushan on koko perheen huvia, mutta tämä sirkus oli suoraan sanottuna suunnattu ehkä enemmän perheen pienimmille. Ohjelmassa oli kyllä ihan näyttäviä temppuja, mutta esimerkiksi ilma-akrobatian näyttävyyttä syö se, että akrobaatti kiikkuu parhaimmillaankin vain parin metrin korkeudessa. Toisaalta jännitystä lisää, kun joutuu miettimään, kestääkö teltta katosta retkuvan miesakrobaatin. Ja akrobaatti myös viuhahtelee hyvin läheltä teltan tolppia sekä valoja.
Pellenumeroita ohjelmassa oli paljon ja lapset osallistuivatkin innolla niihin. Oma suosikkini oli fakiiri Mr. George, jonka tulinumeron aikana katsomo pimeni ja vaikuttava musiikki täytti teltan. Vau!
Leipää ja sirkushuveja kansalle - ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle syksyisenä sunnuntai-iltana. Hyvä niin, kurjahan se olisi kasata homma muutaman ihmisen tähden.
Kansa käytti kiitettävästi hyväkseen myös sirkuksen palveluja, kuten itsensä kuvauttamista käärmeen kanssa ja hepparatsatusta. Kiskurihintaiset kolmen euron makkaratkin vietiin käsistä, ja jokainen lapsi halusi hattaran ja/tai pop cornia. Myös valotikut tekivät kauppansa viiden euron hintaan. Pitipä meidänkin tapamme mukaan hankkia yhdet uudet itsellemme. :)
Varsin viihdyttävä kokemus, vaikka ei toki ihan vedä vertoja suuremmilleen. Mutta kyllä tässäkin oli viidelletoista eurolle kivasti vastinetta. Suosittelen - ja aion itsekin mennä jälleen viihtymään, kun Florentino maisemiin seuraavan kerran ilmestyy! Kiitos.
Florentinon kotisivu:
http://www.sirkusflorentino.com/index.htm
perjantai 21. elokuuta 2009
the LittleBigMusic ja Huojuva talous -revyy Jakokoskella elokuussa 2009
Vietimme erään kauniin loppukesän illan revyyn parissa Jakokoskella, jälleen kerran. Varsin onnistunut kokonaisuus, jälleen kerran. :)
Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.
Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!
Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!
Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.
Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html
Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/
Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html
Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.
Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!
Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!
Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.
Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html
Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/
Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)