Hae tästä blogista

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Nääspeksi 2010: Robin Hoodin jäätävät seikkailut

Maanantaina Nääspeksi* rantautui jälleen Lappeenrantaan. Vuoden 2010 rainaksi oli valittu Robin Hoodin jäätävät seikkailut. Lappeenrannan kaupunginteatteri oli loppuunmyyty ja kansa viihtyi silmin nähden ja korvin kuullen. "Omstart!" raikui täydessä katsomossa lukemattomia kertoja ja esiityjät tekivät kaikkensa täyttääkseen vaateliaan yleisön toiveet. Osa omstart-käskyistä olisi voinut olla parempia, kuten myös osa omstart-toteutuksista - kuten aina - mutta pääasia on juohevasti ja naurunremakan säestyksellä etenevä vauhdikas musiikkinäytelmä.

Nääspeksi viihdytti yleisöään jälleen lähes kolmen ja puolen tunnin ajan. Erityismaininnan arvoinen oli Mikko Töyssyn suoritus. Hän teki vaikuttavaa työtä kahdessa roolissa: Töyssy oli sekä hauska Kuulukas-mees että "arvokas" Kuningas Rikhard - ja lauluäänikin oli varsin komea.

Varsin laadukas produktio ihan kokonaisuudessaan, täytyy myöntää. Kuitenkin Nääspeksi 2010 jää vuoden 2009 Nääspeksin, Pimeän ritarin, varjoon. Ehkäpä viime vuonna musiikkivalinnat miellyttivät enemmän, myös pääroolien suoritukset. Pimeän ritari on yksi parhaista, tai jopa paras näkemäni speksi kautta aikain. Silti ei voi kuin kiittää ja kehua tämänkin vuoden speksiä; kaikki esiintyjät olivat taitavia ja fiilis oli hieno sekä lavalla että katsomossa! Aivan jäätävää! Omstart!

Vuoden 2010 Nääspeksin sivut: http://www.naaspeksi.fi/raina2010/

*"Speksi tarkoittaa interaktiivista musiikkinäytelmää, jonka käsikirjoitus pohjautuu useimmiten johonkin klassiseen näytelmään tai historialliseen tapahtumaan. Juoni höystetään runsaalla huumorilla, ajankohtaisten ilmiöiden parodioinnilla ja tietenkin musiikilla. Erityisesti speksille on ominaista, että katsojat voivat pyytää kohtauksia uudelleen esitettäväksi huutamalla Omstart! ja esittämällä erilaisia toiveita tyylistä tai tapahtumien kulusta.

Speksin historia on pitkä ja pääosin ruotsalainen. 1500-luvulla Upsalassa speksin avulla päntättiin latinaa. Näyttelijät olivat kaikki miehiä; perinne, josta useat naapurimaan lukuisista spekseistä pitävät edelleen kiinni.

Suomeen rantauduttuaan speksi on saanut tukevan jalansijan eri alojen opiskelijoiden keskuudesta. Perinne on muotoutunut hieman erilaiseksi kuin Ruotsissa, ja myös eri korkeakoulujen välillä on hyvin suuriakin eroja. Speksihenki elää kuitenkin vahvana.
" (Pätkä lainattu Nääspeksin nettisivulta.)

torstai 22. heinäkuuta 2010

Hasaniemen teatterin Ulvova mylläri on samalla kertaa sekä hauska että koskettava


Eräänä kauniina ja kuumana kesäiltana heinäkuun alussa poljimme Joensuun Hasanniemeen Hasaniemen teatteriin. Käsiohjelman mukaan juuri Hasaniemen teatteriin; yksiännäinen versio vaalii perinteitä, ja on siksi otettu käyttöön teatterin yhteydessä, vaikka alue kartoissa onkin nykyään nimeltään Hasanniemi.

Paasilinnan tekstiin pohjautuva Ulvova mylläri oli Hasaniemen teatterin käsittelyssä samalla kertaa sekä koskettava että hauska. Äänentoistossa oli paikoitellen ongelmia, ääni tuntui hieman kiertävän ja oli välillä liian hiljaisella, mutta se ei juuri menoa haitannut. Ja se tunnusbiisi, sitä olisi voinut kuunnella enemmänkin. Se oli hyvin tuttu, mutta häpeäkseni en sitä nimeltä tunnistanut...

Kunnanlääkäri Ervinen oli aivan hulvaton, yksi näytelmän parhaista hahmoista. Hyvä roolisuoritus! Eeva Putron esittämä kerhoneuvoja Sanelma Käyrämö tuntui hieman liian pikkutyttömäiseltä myllärin mielitietyksi, mutta tähän mielikuvaan ei voinut olla vaikuttamatta näyttelijäsuorituksen lisäksi näyttelijän pieni koko. Kuitenkin varsin sujuva Sanelma hän oli. Herra ja rouva Siponenkin olivat hieman eri paria; rouva näytti mieltyneen huomattavan nuoreen kaveriin. Mutta minkäs teet, on valtava haaste saada nuori ihminen tehtyä itseään selvästi vanhemmaksi ulkonäöltään tai käyttäytymiseltään edes teatterin keinoin.

Sanelma ja Gunnar
Mylläri Gunnar Huttusen roolissa nähtiin Timo Lavikainen, joka teki yksinäisen myllärin herkän ja väärinymmärretyn hahmon heittäytyen rooliinsa täysillä. Lavikainen sopi rooliinsa täydellisesti. Hän herätti lavalla henkiin työteliään, rehellisen ja hurmaavan suomalaismiehen, jolla vain nyt sattui olemaan hieman outo tapa ulvoa ahdistustaan yöhön. Ja eihän kyläyhteisö ota vastaan muualta tullutta, erilaista miestä. Tässä aiheesta ohjaajien sanoin: "Tämä on sitä Paasilinnan hullua huumoria: kateus, katkeruus, epäluulo, pelko, valhe ja väkivalta. Maalaiskylässä supistaan, tuijotetaan, juorutaan kylänraitilla niin, että suusta vaahto valuu. Mitä ihminen ei ymmärrä – sen hän kieltää. Ulvova Mylläri on näytelmän kyläläisille kova pala purtavaksi. Sillä eihän se nyt helekatti sovi, että tällä kylällä kulkee erikoisia, valovoimaisia ja persoonallisia ihmisiä!"

Alkuperäinen tarina sijoittuu sotien jälkeisiin vuosiin. Aihe on kuitenkin ajaton, myös paikaton. Erilainen leimataan turhan usein hulluksi, kuten mylläri, tai muuten huonoksi, vialliseksi. Ainakin hän on pelottava. ”Mylläreitä” on ollut yhteisöissä aina, mutta nykypäivän globaalissa yhteiskunnassa erityisesti muualta tulleita mylläreitä, vieraita ja erilaisia, on koko ajan enemmän. Näin on maailmalla, Suomessa ja myös maakunnassamme. Mutta kasvaako suvaitsevaisuus samaa tahtia?

Kyläläisiä
Nyky-yhteisöissä kateus, katkeruus ja pelko kohdistuvat yksilöiden lisäksi kokonaisiin vähemmistöihin. Yhtään mylläriä ei välttämättä oikeasti tunneta, tai yhden myllärin perusteella leimataan kaikki myllärit, joilla on toistensa kanssa lopulta yhteistä usein hyvin vähän, jos sitäkään. Mylläri on erilainen, se tieto riittää, oli hän sitten sisimmältään millainen tahansa. Suvaitsemattomien kyläläisten on helpompi pitää päänsä pensaassa ja räkyttää nimettömänä netin tai lehtien palstoilla kuin pyrkiä aitoon vuorovaikutukseen. Onhan kamalaa, kun myllärit eivät aina tiedä, miten käyttäytyä uuden yhteisön – usein jopa kirjoittamattomien – normien mukaan.

Ulvova mylläri ei ollut hullu, sen tiesivät poliisi Portimo, kerhoneuvoja Sanelma sekä kauppias Tervolan poika. Hullu oli muu kylänväki epäluuloineen ja pelkoineen, jotka johtivat vääryyksiin ja väkivaltaan. Kun mylläri tukijoukkoineen oli ajettu pois, jäi ahdasmielinen kyläyhteisö hiljalleen kuihtumaan pää syvällä pensaassa. Eivätpä kylään juuri muutkaan sen jälkeen halunneet muuttaa, kun tarinaa kyläläisistä talikoineen kuulivat.

Onnellinen loppu? Kylä menetti persoonallisen ja hyväsydämisen miehen, jonka erilaisella luovuudella, työteliäisyydellä sekä tuoreilla ideoilla koko kyläyhteisö olisi saanut uudenlaista hyvinvointia ja vaurautta.

Minun tarinani mylläri elää nyt jossain suvaitsevassa, elinvoimaisessa kylässä Sanelmansa kanssa, ja ulvahtaa enää vain harvoin, silloinkin usein ilosta. Ja mitäpä ulvahduksista, eivät ne ketään vahingoita.

Myös Karjalainen on kirjoittanut Ulvovasta mylläristä arvostelun. Minuun Hasaniemen Ulvova mylläri teki suuremman vaikutuksen kuin sanomalehti Karjalaisen Sari Sudensalmeen. Aihe mietitytti jopa sen verran, että blogin kirjoittamisen jälkeen se kirvoitti vielä kolumnin Uutisvuokseen (Uutisvuoksi 13.7.2010). Kolumni on osaltaan samansisältöinen blogin kanssa ja se löytyy tästä: Tanjan aurinkoisia ajatuksia, Luovuuden mylläreitä.

Muistutus itselleni: Arvostelubloggaa nämä!

Tällä hetkellä katsotuissa ovat seuraavat:

Outokummun kaivosteatteri Kiven syli

Karvion kesäteatteri Aika katiska

Lappeenrannan kesäteatteri Votkaturistit

Tohmajärvi Afrikan morsian

Hasaniemi Ulvova mylläri

Värtsilän kesäteatteri Reposen Onni

Toivottavasti muistin kaikki. Teatteriarvostelublogia yllä mainituista pukkaa paremmalla ajalla. Kaikki ovat kuitenkin olleet katsottavan arvoisia. :)

Lisäykset katsottuihin (3.8.2010 mennessä)

Fedja-setä, kissa ja koira Hasaniemen kesäteatterissa

Teatteriyhdistys Havukka ry Naapurivaaran kesäteatterissa, Lampaansyöjät

Utransaaren teatteriryhmän Kaksoiselämää

Teatteri Imatra, Säkkijärven polkka

Kesäteattereiden top ten kesässäni 2010

Listailin kesäteattereita sen mukaan, minne haluan mennä/menen/haluaisin mennä tänä kesänä. Ja minne minulla ylipäänsä on mahdollisuus mennä, joten suurin osa teatterista, joita olen voinut listalleni ottaa, löytyvät Joensuun seudulta, jossa kesäni vietän. Kyseessä ei varsinaisesti ole top ten -lista, koska vaikka osa listalla olevista ovatkin ehdotonta kärkeä – kuten Outokumpu omalla paikallaan aina ykkösenä – niin listalla on esimerkiksi mainittu myös Joensuun seudun monien vuosien heikoin, Utra, mutta aivan muista syistä. Ja huomioikaa, tämä lista on tehty alkukesästä, kun suurin osa kesäteattereista, on vielä näkemättä.

Listalle pääsivät tänä vuonna:

Outokummun kaivosteatteri näytelmällään Kiven syli. Outokumpu on kyllä aina listoilla, kun heillä vaan tarjontaa on. Toissa kesänä Outokummun Kaivoksen kainalossa oli sen kesän ehdottomasti paras, tämä jatkaa trilogiaa. Viime kesän Leivän juuri ei myöskään jättänyt kylmäksi, päinvastoin.
Tulos: Käytiin katsomassa, oli aivan ihana - jälleen kerran! Tätä lisää!

Kajaanin harrastajateatteri, Valot pois! Valot pois! on eräänlaista jatkoa viime kesän parhaalle kesäteatterikokemukselle Housut pois! Kajaanin visiitti on muutenkin joka kesän to do -listalla, joten samalla reissulla sitten käydään katsastamassa kesäteatteri.
Tulos: Esityspäivä ei millään osunut Kajaanin visittiimme, harmittaa julmetusti!

Teatteri Imatra, Säkkijärven polkka. Luin niin maistuvat arvostelut tästä näytelmästä, että pakko nähdä. Muutenkin on kyllä ollut tapana käydä Imatra, siellä kun on tarjolla ammattilaiskesäteatteria.
Tulos: Nähty ja tykätty - kiitos!

Karvion kesäteatteri ja Aika katiska. Suku”rasite” on suurimpana listalle pääsemisen syynä, vaikka ihan viihdyttävää kaahotusta Karviossa on ollut tarjolla joka vuosi. :D
Tulos: Taattua tavaraa, kuten arvelinkin. :)

Lappeenrannan kesäteatterissa Votkaturistit. Ei saatu viime vuonna lippuja ja hurja hype.
Tulos: Hyvä, mutta ei niin hyvä, kuin olisi siitä kaikesta hypetyksestä ja jatkuvasta loppuunmyynnistä voinut kuvitella. Ehkäpä Lappeenrannassa ammattilaiskesäteatteri on sen verran uutta, että kaikki hinkuvat katsomaan...

Tohmajärvi näytelmällään Afrikan morsian. Tohmajärvelle on niin lyhyt matka Onkamosta mökiltä, joten olisi haaskausta olla käyttämättä yhtä iltaa tähän. Muutenkin on ollut taattua viihdettä joka vuosi.
Tulos: Sitä ihtiään se oli taasen, tack!

Hasaniemi Ulvovalla myllärillään tuli valittua ensisijaisesti samasta syystä kuin Tohmajärvi, lyhyen matkan takia: Hasaniemeen hurauttaa kotoa pyörillä hetkessä. Pyörällä kesäteatteriin pääsy on harvinaista herkkua, joten ei tietenkään jätetä mahdollisuutta käyttämättä. Lisäksi Ulvova mylläri on saanut paljon kehuja lehdissä.
Tulos: Aivan älyttömän hyvä. Hauska ja koskettava. Ihana!

Utran teatteriryhmä, Kirjoitin ensin näin: jolla ei ole näytelmää tänäkään kesänä. Harmituttaa jopa, että Utransaaren asukasyhdistys ei enää tee vuosittaista kesäteatteriproduktiotaan; vaikka se ei laadulla ole ollutkaan pilattua, siinä oli tekemisen meininkiä, se oli pyöräilymatkan päässä ja näytelmillä ansaittua rahaa käytettiin Utran virkistysalueen ylläpitoon ja kunnostamiseen. Liekö tekijäkaarti jo niin iäkästä – mistä tilalle uutta tekijää? Googlattuani huomasin, että tuohon on ihan höpöjuttua; Utrassa on tänä kesänä esityksessä Kaksoiselämää. Pakko päästä katsomaan! :D
Tulos: Hihii, kuten ennenkin, hauskaa oli, välillä varmaan melko tahatontakin hauskaa.

Ilomantsin Möhkössä Kyllä kylä tietää. Möhkötrilogia on ollut hieno, hyvä ja vaikuttava, täytyy käydä katsomassa, jatketaanko tänä kesänä samalla laadulla.
Tulos: Hyvä ja vaikuttava, kannatti käydä!

Uskollisesti pidän listallani Kermankosken Teatterin Kolme Welhoa, vaikka huippukokemus on kesältä 2007, jolloin Kolmen Welhon Aleksis Kivi oli kesän paras teatterikokemus. Silloin puikoissa oli aivan eri remmi kuin myöhemmin vuonna 2008 ja 2009. Nytkin tuo näytelmän valinta – Onnen maa – viittaa vahvasti siihen, että tarjolla on perinteistä suomalaista kesäteatteria eikä sellaista taiteellista ja luovaa ilottelua kuin kesällä 2007 nuoren kaartin voimin. Tuolloin Kerman lavalla nähty Jonne Putkonen ainakin vaikuttaa tällä hetkellä Kajaanissa.
Tulos: Kesäteattereiden peruskamaa.

Kirjoitettu heinäkuun alussa 2010, julkaisu vain unohtui…

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kesäteatterikausi on aluillaan ja säät suosivat!

Merkitsin tänään kalenteriini Lappeenrannan ja Joensuun lähiseutujen kesäteattereita ja luin puhki Karjalaisen Kägi-kesälehden (tosin kotiin jaetun paperiversion) - varma kesän merkki!

Löysin mielenkiintoisen sivuston, jonne on koottu kattavasti tietoa Pohjois-Karjalan kesätettareista: Pohjois-Karjalan teatterikesä. Sivustolta löytyy tietoa kesäteattereista, mutta myös kätevä päiväkohtainen listaus kaikista päivän esityksistä. Siitä vaan valitsemaan! Esimerkiksi tänään valittavana on tällaista:
Klo 14 Hasanniemen teatteri: Fedja-setä, kissa ja koira
Klo 18 Paukkajan teatteri: Ihmetohtori
Klo 18 Teatterireki: Kiljusen Herrasväki
Klo 18 Teatteri-Traktori ja Joensuun Kaupunginteatteri: Tohtori Sykerö
Klo 19 Hasanniemen teatteri: Ulvova mylläri
Klo 19 Roukalahden kesäteatteri: Tankki täyteen – Vilenien paluu
Klo 19 Vuokonjärven kesäteatteri: Impi isännälle

Ja tokihan tiedän, että lähietäisyydellä, Heinävedellä, saa tänään ensi-iltansa Aika katiska. Siinäpä kun esiintyy muutama tuttukin. :) Ensi-iltaan emme nyt kuitenkaan taivu, koska yksi Heinäveden seurueestamme on sairaana. Menemme Mikon kanssa tänä iltana siis jonnekin muualle, vielä emme tosin ole valinneet minne, mutta onhan tässä muutama tunti aikaa...

Mutta siis, odotan jälleen innolla aktiivista kesäteatterikesää, jonka lopulla mieli halajaa vahvasti taas "oikeaa" ammattiteatteria. Syksyllä Joensuun kaupunginteatterissa on tulossa esimerkiksi musikaali nimeltä Cabaret, joka on pakko päästä katsomaan!

Varsinaista sirkusta jälleen kerran!

Hurautimme kesälomakauden 2010 kulttuurinautinnot käyntiin Sirkus Finlandialla eilen, toisena lomapäivänäni. Maanantai-iltana olimme ihan vain kotikissoja ja katsoimme huonon leffan nimeltä Tieto (Knowing). Huominen kesälomapäivä onkin peruttu, täytyy kirjoittaa kolumni Uutisvuokseen...

Tieto-leffasta ensin muutama sana. Joku onkin kyseisen leffan arvostellut aivan perinpohjaisesti, tyyli on tämä: "Knowing on suorastaan pöyristyttävän idioottimainen, mutta lähes koko ajan hykerryttävän hauskalla tavalla. Se ei myöskään polje paikallaan, vaan pyyhältää vauhdilla ja surutta eteenpäin, yhdestä anti-ideasta toiseen, upoten jatkuvalla syötöllä syvemmälle tyhmyyteen." Tästä linkistä arvosteluun, suosittelen - siis arvostelun lukemista, leffaa en välttämättä.

Ja sitten sirkusaiheeseen. Sirkus Finlandian näytökset on tullut katsottua vuosittain, ja olemme poikkeuksetta nauttineet. Laatu on ollut taattua ja tasaista, ei suuria yllätyksiä, mutta hengenhaukkomista ja naurunpyrskähdyksiä on aina ollut luvassa. Erityislaadukkaan poikkeuksen teki mielestäni vuoden 2006 näytös, joka oli samalla Sirkus Finlandian 30-vuotisjuhlanäytös. En osaa varmaksi sanoa, oliko silloin hommaan satsattu enemmmän rahaa ja vaivaa, mutta keskimääräistä Finlandia-kokemusta parempi fiilis siitä ainakin jäi.

Positiivinen ja viihdyttävä kokemus oli eilinenkin näytös. Suomalainen Mr. Slow, joka astui lavalla kakkosnumerona, ei vain oikein natsannut meille, sirkuksen lapsikatsojatkaan eivät oikein lähteneet mukaan hommaan - tai lähtivät vain paikoitellen, mutta nihkeästi verrattuna muihin pellenumeroihin.

Käsiohjelmasta luin, että tämä esitys onkin siinä mielessä ainutlaatuinen, ettei Sirkus Finlandian historiassa ole ennen nähty maneesilla sovellettua pantomiimitaidetta. Mr. Slow ei olekaan pelle! Ehkäpä sirkus Finlandian maneesi ei sitten ole oikea paikka nähdä sovellettua pantomiimitaidetta? Tai ehkä emme vain osanneet odottaa tällaista taidepläjäystä. Yksi vaihtoehto on, ettemme kerta kaikkiaan ymmärrä kyseistä taiteenlajia niin, että osaisimme siitä nauttia täysin rinnoin.

Ihmetytti myös pantomiimipellen käyttämä kieli; hän puhui sekaisin ainakin suomea, englantia ja ruotsia, ehkä jotain muutakin, mutta musiikin pauhun takaa puheesta ei oikein tahtonut saada kiinni. Käsiohjelma selvensi jälleen, että Mr. Slow puhuu zipperis-kielellä, jota voi ymmärtää vain hahmon eleiden kautta. OK. Ja se turhan kovalla ollut musiikki oli oleellinen osa esitystä, ja se rakentui jatsille, tuttuihin viihdesävellyksiin ja oopperaan.

Ja sitten parhaisiin paloihin... vaikka oikeastaan tykkäsimme kyllä koko satsista! :D

Tai no, jos nyt vielä sen verran kitisen, niin minusta eläimet eivät välttämättä kuulu sirkukseen, vaikka ne perinteisesti sinne kuuluvatkin. Epäilyttää vain eläinten viihtyminen sirkusoloissa; paljon matkustamista, kovaa koulutusta, (heikot?) mahdollisuudet elää lajityypillisesti yms. Pietarissa olen päässyt seuraamaan useammankin kerran sellaista sirkusta, jossa ei ole ollenkaan eläimiä, vain akrobaatteja ja muita taiteilijoita sekä tietenkin musiikkia, joka on aivan oleellinen osa jokaista sirkuskokemusta.

Eilen näimme lavalla kuitenkin poneja, koiria ja laamoja. Tuntuu, että pienet eläimet ehkä parhaiten kulkevat sirkuksen mukana. Miten lie, varmaksi en toki tiedä. Mutta niin tai näin, lapset ainakin rakastavat lavalla taiteilevia eläimiä.

Ilta vilahti hetkessä Sirkus Finlandian esitystä seuratessa. Näytös huipentui hienoon ilma-akrobatiaan, josta vastasi brasilialainen ryhmä The Flying Costa. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä sirkuskokemus, suosittelen.

Kuvia ei viitsitty tällä kertaa napsia, kun ne heikosti ilman salamaa onnistuvat.

Sirkus Finlandia: http://www.sirkusfinlandia.fi/ 

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Kauhupolku Skinnarilan metsässä

Lappeenrannan ylioppilasteatteri ActI järjesti jokin aika sitten Skinnarilan metsikköön kauhupolun. Ideana kauhupolku on todella hieno! Kauhupolulle pääsi taivaltamaan maanantaina 12.4.2010 kolme kertaa, klo 22, 22.30 ja 23. Olisimme mielellämme kauhupolkuilleet jo aikaisemmassa satsissa, mutta meitä kehotettiin osallistumaan vasta klo 23, muut lähdöt olivat täynnä.

Saavuimme paikalle hieman etuajassa ja seisoskelimme hiljaisessa joukossa pienen ulkotulen valossa palellen. Tunnelma oli tässä vaiheessa mainio, onnen omiaan kauhupolulle. Tunnelma säilyi vielä polun alkuhetkille asti - jopa niinkin tiiviinä, että Mikon napatessa takaapäin minun niskastani kiinni, kiljahdin luonnostaan metsän öiseen hiljaisuuteen.

Ennakkotietojen mukaan polulle piti päästä kerrallaan kahdeksan ihmistä. Meidän lähdössämme kävijämäärä oli tuplaantunut, ja tämä ei voinut olla vaikuttamatta polun luonteeseen. Liian iso opiskelijajoukko, jonka häntäpäässä ei kuullut eikä nähnyt mitään, rymisteli "henkensä kaupalla" liukkailla metsäpoluilla ja pälätti keskenään. Omanlaista tahatonta kauhua siinäkin...

Äänet ja valot metsässä olivat hyvin onnistuneet. Myös polulla riippuvat vaatteet, joihin pimeässä törmäili, olivat omiaan luomaan tunnelmaa. Mutta kuten mainitsin, pelottavaa tunnelmaa ei oikein isossa laumassa päässyt syntymään. Kauhupolku olisi ollut aivan toisenlainen kokemus hiljaisessa pienessä joukossa, luultavasti pelottava kokemus yksinään jo pelkkien valojen ja äänien kanssa, ilman tarinaa ja harrastajanäyttelijöitäkin.

Myöskään kauhupolun tarina ei ollut omiaan synnyttämään pelottavia tuntemuksia. Tarina tuntui kaukaiselta ulkomaalaisine hahmojen nimineen ja aivan muualle sijoittuvine tapahtumineen. Skinnarilan metsässä olisi toivonut kuulevansa jotain esimerkiksi juuri Skinnarilan metsään ja Skinnarilan hoviin liittyvää. Skinnarilan hovissahan tiedettävästi asuu henki, joka siellä kummittelee. Tällaisesta paikkaan liittyvästä tarinasta olisi syntynyt autenttisemmat mielikuvat polun varrelle.

Tapahtuman eteen oli nähty vaivaa ja sen tekoon uhrattu aikaa. Olisin mielelläni siitä jonkun euron maksanutkin, nyt tapahtuma oli ilmainen. Muutenkaan tapahtumaa oli tuskin kovin paljon mainostettu, kolme kierrosta täyttyi (jopa ylikin) ymmärtääkseni helposti oman talon opiskelijoista, jokseenkin pienestä piiristä.

Uskoisin, että ajatusta voisi jalostaa ja toteuttaa metsikköön kauhupolun, jonka tarina sijoittuisi siihen paikkaan ja aikaan - tai jopa johonkin vanhempaan aikaan. Polku voisi näin kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Tällaisen "oikeisiin" tarinoihin ja legendoihin sekä historiaan liittyvän käsikirjoituksen kirjoittaminen tosin vaatii kirjoittajalta paljon taustatyötä, eikä synny hetkessä. Toisaalta tällaista tarinapolkua voisi varmasti esittää useamminkin, ja kuten mainittu, laajemmalle yleisölle ja tietysti maksusta.

Kiitoksia ActI:lle virkistävästä ja erilaisesta teatterikokemuksesta!

LTKY:n tapahtumakalenterissa: http://www.ltky.fi/tapahtumat/id/1954