Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka hulvatonta menoa tämän vuoden Nääspeksi Pimeä Ritari oli! Näytös alkoi kuudelta ja kesti peräti puoleen kymmeneen asti väliaikoineen, mutta hetkeksikään ei tullut sellainen olo, että speksi olisi ollut liian pitkä.
Alku oli ehkä vähän hidas, mutta päästyään käyntiin speksiä ei pysäyttänyt enää mikään. Näyttelijät, laulajat, soittajat, tanssijat, roudarit ja muut osalliset olivat taitavia, hyviä, lahjakkaita, iloisia, hauskoja, vauhdikkaita, vaikuttavia, sympaattisia, innokkaita... voisin lisätä tähän postiivisia adjektiiveja vaikka minkälaisen liudan. :D Touhua oli ilo katsoa ja musiikki tempaisi mukaansa!
Erityiskehut ansaitsevat päätähdet, Jokeri ja pimeä ritari, Batman. Molemmat pistivät itsensä likoon ihan satasella ja onnistuivat hienosti.
Kaupunginteatterin sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä nuorta, lähinnä opiskelijaporukkaa. Muutaman yliopiston henkilökuntaan kuuluvankin bongasin joukosta. Olisin voinut kuvitella näkeväni henkilökuntaa enemmänkin, sillä henkilökunnalle oli tarjolla speksilippuja tykyvaroilla tuettuna hintaan 0 euroa. Opiskelijat sen sijaan saivat maksaa omasta lipustaan 12 euroa.
Voin lämpimästi suositella speksiä kaikille aina, kun se kaupunkiin rantautuu. Myös Teekkarispeksi on myös lunastanut odotukset käytännössä joka kerta.
Omstart!
Mikä on speksi? Wikipedia kertoo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Speksi
Nääspeksi: http://www.naaspeksi.fi/raina/
Teekkarispeksi: http://www.teekkarispeksi.fi/pmwiki.php
perjantai 11. joulukuuta 2009
perjantai 23. lokakuuta 2009
Länsi-Virossa ja Tallinnassa vuosina 1947, 1952-53 ja 1991: Sofi Oksasen Puhdistus Joensuun kaupunginteatterissa
Kävimme pari viikkoa sitten Joensuun kaupunginteatterissa katsomassa Sofi Oksasen Puhdistuksen. Produktio on kaikin puolin erittäin onnistunut! Täysi salillinen ihmisiä sai seurata raakoja ja raastavia tapahtumia Länsi-Virossa ja Tallinnassa vuosilta 1947, 1952–53 ja 1992.
Sanomalehti Karjalaisen verkkosvuilta löytyy niin ansiokas ja tyhjentävästi kirjoitettu kritiikki, etten itse vaivaudu raapustamaan sen enempää, vaan ohjaan teidät, hyvät lukijat, Eija Komun teatterikritiikin äärelle:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/voitko_valita_toisin_5582178.html
Joensuun kaupunginteatterin sivuilla näytelmästä: http://teatteri.jns.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=259&Itemid=57
Suosittelen.
Sanomalehti Karjalaisen verkkosvuilta löytyy niin ansiokas ja tyhjentävästi kirjoitettu kritiikki, etten itse vaivaudu raapustamaan sen enempää, vaan ohjaan teidät, hyvät lukijat, Eija Komun teatterikritiikin äärelle:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/voitko_valita_toisin_5582178.html
Joensuun kaupunginteatterin sivuilla näytelmästä: http://teatteri.jns.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=259&Itemid=57
Suosittelen.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Sirkus Florentino Lappeenrannassa
Sirkuksen olivat pykänneet tuohon Sinnarilan kentälle täksi illaksi, joten ajattelimme käydä tsekkaamassa ohjelmiston.
Venäjällä ahkeraan sirkuksessa käyvänä ja joka kesä Sirkus Finlandian uuden ohjelmiston seuranneena sirkus Florentino oli jopa koomisen pieni. Ohjelma vedettiin läpi noin kymmenen hengen, muutaman käärmeen, yhden hevosen ja yhden koiran voimin. Myös teltta oli minimaalinen ja kevytrakenteinen. Yleisö istui ahtaahkossa katsomossa, jossa penkkeinä toimivat taipuisat riukulat, ja koko katsomolaitos tärisi ja tutisi ihmispaljouden alla. Taputtaessamme pelkäsin riukulan katkeavan. :D
Ilmassa leijaili hienoinen polttonesteen haju koko näytöksen ajan. Liekö johtunut teltan katsomoiden alla olleista lämmittimistä? Sähkötkin katkesivat yhtäkkiä kesken villakoiranäytöksen, mutta sutjakkaasti homma saatiin pyörimään aggregaatin avulla. Ammattilaisia työssään.
Sirkushan on koko perheen huvia, mutta tämä sirkus oli suoraan sanottuna suunnattu ehkä enemmän perheen pienimmille. Ohjelmassa oli kyllä ihan näyttäviä temppuja, mutta esimerkiksi ilma-akrobatian näyttävyyttä syö se, että akrobaatti kiikkuu parhaimmillaankin vain parin metrin korkeudessa. Toisaalta jännitystä lisää, kun joutuu miettimään, kestääkö teltta katosta retkuvan miesakrobaatin. Ja akrobaatti myös viuhahtelee hyvin läheltä teltan tolppia sekä valoja.
Pellenumeroita ohjelmassa oli paljon ja lapset osallistuivatkin innolla niihin. Oma suosikkini oli fakiiri Mr. George, jonka tulinumeron aikana katsomo pimeni ja vaikuttava musiikki täytti teltan. Vau!
Leipää ja sirkushuveja kansalle - ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle syksyisenä sunnuntai-iltana. Hyvä niin, kurjahan se olisi kasata homma muutaman ihmisen tähden.
Kansa käytti kiitettävästi hyväkseen myös sirkuksen palveluja, kuten itsensä kuvauttamista käärmeen kanssa ja hepparatsatusta. Kiskurihintaiset kolmen euron makkaratkin vietiin käsistä, ja jokainen lapsi halusi hattaran ja/tai pop cornia. Myös valotikut tekivät kauppansa viiden euron hintaan. Pitipä meidänkin tapamme mukaan hankkia yhdet uudet itsellemme. :)
Varsin viihdyttävä kokemus, vaikka ei toki ihan vedä vertoja suuremmilleen. Mutta kyllä tässäkin oli viidelletoista eurolle kivasti vastinetta. Suosittelen - ja aion itsekin mennä jälleen viihtymään, kun Florentino maisemiin seuraavan kerran ilmestyy! Kiitos.
Florentinon kotisivu:
http://www.sirkusflorentino.com/index.htm
Venäjällä ahkeraan sirkuksessa käyvänä ja joka kesä Sirkus Finlandian uuden ohjelmiston seuranneena sirkus Florentino oli jopa koomisen pieni. Ohjelma vedettiin läpi noin kymmenen hengen, muutaman käärmeen, yhden hevosen ja yhden koiran voimin. Myös teltta oli minimaalinen ja kevytrakenteinen. Yleisö istui ahtaahkossa katsomossa, jossa penkkeinä toimivat taipuisat riukulat, ja koko katsomolaitos tärisi ja tutisi ihmispaljouden alla. Taputtaessamme pelkäsin riukulan katkeavan. :D
Ilmassa leijaili hienoinen polttonesteen haju koko näytöksen ajan. Liekö johtunut teltan katsomoiden alla olleista lämmittimistä? Sähkötkin katkesivat yhtäkkiä kesken villakoiranäytöksen, mutta sutjakkaasti homma saatiin pyörimään aggregaatin avulla. Ammattilaisia työssään.
Sirkushan on koko perheen huvia, mutta tämä sirkus oli suoraan sanottuna suunnattu ehkä enemmän perheen pienimmille. Ohjelmassa oli kyllä ihan näyttäviä temppuja, mutta esimerkiksi ilma-akrobatian näyttävyyttä syö se, että akrobaatti kiikkuu parhaimmillaankin vain parin metrin korkeudessa. Toisaalta jännitystä lisää, kun joutuu miettimään, kestääkö teltta katosta retkuvan miesakrobaatin. Ja akrobaatti myös viuhahtelee hyvin läheltä teltan tolppia sekä valoja.
Pellenumeroita ohjelmassa oli paljon ja lapset osallistuivatkin innolla niihin. Oma suosikkini oli fakiiri Mr. George, jonka tulinumeron aikana katsomo pimeni ja vaikuttava musiikki täytti teltan. Vau!
Leipää ja sirkushuveja kansalle - ja ihmiset olivat lähteneet sankoin joukoin liikkeelle syksyisenä sunnuntai-iltana. Hyvä niin, kurjahan se olisi kasata homma muutaman ihmisen tähden.
Kansa käytti kiitettävästi hyväkseen myös sirkuksen palveluja, kuten itsensä kuvauttamista käärmeen kanssa ja hepparatsatusta. Kiskurihintaiset kolmen euron makkaratkin vietiin käsistä, ja jokainen lapsi halusi hattaran ja/tai pop cornia. Myös valotikut tekivät kauppansa viiden euron hintaan. Pitipä meidänkin tapamme mukaan hankkia yhdet uudet itsellemme. :)
Varsin viihdyttävä kokemus, vaikka ei toki ihan vedä vertoja suuremmilleen. Mutta kyllä tässäkin oli viidelletoista eurolle kivasti vastinetta. Suosittelen - ja aion itsekin mennä jälleen viihtymään, kun Florentino maisemiin seuraavan kerran ilmestyy! Kiitos.
Florentinon kotisivu:
http://www.sirkusflorentino.com/index.htm
perjantai 21. elokuuta 2009
the LittleBigMusic ja Huojuva talous -revyy Jakokoskella elokuussa 2009
Vietimme erään kauniin loppukesän illan revyyn parissa Jakokoskella, jälleen kerran. Varsin onnistunut kokonaisuus, jälleen kerran. :)
Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.
Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!
Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!
Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.
Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html
Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/
Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html
Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.
Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!
Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!
Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.
Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html
Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/
Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Laila Hirvisaaren Vuoksen helmi Imatralla
Tapahtui kerran kuumana perjantai-iltana 24.7.09 Imatralla.
Tekstiä tulloo, ku tulloo!
Tekstiä tulloo, ku tulloo!
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Kolin kesäteatterissa Maiju Lassilan Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä
Tiemme vei Kolille Panu-teatteriin, Kolin kesäteatterin Maiju Lassilan Iivanaa katsomaan 15.7.2009.
Kävimme Kolilla vuonna 2006 katsomassa koskettavan näytelmän Pielisen balladi. Vuoden 2007 näytelmä oli uudessa Panu-teatterissa esitetty nimikkönäytelmä Panu, joka sekin oli erityisen hyvä, ja sopi äärimmäisen hyvin esitettäväksi metsän sylissä. Viime kesänä emme tainneet käydä Kolin kesäteatterissa olleenkaan, muistaakseni siellä oli tarjolla monologia ja sen sellaista, ja muut huvitukset taisivat kiriä ohi.
Tänä kesänä Kolilla nähtiin Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä. Pielisen balladin tai Panun tasolle ei mielestäni päästy, vaikka Iivana kaikin puolin olikin onnistunut teatteriesitys. Se oli vauhdikas ja hauska, näyttelijätkään eivät olleet kehnompia. Jotenkin se kuitenkin jäi hieman lituksi, ehkäpä sitten tunnepuolella.
Hauskoja sutkautuksia näytelmästä jäi elämään perheemme kielenkäyttöön. Ilosaaren aikaan siellä täällä pihapiiriämme kuului "Vot, vot, voooot!" sekä laulaen "Strastuit sie vai kastuit sie vai..." Pistänpä tähän lyhyen videon aiheesta (siis näytelmästä, en Ilosaaresta) päästyäni omalle koneelleni.
Kukaan näyttelijöistä ei suoranaisesti noussut yli muiden. Pääosan esittäjä Iivana teki taidokkaasti ällöttävän ukon roolin. Heppa, joka jammaili, jäi myös hyvin mieleen, koska se näytelmän aikana kirvoitti yleisöstä melkeinpä parhaat naurut.
Metsän siimeksessä Panu-teatterin katsomossa yleisö selvästi viihtyi tänäkin vuonna. Aurinko loi säteitään puiden lomasta ja itikoita piisasi, kuten kuvaan kuuluu. Näytelmästä jäi hyvä mieli varmasti muillekin kuin allekirjoittaneelle. Mama tuntui erityisesti pitäneen tästä näytelmästä. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää!
Kävimme Kolilla vuonna 2006 katsomassa koskettavan näytelmän Pielisen balladi. Vuoden 2007 näytelmä oli uudessa Panu-teatterissa esitetty nimikkönäytelmä Panu, joka sekin oli erityisen hyvä, ja sopi äärimmäisen hyvin esitettäväksi metsän sylissä. Viime kesänä emme tainneet käydä Kolin kesäteatterissa olleenkaan, muistaakseni siellä oli tarjolla monologia ja sen sellaista, ja muut huvitukset taisivat kiriä ohi.
Tänä kesänä Kolilla nähtiin Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä. Pielisen balladin tai Panun tasolle ei mielestäni päästy, vaikka Iivana kaikin puolin olikin onnistunut teatteriesitys. Se oli vauhdikas ja hauska, näyttelijätkään eivät olleet kehnompia. Jotenkin se kuitenkin jäi hieman lituksi, ehkäpä sitten tunnepuolella.
Hauskoja sutkautuksia näytelmästä jäi elämään perheemme kielenkäyttöön. Ilosaaren aikaan siellä täällä pihapiiriämme kuului "Vot, vot, voooot!" sekä laulaen "Strastuit sie vai kastuit sie vai..." Pistänpä tähän lyhyen videon aiheesta (siis näytelmästä, en Ilosaaresta) päästyäni omalle koneelleni.
Kukaan näyttelijöistä ei suoranaisesti noussut yli muiden. Pääosan esittäjä Iivana teki taidokkaasti ällöttävän ukon roolin. Heppa, joka jammaili, jäi myös hyvin mieleen, koska se näytelmän aikana kirvoitti yleisöstä melkeinpä parhaat naurut.
Metsän siimeksessä Panu-teatterin katsomossa yleisö selvästi viihtyi tänäkin vuonna. Aurinko loi säteitään puiden lomasta ja itikoita piisasi, kuten kuvaan kuuluu. Näytelmästä jäi hyvä mieli varmasti muillekin kuin allekirjoittaneelle. Mama tuntui erityisesti pitäneen tästä näytelmästä. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää!
Taistelevat koppelot Karvion kesäteatterissa
22.7.2009 klo 19: Näytelmä käynnistyy hiljalleen, aloituksesta puuttuu ehkä hieman räväkkyyttä. Köpöttävä mummo, jota esittää ukko, on kyllä ihan hauska.
Näytelmässä sanaillaan paljon. Tästä sanailusta suoriutuvat ehdottomasti parhaiten kaksi pääosaa, Pekka ja Cunilla, jotka muutenkin hoitavat leiviskänsä loppuporukkaa ansiokkaammin.
Juoni on taattua kesäteatteria: Paha ja kyltymätön Cunilla on viemässä Pekan vihille ja paiskaamassa Pekan vanhan äidin, tuon köpöttävän mummon, pihalle. Lisämausteeksi Cunillalla on hyysättävänään 30-vuotias mammanpoika, joka on varsin hellyyttävä roolissaan. Ja kuten arvata saattaa, ei Cunilla lopulta Pekkaa saa, siitä pitää huolta koko kylä rovastia myöten.
Väliaika 30 minuuttia hieman ihmetyttää. Yleensä kun mennään 20 minuutilla. Kerran aikaa piisaa, otamme kumijalan allemme ja käymme syömässä välipalaa nopeasti läheisellä Nesteellä. Kun saavumme takaisin katsomoon tasan 3o minuuttia myöhemmin, näytelmä on jo täydessä vauhdissa. Joku on hätiköinyt! Suosittelen ilmoittamaan väliajaksi sen, minkä väliaika kestää.
Viihdyimme mukavasti leppeässä kesäillassa itikoiden ahdisteltavina. Sadekin uhitteli mustissa pilvissä, mutta meni onneksemme ohi. Näytökseemme sattui jopa Karvion kesäteatterin tämän kesän paras yleisö; ensimmäistä kertaa yleisö taputti näyttelijät uudelleen lavalle.
Samat naamat kuin viime kesänä, ja suht samanlainen kattaus. Ihan maistuvaa kaahotusta kesäillan mausteeksi. Kiitos!
Näytelmässä sanaillaan paljon. Tästä sanailusta suoriutuvat ehdottomasti parhaiten kaksi pääosaa, Pekka ja Cunilla, jotka muutenkin hoitavat leiviskänsä loppuporukkaa ansiokkaammin.
Juoni on taattua kesäteatteria: Paha ja kyltymätön Cunilla on viemässä Pekan vihille ja paiskaamassa Pekan vanhan äidin, tuon köpöttävän mummon, pihalle. Lisämausteeksi Cunillalla on hyysättävänään 30-vuotias mammanpoika, joka on varsin hellyyttävä roolissaan. Ja kuten arvata saattaa, ei Cunilla lopulta Pekkaa saa, siitä pitää huolta koko kylä rovastia myöten.
Väliaika 30 minuuttia hieman ihmetyttää. Yleensä kun mennään 20 minuutilla. Kerran aikaa piisaa, otamme kumijalan allemme ja käymme syömässä välipalaa nopeasti läheisellä Nesteellä. Kun saavumme takaisin katsomoon tasan 3o minuuttia myöhemmin, näytelmä on jo täydessä vauhdissa. Joku on hätiköinyt! Suosittelen ilmoittamaan väliajaksi sen, minkä väliaika kestää.
Viihdyimme mukavasti leppeässä kesäillassa itikoiden ahdisteltavina. Sadekin uhitteli mustissa pilvissä, mutta meni onneksemme ohi. Näytökseemme sattui jopa Karvion kesäteatterin tämän kesän paras yleisö; ensimmäistä kertaa yleisö taputti näyttelijät uudelleen lavalle.
Samat naamat kuin viime kesänä, ja suht samanlainen kattaus. Ihan maistuvaa kaahotusta kesäillan mausteeksi. Kiitos!
Kätkäläisen lottopotti Tohmajärven kesäteatterissa
Kätkäläisen lottopotti pätkähti silmiemme eteen 21.7.09 Tohmajärven kesäteatterissa. Katsomo oli jo tuttuun tapaan lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Rappusille emme sentään tällä kertaa joutuneet.
Tohmajärven kesäteatterin ehdoton vetonaula, tänä kesänä Kätkäläisen roolissa nähtävä Raimo Bergman, onnistuu jälleen roolissaan mainiosti. Yleisö nauraisi, ja rakastaisi tätä miestä ilmeisesti roolissa kuin roolissa. Eikä ihme.
Suoranaisesti heikkoja näyttelijäsuorituksia ei juuri ole. Muutama sivuosa vedetään jo edellisistä kesistä tutuin maneerein ja hieman teennäisesti, mutta se ei vauhtia haittaa. Jälleen kerran kuitenkin kunnostautuvat hyvillä roolisuorituksillaan erityisesti näyttelijäkaartin iäkkäämät edustajat. Kokemusta on, ja se näkyy ja kuuluu.
Juonihan ei tässä Simo Hämäläisen kirjoittamassa teoksessa ole ihan Naapurin miehen veroinen, mutta kyllä tässäkin tarinassa on opetus jos toinenkin, varsin kepeässä mielessä kuitenkin.
Lavalla kaahataan autolla ja pyörällä, baarissa vedetään viinaa ja talon erikoista, saunakin lämpiää ja emännän pannu on kuumana - milloin mistäkin syystä. Eli taattua kesäteatteriviihdettä.
Tohmajärven kesäteatteriin voi lähteä hyvillä mielin, sieltä tietää myös poistuvansa hyvillä mielin. Leppoisan tunnelman luomisessa oma osuutensa on myös Jouko Tyynillä, jonka luontevat juonnot ovat harvinainen ja mukava lisä kesäteatterikokemuksessa.
Tohmajärven kesäteatterin ehdoton vetonaula, tänä kesänä Kätkäläisen roolissa nähtävä Raimo Bergman, onnistuu jälleen roolissaan mainiosti. Yleisö nauraisi, ja rakastaisi tätä miestä ilmeisesti roolissa kuin roolissa. Eikä ihme.
Suoranaisesti heikkoja näyttelijäsuorituksia ei juuri ole. Muutama sivuosa vedetään jo edellisistä kesistä tutuin maneerein ja hieman teennäisesti, mutta se ei vauhtia haittaa. Jälleen kerran kuitenkin kunnostautuvat hyvillä roolisuorituksillaan erityisesti näyttelijäkaartin iäkkäämät edustajat. Kokemusta on, ja se näkyy ja kuuluu.
Juonihan ei tässä Simo Hämäläisen kirjoittamassa teoksessa ole ihan Naapurin miehen veroinen, mutta kyllä tässäkin tarinassa on opetus jos toinenkin, varsin kepeässä mielessä kuitenkin.
Lavalla kaahataan autolla ja pyörällä, baarissa vedetään viinaa ja talon erikoista, saunakin lämpiää ja emännän pannu on kuumana - milloin mistäkin syystä. Eli taattua kesäteatteriviihdettä.
Tohmajärven kesäteatteriin voi lähteä hyvillä mielin, sieltä tietää myös poistuvansa hyvillä mielin. Leppoisan tunnelman luomisessa oma osuutensa on myös Jouko Tyynillä, jonka luontevat juonnot ovat harvinainen ja mukava lisä kesäteatterikokemuksessa.
Housut pois Kajjaanin kesäteatterissa
Kävimme helteisenä kesä-lauantaina 11.7.09 katsomassa Housut pois! -musikaalin Kajaanin kesäteatterissa. Katsomo oli ääriään myöten täynnä, saimme onneksemme kuitenkin paikat rappusilta, aivan näyttämön ääreltä. Olen nähnyt kyseisen teatterikappaleen useita kertoja, kerran jopa venäjänkielisenä Pietarissa, mutta tämä esitys meni kahta sataa ohi kaikista näkemistäni saman musikaalin/näytelmän versioista - niin hyvä tämä oli!
Tunnelma oli mainio sekä lavalla että katsomossa. Kajjaanilaismiehet, vieläpä nuoret sellaiset, heittäytyivät rooleihinsa aivan kympillä. Erityisen upean roolisuorituksen teki Jonne Putkonen näytelmän pääosassa. Eivät tyttöjen ja naisten roolitkaan ja niiden suorittajat heikkoja olleet, mutta kyllä miehet veivät tässä näytelmässä naisia ihan 6-0. Ja niin oli toki tarkoituskin, tarinahan kertoo kuitenkin juuri miehistä, tässä tapauksessa työnsä ja itsekunnioituksensa menettäneistä kajaanilaismiehistä, jotka päättävät ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja tekevät elämäntarinoistaan historiaa.
Näytelmässä on laulua, naurua, kipeitä asioita, iloa ja surua. Yleisöä naurattaa ja itkettää, ei toki yhtä aikaa, mutta molempia vuorollaan. Huumori on herkkää ja osuvaa, ja enimmäkseen hyvin ajankohtaista.
Suureksi iloksemme näytelmän musiikista huolehti Kajaanin kaupunginorkesterin soittajat. Harvoin kesäteatterissa, edes musikaaleissa, lavalla on oikea orkesteri ihan kunnollisella kokoonpanolla. Pumpussa soitteli seitsemän teeman mukaisesti puettua tyyppiä. Upeeta mahtavaa!
Tämän lisäksi suurin osa lavalla laulunsa kajauttaneista näyttelijöistä osasi laulaa vähintään kiitettävästi. Erityismaininnan tästäkin osa-alueesta saa, yllätys yllätys, Jonne Putkonen. Nekin harvat heikommat laulajat hoitivat hommansa kotiin aivan nautittavasti, kun useat kappaleet oli sovitettu niin, että niihin yhtyi vahvempi laulaja tueksi jossain vaiheessa biisiä.
Musikaali oli pitkä, 2 tuntia 40 minuuttia lyhyen väliajan kanssa, mutta hetkeksikään ei mielenkiinto herpaantunut. Voinee todeta, että tässä oli teatteria koko rahalla. Pääsymaksu oli nimittäin opiskelijoilta vain vaivaiset 6 euroa. Tämän kesän edullisin ja paras teatterikokemus tähän mennessä!
Ja housut lähti pois. Housut, tangat, hattu - ja lopulta lavalla seisoi rohkea joukko kajaanilaismiehiä ilman rihman kiertämää. Ei malleja eikä bodareita, vaan tavallisia miehiä. Niin täydellisen epätäydellistä!
Kiitos ja kumarrus! Kajaanin kesäteatteri ei takuulla jää väliin ensi kesänäkään.
Tunnelma oli mainio sekä lavalla että katsomossa. Kajjaanilaismiehet, vieläpä nuoret sellaiset, heittäytyivät rooleihinsa aivan kympillä. Erityisen upean roolisuorituksen teki Jonne Putkonen näytelmän pääosassa. Eivät tyttöjen ja naisten roolitkaan ja niiden suorittajat heikkoja olleet, mutta kyllä miehet veivät tässä näytelmässä naisia ihan 6-0. Ja niin oli toki tarkoituskin, tarinahan kertoo kuitenkin juuri miehistä, tässä tapauksessa työnsä ja itsekunnioituksensa menettäneistä kajaanilaismiehistä, jotka päättävät ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja tekevät elämäntarinoistaan historiaa.
Näytelmässä on laulua, naurua, kipeitä asioita, iloa ja surua. Yleisöä naurattaa ja itkettää, ei toki yhtä aikaa, mutta molempia vuorollaan. Huumori on herkkää ja osuvaa, ja enimmäkseen hyvin ajankohtaista.
Suureksi iloksemme näytelmän musiikista huolehti Kajaanin kaupunginorkesterin soittajat. Harvoin kesäteatterissa, edes musikaaleissa, lavalla on oikea orkesteri ihan kunnollisella kokoonpanolla. Pumpussa soitteli seitsemän teeman mukaisesti puettua tyyppiä. Upeeta mahtavaa!
Tämän lisäksi suurin osa lavalla laulunsa kajauttaneista näyttelijöistä osasi laulaa vähintään kiitettävästi. Erityismaininnan tästäkin osa-alueesta saa, yllätys yllätys, Jonne Putkonen. Nekin harvat heikommat laulajat hoitivat hommansa kotiin aivan nautittavasti, kun useat kappaleet oli sovitettu niin, että niihin yhtyi vahvempi laulaja tueksi jossain vaiheessa biisiä.
Musikaali oli pitkä, 2 tuntia 40 minuuttia lyhyen väliajan kanssa, mutta hetkeksikään ei mielenkiinto herpaantunut. Voinee todeta, että tässä oli teatteria koko rahalla. Pääsymaksu oli nimittäin opiskelijoilta vain vaivaiset 6 euroa. Tämän kesän edullisin ja paras teatterikokemus tähän mennessä!
Ja housut lähti pois. Housut, tangat, hattu - ja lopulta lavalla seisoi rohkea joukko kajaanilaismiehiä ilman rihman kiertämää. Ei malleja eikä bodareita, vaan tavallisia miehiä. Niin täydellisen epätäydellistä!
Kiitos ja kumarrus! Kajaanin kesäteatteri ei takuulla jää väliin ensi kesänäkään.
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Kätkäläinen ja naapurin mies Ristin kesäteatterissa
Kävimme eilen 7.7.09 katsomassa Kätkäläinen ja naapurin mies Ristin kesäteatterissa. Katsomo oli lähes täynnä, ja yleisön keski-ikä oli melko korkea.Näytelmä lähti käyntiin hieman köhien, kun äänentoiston kanssa oli ongelmia - jälleen. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun Ristin kesäteatterissa äänentoisto pyki. Onko äänentoistossa vikaa vaiko sen käyttäjissä?
Sen lisäksi, että mikrofonit eivät tahtoneet olla päällä niillä joiden vuoro oli puhua, joiltain näyttelijöiltä puuttuivat mikit kokonaan. Tästä aiheutu se, että esimerkiksi puhujien ollessa rinnakkain, mikittömän henkilön ääni kuului - jos kuului - "oikeasta" suunnasta lavalta, mikillisen taas lavan oikealta puolelta kaiuttimesta. Syntyi harha, että puhujat ovat eri puolilla lavaa. Tosin mikittömiä puhujia oli välillä todella hankala edes kuulla.
Ensi kesäksi vaan kaikille puherooleille mikit naamaan ja ruorin taakse huolellinen äänimies. Tai uusi äänentoisto, jos vanhassa on vikaa. No OK, hyvähän se on tässä marmattaa, kun en taustoja tiedä, mutta kyllä asialle pitäisi jotain tehdä, sen verran ärsyttävänä yleisö äänentoiston ongelmat koki.
Muutenkaan ensialkuun ei oikein tahtonut kiinnostus herätä näytelmää kohtaan, ja minun oli jotenkin hieman vaikea päästä kyytiin, kun muu yleisö jo hekotteli. Täytyy kuitenkin myöntää, että alkukankeuden jälkeen näytelmä oli hauska ja viihdyttävä. Muutamia niin luokattomia näyttelijäsuorituksia vaan mahtui matkaan, etten oikein tiennyt itkeä vai nauraa. Myötähäpeää tunsin ja toivoin, ettei kaikkia samoja naamoja ole vastassa seuraavana vuonna Ristissä.
Hyvistä roolisuorituksista voin kiittää näytelmän varttuneempaa väkeä. Kätkäläisen isäntä ja emäntä olivat mukavan luontevia, samoin toinen vanhempi pariskunta. Myös venäläisrouvia näytelleet leidit luotsasivat kunnialla roolinsa läpi.
Plussaa Ristin kesäteatterille erittäin ajankohtaisen ja jopa opettavaisen tekstin valinnasta. Vaikka ensimmäisellä puoliajalla mentiin muutaman kerran ehkä jopa alta lipan naapurin mollaamisessa, oli se jossain määrin tarkoituksenmukaistakin.
Isona yllätyksenä lopussa tuli se, että lavalle kutsuttiin tekstin kirjoittaja Simo Hämäläinen. No eipä siinä. Hämäläinen oli myös pitänyt esityksestä.
Savonlinnan oopperajuhlien Madama Butterfly
Savonlinnan oopperajuhlien odotetuin ensi-ilta on tänä kesänä Madama Butterfly. Sen kaikki esitykset ovat lähes loppuunvarattuja jo ennakkoon. Madama Butterfly on myös yksi oopperakirjallisuuden kaikkien aikojen suosituimpia teoksia.Meillä oli ilo ja onni päästä katsomaan Madama Butterflyn kenraali viime keskiviikkona 1.7.2009. Sali oli lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Oopperajuhlien taiteellinen johtajakin kehui Butterflyn kenraalia sanomalehti Karjalaisessa todella hyväksi, ja voimme koko sydämestämme yhtyä tähän mielipiteeseen.
Lipuista oopperaan saamme kiittää ystäväämme Vilppoa, joka on oopperajuhlilla tänä vuonna vapaaehtoistöissä, ja saa tästä hyvästä joitain ilmaisia lippuja näytöksiin. Toissa kesänä kävimme katsomassa Taikahuilun samaisen Vilpon ansiosta. Silloin Vilppo oli mukana Taikahuilun kuorossa.
Madama Butterflyssä viehättää mahtavien laulusuoritusten lisäksi erityisesti sen taianomainen visuaalinen maailma, joka on kuin sadusta. Valoilla, väreillä ja musiikilla luotu tunnelma osuvine roolivalintoineen ja kauniine puvustuksineen antaa erittäin kokonaisvaltaisen sekä onnistuneen ja autenttisen mielikuvan 1900-luvun Japanista.
Madama Butterflyn roolissa on hentoinen nainen, joka osuvasti luo illuusion nuoresta tytöstä, sillä Madama Butterfly on vasta 15-vuotias mennessään naimisiin Pinkertonin kanssa. Tarinan aikana tytöstä tulee nuori nainen, kuitenkin vain 18-vuotias. Ainoa mikä roolivalinnassa ei täsmää, on Madaman lauluääni. Se ei tietenkään ole 15- tai 18-vuotiaan ääni - eikä sellaista toki voi oopperassa odottaakaan. Joskin mikä olisi hienompaa kuin niin mahtava 15-vuotias oopperalaulaja, joka voisi vetää Madaman roolin nuoren tytön äänellään. Utopiaa ehkä?
Haluaisin mainita myös traagisen ja vavahduttavan kohtauksen oopperan lopusta, kun Madama riistää itseltään hengen. Upea kohtaus!
Pidin myös kohtauksesta, joka oli Madaman uni, ja jossa Pinkerton palaa perheensä luo. Se oli sykähdyttävä kaikessa surullisuudessaan, kun juonen tuntien tiesimme, ettei Pinkerton tule palaamaan Madaman luo, vaan hänellä on _oikea_ amerikkalainen vaimonsa. Vaimon roolin tehnyt nainen saa myös kehut; ylimielisen oloinen, jytäkkä nainen on hieno vastakohta japanilaisella hennolle "leikkivaimolle".
Kesän 2010 oopperajuhlilla on luvassa ainakin Carmen, Tosca ja Madama Butterfly. Näistä eniten kiinnostaisi ehkäpä Carmen. Sekä Toscan että Carmenin olen kyllä nähnyt aikaisemminkin. Voisinpa katsoa Madama Butterflynkin uudelleen :)
Lisää aiheesta oopperajuhlien sivulla:
http://soj.infoweb.as.tietotalo.fi/Suomeksi/Lipunmyynti_2009/Ohjelmisto_2009/Madama_Butterfly.iw3
Madama Butterfly Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Madama_Butterfly
lauantai 16. toukokuuta 2009
Ihmissusi ja Eichmann
Synttäripäivänäni 16.5.2009 meillä oli oikein urakalla kulttuuriohjelmaa. Kävimme ensin klo 13 katsomassa Ihmissuden ja sitten klo 19 Minä olen Adolf Eichmannin. Näytökset olivat Lappeenrannan kaupunginteatterissa.
Molemmat olivat omalla tavallaan todella vaikuttavia. Eichmann oli vaikuttava jo historiallisen juonensa vuoksi ja Ihmissusi juuri sen puutteen vuoksi - tai no ei sitä ihan noinkaan voi sanoa. Uusi yritys: Ihmissusi oli upeaa illuusiota. Molemmat olivat kuitenkin nykyteatteria parhaimmillaan.
Ihmissudessa käytetyt tehosteet, musiikki, värit, valot, illuusiot ja taikatemput olivat jotain todella hienoa katsottavaa. Tarinakin oli liikuttava. Jossain traagisimmissa kohdissa itkinkin. Samuli Punkka teki mahtavan roolin!
Eichmann sai minut jälleen kyyneliin, ja siitä itkustahan ei meinannut loppua tullakaan. Tarina jäi mietityttämään pitkäksi aikaa näytöksen jälkeenkin. Eichmannin rooliin olisi tuskin voinut löytää sopivampaa näyttelijää kuin Jussi Johnssonin.
Puristin koko näytelmän ajan kädessäni kiveä, joka näytöksen alussa annettiin. Tiesin, että se on teatteritemppu ja ihan tavallinen kivi, mutta kivelle antamani merkitys onkin symbolinen. Kivi on nyt kunniapaikalla olohuoneessamme: lehtihyllyssä koristekissan pään päällä. Viime sunnuntaina muistan miettineeni, että mikäs kivi se siinä. Lyhyt on ihmisen muisti myös traagisten tapahtumien suhteen, ja ehkä hyvä niin.
http://www.lappeenrannanteatteri.fi/ohjelmisto/ihmissusi.html
http://www.lappeenrannanteatteri.fi/ohjelmisto/mina_olen_Adolf_Eichmann.html
Molemmat olivat omalla tavallaan todella vaikuttavia. Eichmann oli vaikuttava jo historiallisen juonensa vuoksi ja Ihmissusi juuri sen puutteen vuoksi - tai no ei sitä ihan noinkaan voi sanoa. Uusi yritys: Ihmissusi oli upeaa illuusiota. Molemmat olivat kuitenkin nykyteatteria parhaimmillaan.
Ihmissudessa käytetyt tehosteet, musiikki, värit, valot, illuusiot ja taikatemput olivat jotain todella hienoa katsottavaa. Tarinakin oli liikuttava. Jossain traagisimmissa kohdissa itkinkin. Samuli Punkka teki mahtavan roolin!
Eichmann sai minut jälleen kyyneliin, ja siitä itkustahan ei meinannut loppua tullakaan. Tarina jäi mietityttämään pitkäksi aikaa näytöksen jälkeenkin. Eichmannin rooliin olisi tuskin voinut löytää sopivampaa näyttelijää kuin Jussi Johnssonin.
Puristin koko näytelmän ajan kädessäni kiveä, joka näytöksen alussa annettiin. Tiesin, että se on teatteritemppu ja ihan tavallinen kivi, mutta kivelle antamani merkitys onkin symbolinen. Kivi on nyt kunniapaikalla olohuoneessamme: lehtihyllyssä koristekissan pään päällä. Viime sunnuntaina muistan miettineeni, että mikäs kivi se siinä. Lyhyt on ihmisen muisti myös traagisten tapahtumien suhteen, ja ehkä hyvä niin.
http://www.lappeenrannanteatteri.fi/ohjelmisto/ihmissusi.html
http://www.lappeenrannanteatteri.fi/ohjelmisto/mina_olen_Adolf_Eichmann.html
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Teatterihetki: Myrsky Lappeenrannassa
Kävin sunnuntaina 1.3. katsomassa Teatterihetken Myrskyn Estradin tiloissa Lappeenrannassa.
Olin ja olen todella vaikuttunut. Päällimmäisenä mieleen jäi esityksen äänimaailma, joka oli aivan mahtava - kaunis, koskettava, ahdistava, erilainen. Esitys ei muullakaan tavoin ollut ainostaan perinteistä teatteria, vaan mukana oli mm. akrobatiaa.
Pidin esityksestä jopa siinä määrin, että harmitti, etten ottanut ketään kaveria mukaan katsomaan, edes Mikko ei ollut mukana.
Myrskyä pääsee katsomaan seuraavan kerran toukokuussa Helsingissä. Aioin suositella Helsingissä asuville kavereilleni ehdottomasti. Harkitsen jopa, että Helsinkiin olisi asiaa jonain esityspäivänä...
Linkki Teatterihetken Myrsky-sivulle
Olin ja olen todella vaikuttunut. Päällimmäisenä mieleen jäi esityksen äänimaailma, joka oli aivan mahtava - kaunis, koskettava, ahdistava, erilainen. Esitys ei muullakaan tavoin ollut ainostaan perinteistä teatteria, vaan mukana oli mm. akrobatiaa.
Pidin esityksestä jopa siinä määrin, että harmitti, etten ottanut ketään kaveria mukaan katsomaan, edes Mikko ei ollut mukana.
Myrskyä pääsee katsomaan seuraavan kerran toukokuussa Helsingissä. Aioin suositella Helsingissä asuville kavereilleni ehdottomasti. Harkitsen jopa, että Helsinkiin olisi asiaa jonain esityspäivänä...
Linkki Teatterihetken Myrsky-sivulle
torstai 12. helmikuuta 2009
Soppateatteria Lappeenrannan kaupunginteatterissa arkena lounasaikaan
Kävin tänään lounasaikaan Lappeenrannan kaupunginteatterin soppateatterissa, se kun ajallisesti sattui hyvin kokousten lomaan.
Lounas alkoi klo 11.30 ja esitys 12.00. Marjatta Linna tulkitsi Maria Jotunin novellit, Hilda Husso ja Kun on tunteet. Esitys kesti kaikkiaan puoli tuntia.
Esityksestä pidin, erityisesti toisena esitetystä Kun on tunteet. Huomasi kyllä, että on tunteet. Marjatta Linna on mainio näyttelijä. Ja taitaapa tämä soppateatteri-ideakin olla hänen :)
Lounaasta on pakko hieman napista. Olin paikalla heti pian puolen kahdentoista jälkeen. Muut olivat olleet jo hieman ennen; soppapöytään oli melkoinen jono. Porukkaa tuli miun jälkeenkin, mutta turhan monet löysivät seurueensa jonosta ennen miuta, ja katsoivat oikeudekseen etuilla.
Kun lopulta pääsin pöydän ääreen, oli melkein kaikki loppu: leipälautaset, juusto ja tuorejuusto, ruisleipää otin viimeisen viipaleen, patonkipaloja oli vielä, kana-vihanneskeitosta oli liemi jäljellä - ja sitäkin korkeintaan pari lautasellista. Lusikatkin olivat loppumaisillaan. Ja huomaa, ruuan ottajia oli miunkin jälkeen vielä muutama.
Mainitsin henkilökunnalle aivan ystävällisesti puutteista, ajattelin, että jos pöytään vielä lisättäisiin hiukan ruokaa. Nainen suorastaan sähähti, että tiedän kyllä, kaikki on loppu, mutta ei voida mitenkään ennakoida yleisömäärää. OK, asiakaspalvelu hukassa, varmaan moni muukin jo kysynyt.
Toisaalta esimerkiksi keittoa voisi tehdä reilummin kerralla ja sitten pakastaa, jos ei kaikki mene. Ja eikö lie juustot ja tuorejuustotkin vajaan viikon, eli seuraavan esitykseen asti säily? Ja sitten se lipunmyynti, sinnehän voisi infota, jos näyttää siltä, että soppa loppuu. Esityksenhän pääsee katsomaan viidellä eurolla ilman ruokaa, sopan kanssa maksaa 8 euroa.
Hintahan sopalle ei sinänsä ole ollenkaan paha, mutta kyllä se juuri sitä muutamaa kolmen euron maksajaa korventaa, jotka eivät saa kuin lientä ja kuivaa leipää, kun näkee jonon keulilla olleiden nauttivan ihan erilaista sapuskaa. Jäkäjäkä :D
Kiva kokemus, otettava uudelleen - toivottavasti oppivat ennakoimaan kävijämääriä :)
Linkki soppateatterin tietoihin
Lounas alkoi klo 11.30 ja esitys 12.00. Marjatta Linna tulkitsi Maria Jotunin novellit, Hilda Husso ja Kun on tunteet. Esitys kesti kaikkiaan puoli tuntia.
Esityksestä pidin, erityisesti toisena esitetystä Kun on tunteet. Huomasi kyllä, että on tunteet. Marjatta Linna on mainio näyttelijä. Ja taitaapa tämä soppateatteri-ideakin olla hänen :)
Lounaasta on pakko hieman napista. Olin paikalla heti pian puolen kahdentoista jälkeen. Muut olivat olleet jo hieman ennen; soppapöytään oli melkoinen jono. Porukkaa tuli miun jälkeenkin, mutta turhan monet löysivät seurueensa jonosta ennen miuta, ja katsoivat oikeudekseen etuilla.
Kun lopulta pääsin pöydän ääreen, oli melkein kaikki loppu: leipälautaset, juusto ja tuorejuusto, ruisleipää otin viimeisen viipaleen, patonkipaloja oli vielä, kana-vihanneskeitosta oli liemi jäljellä - ja sitäkin korkeintaan pari lautasellista. Lusikatkin olivat loppumaisillaan. Ja huomaa, ruuan ottajia oli miunkin jälkeen vielä muutama.
Mainitsin henkilökunnalle aivan ystävällisesti puutteista, ajattelin, että jos pöytään vielä lisättäisiin hiukan ruokaa. Nainen suorastaan sähähti, että tiedän kyllä, kaikki on loppu, mutta ei voida mitenkään ennakoida yleisömäärää. OK, asiakaspalvelu hukassa, varmaan moni muukin jo kysynyt.
Toisaalta esimerkiksi keittoa voisi tehdä reilummin kerralla ja sitten pakastaa, jos ei kaikki mene. Ja eikö lie juustot ja tuorejuustotkin vajaan viikon, eli seuraavan esitykseen asti säily? Ja sitten se lipunmyynti, sinnehän voisi infota, jos näyttää siltä, että soppa loppuu. Esityksenhän pääsee katsomaan viidellä eurolla ilman ruokaa, sopan kanssa maksaa 8 euroa.
Hintahan sopalle ei sinänsä ole ollenkaan paha, mutta kyllä se juuri sitä muutamaa kolmen euron maksajaa korventaa, jotka eivät saa kuin lientä ja kuivaa leipää, kun näkee jonon keulilla olleiden nauttivan ihan erilaista sapuskaa. Jäkäjäkä :D
Kiva kokemus, otettava uudelleen - toivottavasti oppivat ennakoimaan kävijämääriä :)
Linkki soppateatterin tietoihin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)