Synttäripäivänäni 16.5.2009 meillä oli oikein urakalla kulttuuriohjelmaa. Kävimme ensin klo 13 katsomassa Ihmissuden ja sitten klo 19 Minä olen Adolf Eichmannin. Näytökset olivat Lappeenrannan kaupunginteatterissa.
Molemmat olivat omalla tavallaan todella vaikuttavia. Eichmann oli vaikuttava jo historiallisen juonensa vuoksi ja Ihmissusi juuri sen puutteen vuoksi - tai no ei sitä ihan noinkaan voi sanoa. Uusi yritys: Ihmissusi oli upeaa illuusiota. Molemmat olivat kuitenkin nykyteatteria parhaimmillaan.
Ihmissudessa käytetyt tehosteet, musiikki, värit, valot, illuusiot ja taikatemput olivat jotain todella hienoa katsottavaa. Tarinakin oli liikuttava. Jossain traagisimmissa kohdissa itkinkin. Samuli Punkka teki mahtavan roolin!
Eichmann sai minut jälleen kyyneliin, ja siitä itkustahan ei meinannut loppua tullakaan. Tarina jäi mietityttämään pitkäksi aikaa näytöksen jälkeenkin. Eichmannin rooliin olisi tuskin voinut löytää sopivampaa näyttelijää kuin Jussi Johnssonin.
Puristin koko näytelmän ajan kädessäni kiveä, joka näytöksen alussa annettiin. Tiesin, että se on teatteritemppu ja ihan tavallinen kivi, mutta kivelle antamani merkitys onkin symbolinen. Kivi on nyt kunniapaikalla olohuoneessamme: lehtihyllyssä koristekissan pään päällä. Viime sunnuntaina muistan miettineeni, että mikäs kivi se siinä. Lyhyt on ihmisen muisti myös traagisten tapahtumien suhteen, ja ehkä hyvä niin.
http://www.lappeenrannanteatteri.fi/ohjelmisto/ihmissusi.html
http://www.lappeenrannanteatteri.fi/ohjelmisto/mina_olen_Adolf_Eichmann.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti