Kesäteattereiden top ten kesässäni 2010

Listailin kesäteattereita sen mukaan, minne haluan mennä/menen/haluaisin mennä tänä kesänä. Ja minne minulla ylipäänsä on mahdollisuus mennä, joten suurin osa teatterista, joita olen voinut listalleni ottaa, löytyvät Joensuun seudulta, jossa kesäni vietän. Kyseessä ei varsinaisesti ole top ten -lista, koska vaikka osa listalla olevista ovatkin ehdotonta kärkeä – kuten Outokumpu omalla paikallaan aina ykkösenä – niin listalla on esimerkiksi mainittu myös Joensuun seudun monien vuosien heikoin, Utra, mutta aivan muista syistä. Ja huomioikaa, tämä lista on tehty alkukesästä, kun suurin osa kesäteattereista, on vielä näkemättä.

Listalle pääsivät tänä vuonna:

Outokummun kaivosteatteri näytelmällään Kiven syli. Outokumpu on kyllä aina listoilla, kun heillä vaan tarjontaa on. Toissa kesänä Outokummun Kaivoksen kainalossa oli sen kesän ehdottomasti paras, tämä jatkaa trilogiaa. Viime kesän Leivän juuri ei myöskään jättänyt kylmäksi, päinvastoin.
Tulos: Käytiin katsomassa, oli aivan ihana - jälleen kerran! Tätä lisää!

Kajaanin harrastajateatteri, Valot pois! Valot pois! on eräänlaista jatkoa viime kesän parhaalle kesäteatterikokemukselle Housut pois! Kajaanin visiitti on muutenkin joka kesän to do -listalla, joten samalla reissulla sitten käydään katsastamassa kesäteatteri.
Tulos: Esityspäivä ei millään osunut Kajaanin visittiimme, harmittaa julmetusti!

Teatteri Imatra, Säkkijärven polkka. Luin niin maistuvat arvostelut tästä näytelmästä, että pakko nähdä. Muutenkin on kyllä ollut tapana käydä Imatra, siellä kun on tarjolla ammattilaiskesäteatteria.
Tulos: Nähty ja tykätty - kiitos!

Karvion kesäteatteri ja Aika katiska. Suku”rasite” on suurimpana listalle pääsemisen syynä, vaikka ihan viihdyttävää kaahotusta Karviossa on ollut tarjolla joka vuosi. :D
Tulos: Taattua tavaraa, kuten arvelinkin. :)

Lappeenrannan kesäteatterissa Votkaturistit. Ei saatu viime vuonna lippuja ja hurja hype.
Tulos: Hyvä, mutta ei niin hyvä, kuin olisi siitä kaikesta hypetyksestä ja jatkuvasta loppuunmyynnistä voinut kuvitella. Ehkäpä Lappeenrannassa ammattilaiskesäteatteri on sen verran uutta, että kaikki hinkuvat katsomaan...

Tohmajärvi näytelmällään Afrikan morsian. Tohmajärvelle on niin lyhyt matka Onkamosta mökiltä, joten olisi haaskausta olla käyttämättä yhtä iltaa tähän. Muutenkin on ollut taattua viihdettä joka vuosi.
Tulos: Sitä ihtiään se oli taasen, tack!

Hasaniemi Ulvovalla myllärillään tuli valittua ensisijaisesti samasta syystä kuin Tohmajärvi, lyhyen matkan takia: Hasaniemeen hurauttaa kotoa pyörillä hetkessä. Pyörällä kesäteatteriin pääsy on harvinaista herkkua, joten ei tietenkään jätetä mahdollisuutta käyttämättä. Lisäksi Ulvova mylläri on saanut paljon kehuja lehdissä.
Tulos: Aivan älyttömän hyvä. Hauska ja koskettava. Ihana!

Utran teatteriryhmä, Kirjoitin ensin näin: jolla ei ole näytelmää tänäkään kesänä. Harmituttaa jopa, että Utransaaren asukasyhdistys ei enää tee vuosittaista kesäteatteriproduktiotaan; vaikka se ei laadulla ole ollutkaan pilattua, siinä oli tekemisen meininkiä, se oli pyöräilymatkan päässä ja näytelmillä ansaittua rahaa käytettiin Utran virkistysalueen ylläpitoon ja kunnostamiseen. Liekö tekijäkaarti jo niin iäkästä – mistä tilalle uutta tekijää? Googlattuani huomasin, että tuohon on ihan höpöjuttua; Utrassa on tänä kesänä esityksessä Kaksoiselämää. Pakko päästä katsomaan! :D
Tulos: Hihii, kuten ennenkin, hauskaa oli, välillä varmaan melko tahatontakin hauskaa.

Ilomantsin Möhkössä Kyllä kylä tietää. Möhkötrilogia on ollut hieno, hyvä ja vaikuttava, täytyy käydä katsomassa, jatketaanko tänä kesänä samalla laadulla.
Tulos: Hyvä ja vaikuttava, kannatti käydä!

Uskollisesti pidän listallani Kermankosken Teatterin Kolme Welhoa, vaikka huippukokemus on kesältä 2007, jolloin Kolmen Welhon Aleksis Kivi oli kesän paras teatterikokemus. Silloin puikoissa oli aivan eri remmi kuin myöhemmin vuonna 2008 ja 2009. Nytkin tuo näytelmän valinta – Onnen maa – viittaa vahvasti siihen, että tarjolla on perinteistä suomalaista kesäteatteria eikä sellaista taiteellista ja luovaa ilottelua kuin kesällä 2007 nuoren kaartin voimin. Tuolloin Kerman lavalla nähty Jonne Putkonen ainakin vaikuttaa tällä hetkellä Kajaanissa.
Tulos: Kesäteattereiden peruskamaa.

Kirjoitettu heinäkuun alussa 2010, julkaisu vain unohtui…

Suma Ilomantsin Möhkössä

Ajoimme Joensuusta Ilomantsin Möhköön paikoitellen aivan kamalassa kaatosateessa illalla 22.7.08. Liput Suma-näytelmään oli varattu, mutta rankan sateen vuoksi ajonopeus laski sen verran, että epäilimme jo myöhästyvämme. Lisäksi pelko Ilomantsia lähestyvästä kaatosaderintamasta meinasi saada meidät kääntymään jo takaisin. Olen tyytyväinen, ettemme kääntyneet.

Suma oli hyvin perinteinen suomalainen kesäteatterin tukkilaisnäytelmä. Vaikka Suma on kirjoitettu Ilomantsin näyttämökerholle, eikä sitä ole aikasemmin esitetty, oli miulla koko ajan sellainen olo, että olen nähnyt sen jo aikaisemmin. Niin perinteinen tarina, kuviot, teksti - mutta sellaista se elämä varmaan on ollut tukkisavotoilla 50-luvun Suomessa. Huolimatta tuttuuden tunteesta näytelmä jaksoi kiinnostaa alusta loppuun.

Roolisuoritukset olivat hyviä tai vähintään kohtuullisia kautta linjan. Ja se musiikki! Näytelmä alkaa ihokarvat pystyyn nostattavan kauniilla laululla Möhköstä. Runsaalla musiikilla tuodaan tunnetta ja eloa näytelmään valtavat määrät. Hienoa!

Itse näytelmässä oli kaikki suomalaiselle kesäteatterille (ja erityisesti tukkilaisnäytelmälle) ominaiset piirteet: arkea -> iltamat -> raskaus -> kaksintaistelu -> häät eli rakkautta, mustasukkaisuutta, kieroilua, surua, alastomuutta, koheltamista, draamaa, alapäähuumoria ja alapäätöntä huumoria sekä laulua veden äärellä harrastajavoimin toteutettuna. Vanha resepti, mutta ihan toimiva :)

Tahatonta komiikkaa näytelmään toi kylän "naimaikäisiä" tyttöjä näyttelevien todella nuori ikä vs. tyttöjä vokottelevien tukkilaisjätkien keski-ikäisyys. Niillä korteillahan on harrastajateatterin pelattava, jotka on käteen saatu, ei siinä mitään.

Epäonninen sattumus näytelmän aikana oli sateen alkaminen juuri mummon sielun noustessa taivaaseen. Kohtaus oli kaunis musiikkeineen, valoineen ja savuineen, mutta yleisö lähinnä puki sadetakkeja ja nuttuja ylleen, eikä kohtaus varmasti tehnyt tarkoituksenmukaista vaikutusta isoon osaan yleisöä.

Mummon sielunnousun lopuksi tapahtui jälleen kummia: yleisö röhähti nauruun. Kummissamme kuuntelimme kuolemalle nauramista, mutta sitten näyttämöllä kekkuloikin jo alaston mies. Istuimme näyttämöltä katsoen vasemmassa laidassa, joten osa yleisöä oli nähnyt nakupellen jo paljon ennen meitä.

Kaiken kaikkiaan jäi oikein positiivinen fiilis. Suosittelen!

P.S. Sade- ja ukkosrintama kiersi Möhkön melko täydellisesti jylisten vaan mennessään. Tuuli puhalteli kovasti ja muutama pisari ropsahti yleisön niskaan ennen puoliaikaa, sitten taivas valkeni tyyneksi suomalaiseksi kesäillaksi.

Möhkön teatterin sivut.