Ajoimme Joensuusta Ilomantsin Möhköön paikoitellen aivan kamalassa kaatosateessa illalla 22.7.08. Liput Suma-näytelmään oli varattu, mutta rankan sateen vuoksi ajonopeus laski sen verran, että epäilimme jo myöhästyvämme. Lisäksi pelko Ilomantsia lähestyvästä kaatosaderintamasta meinasi saada meidät kääntymään jo takaisin. Olen tyytyväinen, ettemme kääntyneet.Suma oli hyvin perinteinen suomalainen kesäteatterin tukkilaisnäytelmä. Vaikka Suma on kirjoitettu Ilomantsin näyttämökerholle, eikä sitä ole aikasemmin esitetty, oli miulla koko ajan sellainen olo, että olen nähnyt sen jo aikaisemmin. Niin perinteinen tarina, kuviot, teksti - mutta sellaista se elämä varmaan on ollut tukkisavotoilla 50-luvun Suomessa. Huolimatta tuttuuden tunteesta näytelmä jaksoi kiinnostaa alusta loppuun.
Roolisuoritukset olivat hyviä tai vähintään kohtuullisia kautta linjan. Ja se musiikki! Näytelmä alkaa ihokarvat pystyyn nostattavan kauniilla laululla Möhköstä. Runsaalla musiikilla tuodaan tunnetta ja eloa näytelmään valtavat määrät. Hienoa!
Itse näytelmässä oli kaikki suomalaiselle kesäteatterille (ja erityisesti tukkilaisnäytelmälle) ominaiset piirteet: arkea -> iltamat -> raskaus -> kaksintaistelu -> häät eli rakkautta, mustasukkaisuutta, kieroilua, surua, alastomuutta, koheltamista, draamaa, alapäähuumoria ja alapäätöntä huumoria sekä laulua veden äärellä harrastajavoimin toteutettuna. Vanha resepti, mutta ihan toimiva :)
Tahatonta komiikkaa näytelmään toi kylän "naimaikäisiä" tyttöjä näyttelevien todella nuori ikä vs. tyttöjä vokottelevien tukkilaisjätkien keski-ikäisyys. Niillä korteillahan on harrastajateatterin pelattava, jotka on käteen saatu, ei siinä mitään.
Epäonninen sattumus näytelmän aikana oli sateen alkaminen juuri mummon sielun noustessa taivaaseen. Kohtaus oli kaunis musiikkeineen, valoineen ja savuineen, mutta yleisö lähinnä puki sadetakkeja ja nuttuja ylleen, eikä kohtaus varmasti tehnyt tarkoituksenmukaista vaikutusta isoon osaan yleisöä.
Mummon sielunnousun lopuksi tapahtui jälleen kummia: yleisö röhähti nauruun. Kummissamme kuuntelimme kuolemalle nauramista, mutta sitten näyttämöllä kekkuloikin jo alaston mies. Istuimme näyttämöltä katsoen vasemmassa laidassa, joten osa yleisöä oli nähnyt nakupellen jo paljon ennen meitä.
Kaiken kaikkiaan jäi oikein positiivinen fiilis. Suosittelen!
P.S. Sade- ja ukkosrintama kiersi Möhkön melko täydellisesti jylisten vaan mennessään. Tuuli puhalteli kovasti ja muutama pisari ropsahti yleisön niskaan ennen puoliaikaa, sitten taivas valkeni tyyneksi suomalaiseksi kesäillaksi.
Möhkön teatterin sivut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti