Kivenpyörittäjän kiven sisuspa on kultaa

Kävimme tällä viikolla katsomassa Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylän Kontiolahden Kanavateatterissa. Esitys oli tämän kesän viimeinen. Viimeinen se oli laatuaan myös siinä mielessä, että kesäteatterikauden päätyttyä alkaa kanavalla remontti. Kanavateatteri saa uuden katetun katsomon ja vanha ratakiskoilla liikkuva katsomo jää historiaan.

Mutta asiaan, Kivenpyörittäjän kylä oli samalla kertaa sekä hauska, surullinen että vaikuttava.Myös ajatuksia herättävä; olin esityksen jälkeen hiljaa koko matkan Kontiolahdelta Joensuuhun.

Tarina lienee useille tuttu. Se kertoo Pekasta, joka palaa Ruotsista lapsuutensa maisemiin Jerusalemin kylään vaimonsa ja tyttärensä kanssa viikonlopuksi häihin. Jerusalem on kuihtuva kylä Pohjois-Karjalassa, ja kylän asukkaat yrittävät pärjätä muutosten kourissa. Pekka tapaa Jerusalemissa entisen rakkaansa, Ritvan, jota kohtaan hänellä on vahvoja tunteita, joihin Ritva vastaa. Pekka ei myöskään halua enää takaisin Ruotsiin koppavan vaimonsa kanssa, hän on kaivannut jo kauan takaisin Jerusalemiin lapsuutensa kotiin ja rakkaan Ritvansa luo. Koska Pekan nykyinen vaimo on esitetty kylmänä ja välinpitämättömänä lähes näytelmän loppuun asti, huutaa romantikon oikeustaju: tee Pekka kuten sydän sanoo, jää Jerusalemiin asumaan kotitaloasi Ritvan kanssa ja veistele veneitä henkesi pitimiksi.

Tarinassa on kuitenkin muutama mutta. Ritvakin on tahollaan naimisissa, ja Pekalla on tytär, jota hän rakastaa. Lopulta Pekan Meeri-vaimokin heltyy melkeinpä inhimilliseksi Pekkaa kohtaan ja omalla tavallaan tunnustaa rakastavansa miestään. Näinpä Pekka hautaa haavensa, tyytyy osaansa ja lähtee Meerin ja tyttärensä kanssa takaisin Ruotsiin. Rakkaus ei voittanut, vai voittiko sittenkin? Hämmentävää. "Itkua ja naurua, ruusua ja rosoa..."

Todellakin, ohjaaja Maria Sarkkisen sanat "itkua ja naurua, ruusua ja rosoa" kuvaavat mainiosti niin Kivenpyörittäjän kylää kuin Kanavateatterin esitystä - myös katsojien tunneskaalaa näytelmän aikana.

Tarina kertoo kaipauksesta, surusta, traumasta, sairaudesta, mutta myös ystävyydestä, rakkaudesta ja elämän pienistä iloista. Kuitenkin päällimmäiseksi mieleeni jäävät haudatut haaveet ja alistuminen "kohtaloon". Mietityttämään jää jälleen kerran myös erilaisuus ja samanlaisuus, ihmisten hyväksyminen sellaisina kuin he ovat. Tarinassa Konttiukko Eljas toteaa hyvin, että kauempaa katsottuna meistä jokainen on kivenpyörittäjä, kuka mitäkin kiveä vaan pyörittää. Kuka kulkee päivästä toiseen töihin ja töistä kotiin, kuka pyörii minkälaisen navan ympärillä. Kivenpyörittäjä-Tuomas on karsinut kaiken muun pois, jolloin jäljelle jää vain kiven pyörittäminen.

"Kivenpyörittäjän kiven sisuspa on kultaa. Eiks ookki, Konttiukko? On se. Kanavateatterin konkari Terho Kuronen jatkaa siihen, että "Eikös kesäteatterin sisus olekin ihan oikeata teatteria. On se."

Linkit:
Kivenpyörittäjän kylästä Wikipediassa
Kontiolahden Kanavateatteri
Sallan lukupäiväkirjassa käsitellään Kivenpyörittäjän kylää. Suosittelen lukemaan!

Kuka tunnistaa, mikä on tämä kappale, joka oheisessa videossa soi? Videolle on päässyt myös itse kivenpyörittäjä.

P.S. Oli muuten yllättävän vaikeaa kirjoittaa tätä blogia. Aloitin, jatkoin, eksyin netin lukupäiväkirjoihin ja ja ja... Näin tuntuu olevan aina, kun kyseessä on ollut  koskettava elämys. Tuntuu vaan liian lattealta pukea kokemus sanoiksi.

the LittleBigMusic ja Huojuva talous -revyy Jakokoskella elokuussa 2009

Vietimme erään kauniin loppukesän illan revyyn parissa Jakokoskella, jälleen kerran. Varsin onnistunut kokonaisuus, jälleen kerran. :)

Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.

Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!

Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!

Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.

Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html

Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/

Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html

Täyttä rautaa -revyy Jakokosken kanavateatterissa

Täyttä rautaa on TheLittleBigMusicin toteuttama kesärevyy, jo kuudes laatuaan. Toki kyseinen ohjelmatoimisto on vetänyt myös joulurevyyn sekä useaan otteeseen muutamaa muuta showta vuosien varrella. Itse olen nähnyt yhden shown ja kaikki kesärevyyt ensimmäistä lukuun ottamatta.

Kävimme Jakokoskella nauttimassa Täyttä rautaa eilen 29.7. Ilta oli kylmä, mutta revyy lämmitti :)

Täyttä rautaa oli jo totuttuun tapaan täyttä tavaraa: hassuttelua ja musiikkia vakavista(kin) ajankohtaisista aiheista. Tukiaisista (sekä turhajulkkissiskoksista että rahallisista sellaisista) tehtiin pilaa, osansa saivat myös terveyden- ja sairaanhoidon leikkaukset sekä sosiaaliturva. Kulutusjuhlaakaan ei unohdettu, ja lapsiperheet kuulivat kunniansa vanhaltapiialta. Ja tässä vain osa teemoista.

Tiimi osaa asiansa: säveltää, sovittaa, käsikirjoittaa, laulaa, soittaa, hullutella. Meininkiä ja tunnetta riittää. Hieno revyy jälleen kerran! Kaikki vetivät hyvin... paitsi ehkä äänimies:

Eli ainoana miinuksena täytyy mainita äänentoisto, joka on revyyn luonteen huomioon ottaen tietysti tärkeä seikka. Alusta lähtien mikit paukkuivat ja vinkuivat jossain määrin milloin missäkin käänteessä. Tämä kyllä haittaisi sekä yleisöä että varmasti esiintyjiä itseäänkin. Jotain oli tällä kertaa pielessä, en nimittäin muista tällaista ongelmaa aikaisemmilta vuosilta. Liekö uusi äänimies tai muuta probleemia. Tosin tämä oli vasta toinen näytös, joten toivottavasti asia saadaan kuntoon tuleviin näytöksiin.

Suosittelen! Tästä lisää tietoa esitysajoista yms.: TheLittleBigMusicin sivut.

Markku Pölösen Kuningasjätkä Kontiolahden Kanavateatterissa

Kontiolahden Kanavateatteri tarttui tänä kesänä Markku Pölösen tekstiin Kuningasjätkä. Kävimme katsomassa kyseisen pätkän aurinkoisena torstai-iltana 12.7. Moni muukin oli keksinyt saman iltaohjelman: En ole vielä kertaakaan nähnyt kanavatetatteria niin täynnä. Tullessamme varsin ajoissa paikalle (varmaankin 20 vaille), oli katsomossa jo yli 300 katsojaa. Ja meidän jälkeemme tuli takuulla vielä melkein se sata, joten voinee hyvällä omallatunnolla sanoa katsomon olleen lähes täysi.

Näytelmää tituleerattiin laulunäytelmänä, ja mikäpäs siinä - haitarimusiikin tahtiin lauleskelivat useamman viisun. Laulutaitoa oli osalle esiintyjistä suotu hieman enemmän, joillekin hitusen vähemmän. Mutta taso oli kuitenkin sellainen, ettei hyväntahtoisen kesäteatterivieraan naama kovin montaa kertaa irveen vääntynyt. Kotimatkalla tunnussävelmää hyräiltiin tyytyväisin mielin.

Itse näytelmän teksti oli ihan kiva ja juoni ennalta arvattava - niinhän se usein on, joskus osaavat toki yllättääkin. Näyttelijäsuorituksia oli laidasta laitaan, myötähäpeää tarvitsi tuntea tuskin nimeksikään.

Antero Kottarainen, orpo moottoriturpa, aka Juha Suihko pisti itsensä täysillä peliin, kuten Juha Suihko aina. Tämän esiintyjän laulua oli suuri ilo kuunnella. Huumoripläjäykset, jotka usein osuivat Suihkon esitettäväksi, värittivät mukavasti koko näytelmää.

Viihdyimme kyllä. Puitteet kanavateatterissa ovat hyvät. Liikkuva katsomo mahdollistaa monen miljöön käytön. Kanava on kaunis ja muun muassa tässä näytelmässä erittäin osuva lavaste. Sää meillä oli mitä parhain, väliajalla ostettu karkkipussi hyvä ja edullinen. Näytelmään en ehtinyt kyllästyä oikeastaan missään vaiheessa, se rullasi ihan mukavasti eteenpäin. Tämä ei luultavasti ole kesän paras kesäteatterikokemukseni, mutta se on varmaa, ettei ainakaan huonoin.

Yhtenä miinuksena mainittakoon, että piskelijoille ei alennusta suoda tässä teatterissa :( Alennusta saa, jos onnistuu näyttämään alle 13-vuotiaalta; meidän seuruelaisilta se ei onnistunut.

Mutta lopuksi jälleen kerran haluan mainita, että on niin älyttömän hienoa, että immeiset jaksavat puurtaa kesäteatteria meidän iloksemme!

Lisätietoja: http://www.kontiolahdenkanavateatteri.fi/