Lappeenrannan ylioppilasteatteri ActI järjesti jokin aika sitten Skinnarilan metsikköön kauhupolun. Ideana kauhupolku on todella hieno! Kauhupolulle pääsi taivaltamaan maanantaina 12.4.2010 kolme kertaa, klo 22, 22.30 ja 23. Olisimme mielellämme kauhupolkuilleet jo aikaisemmassa satsissa, mutta meitä kehotettiin osallistumaan vasta klo 23, muut lähdöt olivat täynnä.
Saavuimme paikalle hieman etuajassa ja seisoskelimme hiljaisessa joukossa pienen ulkotulen valossa palellen. Tunnelma oli tässä vaiheessa mainio, onnen omiaan kauhupolulle. Tunnelma säilyi vielä polun alkuhetkille asti - jopa niinkin tiiviinä, että Mikon napatessa takaapäin minun niskastani kiinni, kiljahdin luonnostaan metsän öiseen hiljaisuuteen.
Ennakkotietojen mukaan polulle piti päästä kerrallaan kahdeksan ihmistä. Meidän lähdössämme kävijämäärä oli tuplaantunut, ja tämä ei voinut olla vaikuttamatta polun luonteeseen. Liian iso opiskelijajoukko, jonka häntäpäässä ei kuullut eikä nähnyt mitään, rymisteli "henkensä kaupalla" liukkailla metsäpoluilla ja pälätti keskenään. Omanlaista tahatonta kauhua siinäkin...
Äänet ja valot metsässä olivat hyvin onnistuneet. Myös polulla riippuvat vaatteet, joihin pimeässä törmäili, olivat omiaan luomaan tunnelmaa. Mutta kuten mainitsin, pelottavaa tunnelmaa ei oikein isossa laumassa päässyt syntymään. Kauhupolku olisi ollut aivan toisenlainen kokemus hiljaisessa pienessä joukossa, luultavasti pelottava kokemus yksinään jo pelkkien valojen ja äänien kanssa, ilman tarinaa ja harrastajanäyttelijöitäkin.
Myöskään kauhupolun tarina ei ollut omiaan synnyttämään pelottavia tuntemuksia. Tarina tuntui kaukaiselta ulkomaalaisine hahmojen nimineen ja aivan muualle sijoittuvine tapahtumineen. Skinnarilan metsässä olisi toivonut kuulevansa jotain esimerkiksi juuri Skinnarilan metsään ja Skinnarilan hoviin liittyvää. Skinnarilan hovissahan tiedettävästi asuu henki, joka siellä kummittelee. Tällaisesta paikkaan liittyvästä tarinasta olisi syntynyt autenttisemmat mielikuvat polun varrelle.
Tapahtuman eteen oli nähty vaivaa ja sen tekoon uhrattu aikaa. Olisin mielelläni siitä jonkun euron maksanutkin, nyt tapahtuma oli ilmainen. Muutenkaan tapahtumaa oli tuskin kovin paljon mainostettu, kolme kierrosta täyttyi (jopa ylikin) ymmärtääkseni helposti oman talon opiskelijoista, jokseenkin pienestä piiristä.
Uskoisin, että ajatusta voisi jalostaa ja toteuttaa metsikköön kauhupolun, jonka tarina sijoittuisi siihen paikkaan ja aikaan - tai jopa johonkin vanhempaan aikaan. Polku voisi näin kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Tällaisen "oikeisiin" tarinoihin ja legendoihin sekä historiaan liittyvän käsikirjoituksen kirjoittaminen tosin vaatii kirjoittajalta paljon taustatyötä, eikä synny hetkessä. Toisaalta tällaista tarinapolkua voisi varmasti esittää useamminkin, ja kuten mainittu, laajemmalle yleisölle ja tietysti maksusta.
Kiitoksia ActI:lle virkistävästä ja erilaisesta teatterikokemuksesta!
LTKY:n tapahtumakalenterissa: http://www.ltky.fi/tapahtumat/id/1954
