Hasaniemen teatterin Ulvova mylläri on samalla kertaa sekä hauska että koskettava

Eräänä kauniina ja kuumana kesäiltana heinäkuun alussa poljimme Joensuun Hasanniemeen Hasaniemen teatteriin. Käsiohjelman mukaan juuri Hasaniemen teatteriin; yksiännäinen versio vaalii perinteitä, ja on siksi otettu käyttöön teatterin yhteydessä, vaikka alue kartoissa onkin nykyään nimeltään Hasanniemi.

Paasilinnan tekstiin pohjautuva Ulvova mylläri oli Hasaniemen teatterin käsittelyssä samalla kertaa sekä koskettava että hauska. Äänentoistossa oli paikoitellen ongelmia, ääni tuntui hieman kiertävän ja oli välillä liian hiljaisella, mutta se ei juuri menoa haitannut. Ja se tunnusbiisi, sitä olisi voinut kuunnella enemmänkin. Se oli hyvin tuttu, mutta häpeäkseni en sitä nimeltä tunnistanut...

Kunnanlääkäri Ervinen oli aivan hulvaton, yksi näytelmän parhaista hahmoista. Hyvä roolisuoritus! Eeva Putron esittämä kerhoneuvoja Sanelma Käyrämö tuntui hieman liian pikkutyttömäiseltä myllärin mielitietyksi, mutta tähän mielikuvaan ei voinut olla vaikuttamatta näyttelijäsuorituksen lisäksi näyttelijän pieni koko. Kuitenkin varsin sujuva Sanelma hän oli. Herra ja rouva Siponenkin olivat hieman eri paria; rouva näytti mieltyneen huomattavan nuoreen kaveriin. Mutta minkäs teet, on valtava haaste saada nuori ihminen tehtyä itseään selvästi vanhemmaksi ulkonäöltään tai käyttäytymiseltään edes teatterin keinoin.

Sanelma ja Gunnar

Mylläri Gunnar Huttusen roolissa nähtiin Timo Lavikainen, joka teki yksinäisen myllärin herkän ja väärinymmärretyn hahmon heittäytyen rooliinsa täysillä. Lavikainen sopi rooliinsa täydellisesti. Hän herätti lavalla henkiin työteliään, rehellisen ja hurmaavan suomalaismiehen, jolla vain nyt sattui olemaan hieman outo tapa ulvoa ahdistustaan yöhön. Ja eihän kyläyhteisö ota vastaan muualta tullutta, erilaista miestä. Tässä aiheesta ohjaajien sanoin: "Tämä on sitä Paasilinnan hullua huumoria: kateus, katkeruus, epäluulo, pelko, valhe ja väkivalta. Maalaiskylässä supistaan, tuijotetaan, juorutaan kylänraitilla niin, että suusta vaahto valuu. Mitä ihminen ei ymmärrä – sen hän kieltää. Ulvova Mylläri on näytelmän kyläläisille kova pala purtavaksi. Sillä eihän se nyt helekatti sovi, että tällä kylällä kulkee erikoisia, valovoimaisia ja persoonallisia ihmisiä!"

Alkuperäinen tarina sijoittuu sotien jälkeisiin vuosiin. Aihe on kuitenkin ajaton, myös paikaton. Erilainen leimataan turhan usein hulluksi, kuten mylläri, tai muuten huonoksi, vialliseksi. Ainakin hän on pelottava. ”Mylläreitä” on ollut yhteisöissä aina, mutta nykypäivän globaalissa yhteiskunnassa erityisesti muualta tulleita mylläreitä, vieraita ja erilaisia, on koko ajan enemmän. Näin on maailmalla, Suomessa ja myös maakunnassamme. Mutta kasvaako suvaitsevaisuus samaa tahtia?

Kyläläisiä

Nyky-yhteisöissä kateus, katkeruus ja pelko kohdistuvat yksilöiden lisäksi kokonaisiin vähemmistöihin. Yhtään mylläriä ei välttämättä oikeasti tunneta, tai yhden myllärin perusteella leimataan kaikki myllärit, joilla on toistensa kanssa lopulta yhteistä usein hyvin vähän, jos sitäkään. Mylläri on erilainen, se tieto riittää, oli hän sitten sisimmältään millainen tahansa. Suvaitsemattomien kyläläisten on helpompi pitää päänsä pensaassa ja räkyttää nimettömänä netin tai lehtien palstoilla kuin pyrkiä aitoon vuorovaikutukseen. Onhan kamalaa, kun myllärit eivät aina tiedä, miten käyttäytyä uuden yhteisön – usein jopa kirjoittamattomien – normien mukaan.

Ulvova mylläri ei ollut hullu, sen tiesivät poliisi Portimo, kerhoneuvoja Sanelma sekä kauppias Tervolan poika. Hullu oli muu kylänväki epäluuloineen ja pelkoineen, jotka johtivat vääryyksiin ja väkivaltaan. Kun mylläri tukijoukkoineen oli ajettu pois, jäi ahdasmielinen kyläyhteisö hiljalleen kuihtumaan pää syvällä pensaassa. Eivätpä kylään juuri muutkaan sen jälkeen halunneet muuttaa, kun tarinaa kyläläisistä talikoineen kuulivat.

Onnellinen loppu? Kylä menetti persoonallisen ja hyväsydämisen miehen, jonka erilaisella luovuudella, työteliäisyydellä sekä tuoreilla ideoilla koko kyläyhteisö olisi saanut uudenlaista hyvinvointia ja vaurautta.

Minun tarinani mylläri elää nyt jossain suvaitsevassa, elinvoimaisessa kylässä Sanelmansa kanssa, ja ulvahtaa enää vain harvoin, silloinkin usein ilosta. Ja mitäpä ulvahduksista, eivät ne ketään vahingoita.

Myös Karjalainen on kirjoittanut Ulvovasta mylläristä arvostelun. Minuun Hasaniemen Ulvova mylläri teki suuremman vaikutuksen kuin sanomalehti Karjalaisen Sari Sudensalmeen. Aihe mietitytti jopa sen verran, että blogin kirjoittamisen jälkeen se kirvoitti vielä kolumnin Uutisvuokseen (Uutisvuoksi 13.7.2010). Kolumni on osaltaan samansisältöinen blogin kanssa ja se löytyy tästä: Tanjan aurinkoisia ajatuksia, Luovuuden mylläreitä.

Muistutus itselleni: Arvostelubloggaa nämä!

Tällä hetkellä katsotuissa ovat seuraavat:

Outokummun kaivosteatteri Kiven syli

Karvion kesäteatteri Aika katiska

Lappeenrannan kesäteatteri Votkaturistit

Tohmajärvi Afrikan morsian

Hasaniemi Ulvova mylläri

Värtsilän kesäteatteri Reposen Onni

Toivottavasti muistin kaikki. Teatteriarvostelublogia yllä mainituista pukkaa paremmalla ajalla. Kaikki ovat kuitenkin olleet katsottavan arvoisia. :)

Lisäykset katsottuihin (3.8.2010 mennessä)

Fedja-setä, kissa ja koira Hasaniemen kesäteatterissa

Teatteriyhdistys Havukka ry Naapurivaaran kesäteatterissa, Lampaansyöjät

Utransaaren teatteriryhmän Kaksoiselämää

Teatteri Imatra, Säkkijärven polkka

Kesäteattereiden top ten kesässäni 2010

Listailin kesäteattereita sen mukaan, minne haluan mennä/menen/haluaisin mennä tänä kesänä. Ja minne minulla ylipäänsä on mahdollisuus mennä, joten suurin osa teatterista, joita olen voinut listalleni ottaa, löytyvät Joensuun seudulta, jossa kesäni vietän. Kyseessä ei varsinaisesti ole top ten -lista, koska vaikka osa listalla olevista ovatkin ehdotonta kärkeä – kuten Outokumpu omalla paikallaan aina ykkösenä – niin listalla on esimerkiksi mainittu myös Joensuun seudun monien vuosien heikoin, Utra, mutta aivan muista syistä. Ja huomioikaa, tämä lista on tehty alkukesästä, kun suurin osa kesäteattereista, on vielä näkemättä.

Listalle pääsivät tänä vuonna:

Outokummun kaivosteatteri näytelmällään Kiven syli. Outokumpu on kyllä aina listoilla, kun heillä vaan tarjontaa on. Toissa kesänä Outokummun Kaivoksen kainalossa oli sen kesän ehdottomasti paras, tämä jatkaa trilogiaa. Viime kesän Leivän juuri ei myöskään jättänyt kylmäksi, päinvastoin.
Tulos: Käytiin katsomassa, oli aivan ihana - jälleen kerran! Tätä lisää!

Kajaanin harrastajateatteri, Valot pois! Valot pois! on eräänlaista jatkoa viime kesän parhaalle kesäteatterikokemukselle Housut pois! Kajaanin visiitti on muutenkin joka kesän to do -listalla, joten samalla reissulla sitten käydään katsastamassa kesäteatteri.
Tulos: Esityspäivä ei millään osunut Kajaanin visittiimme, harmittaa julmetusti!

Teatteri Imatra, Säkkijärven polkka. Luin niin maistuvat arvostelut tästä näytelmästä, että pakko nähdä. Muutenkin on kyllä ollut tapana käydä Imatra, siellä kun on tarjolla ammattilaiskesäteatteria.
Tulos: Nähty ja tykätty - kiitos!

Karvion kesäteatteri ja Aika katiska. Suku”rasite” on suurimpana listalle pääsemisen syynä, vaikka ihan viihdyttävää kaahotusta Karviossa on ollut tarjolla joka vuosi. :D
Tulos: Taattua tavaraa, kuten arvelinkin. :)

Lappeenrannan kesäteatterissa Votkaturistit. Ei saatu viime vuonna lippuja ja hurja hype.
Tulos: Hyvä, mutta ei niin hyvä, kuin olisi siitä kaikesta hypetyksestä ja jatkuvasta loppuunmyynnistä voinut kuvitella. Ehkäpä Lappeenrannassa ammattilaiskesäteatteri on sen verran uutta, että kaikki hinkuvat katsomaan...

Tohmajärvi näytelmällään Afrikan morsian. Tohmajärvelle on niin lyhyt matka Onkamosta mökiltä, joten olisi haaskausta olla käyttämättä yhtä iltaa tähän. Muutenkin on ollut taattua viihdettä joka vuosi.
Tulos: Sitä ihtiään se oli taasen, tack!

Hasaniemi Ulvovalla myllärillään tuli valittua ensisijaisesti samasta syystä kuin Tohmajärvi, lyhyen matkan takia: Hasaniemeen hurauttaa kotoa pyörillä hetkessä. Pyörällä kesäteatteriin pääsy on harvinaista herkkua, joten ei tietenkään jätetä mahdollisuutta käyttämättä. Lisäksi Ulvova mylläri on saanut paljon kehuja lehdissä.
Tulos: Aivan älyttömän hyvä. Hauska ja koskettava. Ihana!

Utran teatteriryhmä, Kirjoitin ensin näin: jolla ei ole näytelmää tänäkään kesänä. Harmituttaa jopa, että Utransaaren asukasyhdistys ei enää tee vuosittaista kesäteatteriproduktiotaan; vaikka se ei laadulla ole ollutkaan pilattua, siinä oli tekemisen meininkiä, se oli pyöräilymatkan päässä ja näytelmillä ansaittua rahaa käytettiin Utran virkistysalueen ylläpitoon ja kunnostamiseen. Liekö tekijäkaarti jo niin iäkästä – mistä tilalle uutta tekijää? Googlattuani huomasin, että tuohon on ihan höpöjuttua; Utrassa on tänä kesänä esityksessä Kaksoiselämää. Pakko päästä katsomaan! :D
Tulos: Hihii, kuten ennenkin, hauskaa oli, välillä varmaan melko tahatontakin hauskaa.

Ilomantsin Möhkössä Kyllä kylä tietää. Möhkötrilogia on ollut hieno, hyvä ja vaikuttava, täytyy käydä katsomassa, jatketaanko tänä kesänä samalla laadulla.
Tulos: Hyvä ja vaikuttava, kannatti käydä!

Uskollisesti pidän listallani Kermankosken Teatterin Kolme Welhoa, vaikka huippukokemus on kesältä 2007, jolloin Kolmen Welhon Aleksis Kivi oli kesän paras teatterikokemus. Silloin puikoissa oli aivan eri remmi kuin myöhemmin vuonna 2008 ja 2009. Nytkin tuo näytelmän valinta – Onnen maa – viittaa vahvasti siihen, että tarjolla on perinteistä suomalaista kesäteatteria eikä sellaista taiteellista ja luovaa ilottelua kuin kesällä 2007 nuoren kaartin voimin. Tuolloin Kerman lavalla nähty Jonne Putkonen ainakin vaikuttaa tällä hetkellä Kajaanissa.
Tulos: Kesäteattereiden peruskamaa.

Kirjoitettu heinäkuun alussa 2010, julkaisu vain unohtui…