Vietimme erään kauniin loppukesän illan revyyn parissa Jakokoskella, jälleen kerran. Varsin onnistunut kokonaisuus, jälleen kerran. :)
Tutuista naamoista kolme oli mukana, yksi uusikin oli päässyt lauteille. Hienosti hoitivat hommansa koko jengi! Musiikki tempaisi mukaansa alkuhetkiltä asti ja kantoi revyyn loppuun.
Rupesin tähän kirjoittamaan, että erityisesti pidin Juha Suihkon esittämästä vanhasta rouvasta, mutta sitten muistin Samuli Moilasen vanhan kankean herran. Kun ajattelin mainita herrojen esittämät suosikkihahmoni, tajusin, ettei voisi jättää mainitsematta Lauran tulkitsemaa Tukiaisen rumempaa siskoa. Päädyn siis vain toteamaan, että nämä ihmiset tietävät mitä tekevät ja tekevät sen hyvin!
Näyttämöllä pyörähti uusien hahmojen lisäksi siis kaikki tutut ja odotetut takuutyypit: oli vanhainkodin asukkeja, perhedraamaa, kauppa-apulaista ja Marttojen ohjeita. Ei kyllä tylsäksi ehtinyt aika käydä. Vitsit olivat tuttuun tapaan ajan hermolla. Ja nauraa taas saikin oikein vedet silmissä!
Meitä oli revyytä seuraamassa kolme sukupolvea, mummosta lähtien, ja kaikki nauttivat esityksestä. Mummo muistelee vieläkin lämmöllä mukavaa iltaa, kun nuoret lauloivat kauniisti Jakokosken idyllisessä kanavateatterissa.
Aiheesta lisää: http://www.littlebigmusic.net/huojuvatalous.html
Myös Samulin blogista voi tutkailla tämän porukan edesottamuksia ja esimerkiksi kyseisen revyyn valmistumista viime kesältä:
http://samulimoilanen.blogspot.com/
Muutama kuva esityksestä: http://samulimoilanen.blogspot.com/2009/07/huojuva-talous-revyy-2672009.html
perjantai 21. elokuuta 2009
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Laila Hirvisaaren Vuoksen helmi Imatralla
Tapahtui kerran kuumana perjantai-iltana 24.7.09 Imatralla.
Tekstiä tulloo, ku tulloo!
Tekstiä tulloo, ku tulloo!
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Kolin kesäteatterissa Maiju Lassilan Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä
Tiemme vei Kolille Panu-teatteriin, Kolin kesäteatterin Maiju Lassilan Iivanaa katsomaan 15.7.2009.
Kävimme Kolilla vuonna 2006 katsomassa koskettavan näytelmän Pielisen balladi. Vuoden 2007 näytelmä oli uudessa Panu-teatterissa esitetty nimikkönäytelmä Panu, joka sekin oli erityisen hyvä, ja sopi äärimmäisen hyvin esitettäväksi metsän sylissä. Viime kesänä emme tainneet käydä Kolin kesäteatterissa olleenkaan, muistaakseni siellä oli tarjolla monologia ja sen sellaista, ja muut huvitukset taisivat kiriä ohi.
Tänä kesänä Kolilla nähtiin Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä. Pielisen balladin tai Panun tasolle ei mielestäni päästy, vaikka Iivana kaikin puolin olikin onnistunut teatteriesitys. Se oli vauhdikas ja hauska, näyttelijätkään eivät olleet kehnompia. Jotenkin se kuitenkin jäi hieman lituksi, ehkäpä sitten tunnepuolella.
Hauskoja sutkautuksia näytelmästä jäi elämään perheemme kielenkäyttöön. Ilosaaren aikaan siellä täällä pihapiiriämme kuului "Vot, vot, voooot!" sekä laulaen "Strastuit sie vai kastuit sie vai..." Pistänpä tähän lyhyen videon aiheesta (siis näytelmästä, en Ilosaaresta) päästyäni omalle koneelleni.
Kukaan näyttelijöistä ei suoranaisesti noussut yli muiden. Pääosan esittäjä Iivana teki taidokkaasti ällöttävän ukon roolin. Heppa, joka jammaili, jäi myös hyvin mieleen, koska se näytelmän aikana kirvoitti yleisöstä melkeinpä parhaat naurut.
Metsän siimeksessä Panu-teatterin katsomossa yleisö selvästi viihtyi tänäkin vuonna. Aurinko loi säteitään puiden lomasta ja itikoita piisasi, kuten kuvaan kuuluu. Näytelmästä jäi hyvä mieli varmasti muillekin kuin allekirjoittaneelle. Mama tuntui erityisesti pitäneen tästä näytelmästä. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää!
Kävimme Kolilla vuonna 2006 katsomassa koskettavan näytelmän Pielisen balladi. Vuoden 2007 näytelmä oli uudessa Panu-teatterissa esitetty nimikkönäytelmä Panu, joka sekin oli erityisen hyvä, ja sopi äärimmäisen hyvin esitettäväksi metsän sylissä. Viime kesänä emme tainneet käydä Kolin kesäteatterissa olleenkaan, muistaakseni siellä oli tarjolla monologia ja sen sellaista, ja muut huvitukset taisivat kiriä ohi.
Tänä kesänä Kolilla nähtiin Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä. Pielisen balladin tai Panun tasolle ei mielestäni päästy, vaikka Iivana kaikin puolin olikin onnistunut teatteriesitys. Se oli vauhdikas ja hauska, näyttelijätkään eivät olleet kehnompia. Jotenkin se kuitenkin jäi hieman lituksi, ehkäpä sitten tunnepuolella.
Hauskoja sutkautuksia näytelmästä jäi elämään perheemme kielenkäyttöön. Ilosaaren aikaan siellä täällä pihapiiriämme kuului "Vot, vot, voooot!" sekä laulaen "Strastuit sie vai kastuit sie vai..." Pistänpä tähän lyhyen videon aiheesta (siis näytelmästä, en Ilosaaresta) päästyäni omalle koneelleni.
Kukaan näyttelijöistä ei suoranaisesti noussut yli muiden. Pääosan esittäjä Iivana teki taidokkaasti ällöttävän ukon roolin. Heppa, joka jammaili, jäi myös hyvin mieleen, koska se näytelmän aikana kirvoitti yleisöstä melkeinpä parhaat naurut.
Metsän siimeksessä Panu-teatterin katsomossa yleisö selvästi viihtyi tänäkin vuonna. Aurinko loi säteitään puiden lomasta ja itikoita piisasi, kuten kuvaan kuuluu. Näytelmästä jäi hyvä mieli varmasti muillekin kuin allekirjoittaneelle. Mama tuntui erityisesti pitäneen tästä näytelmästä. Mielenkiinnolla odotan ensi kesää!
Taistelevat koppelot Karvion kesäteatterissa
22.7.2009 klo 19: Näytelmä käynnistyy hiljalleen, aloituksesta puuttuu ehkä hieman räväkkyyttä. Köpöttävä mummo, jota esittää ukko, on kyllä ihan hauska.
Näytelmässä sanaillaan paljon. Tästä sanailusta suoriutuvat ehdottomasti parhaiten kaksi pääosaa, Pekka ja Cunilla, jotka muutenkin hoitavat leiviskänsä loppuporukkaa ansiokkaammin.
Juoni on taattua kesäteatteria: Paha ja kyltymätön Cunilla on viemässä Pekan vihille ja paiskaamassa Pekan vanhan äidin, tuon köpöttävän mummon, pihalle. Lisämausteeksi Cunillalla on hyysättävänään 30-vuotias mammanpoika, joka on varsin hellyyttävä roolissaan. Ja kuten arvata saattaa, ei Cunilla lopulta Pekkaa saa, siitä pitää huolta koko kylä rovastia myöten.
Väliaika 30 minuuttia hieman ihmetyttää. Yleensä kun mennään 20 minuutilla. Kerran aikaa piisaa, otamme kumijalan allemme ja käymme syömässä välipalaa nopeasti läheisellä Nesteellä. Kun saavumme takaisin katsomoon tasan 3o minuuttia myöhemmin, näytelmä on jo täydessä vauhdissa. Joku on hätiköinyt! Suosittelen ilmoittamaan väliajaksi sen, minkä väliaika kestää.
Viihdyimme mukavasti leppeässä kesäillassa itikoiden ahdisteltavina. Sadekin uhitteli mustissa pilvissä, mutta meni onneksemme ohi. Näytökseemme sattui jopa Karvion kesäteatterin tämän kesän paras yleisö; ensimmäistä kertaa yleisö taputti näyttelijät uudelleen lavalle.
Samat naamat kuin viime kesänä, ja suht samanlainen kattaus. Ihan maistuvaa kaahotusta kesäillan mausteeksi. Kiitos!
Näytelmässä sanaillaan paljon. Tästä sanailusta suoriutuvat ehdottomasti parhaiten kaksi pääosaa, Pekka ja Cunilla, jotka muutenkin hoitavat leiviskänsä loppuporukkaa ansiokkaammin.
Juoni on taattua kesäteatteria: Paha ja kyltymätön Cunilla on viemässä Pekan vihille ja paiskaamassa Pekan vanhan äidin, tuon köpöttävän mummon, pihalle. Lisämausteeksi Cunillalla on hyysättävänään 30-vuotias mammanpoika, joka on varsin hellyyttävä roolissaan. Ja kuten arvata saattaa, ei Cunilla lopulta Pekkaa saa, siitä pitää huolta koko kylä rovastia myöten.
Väliaika 30 minuuttia hieman ihmetyttää. Yleensä kun mennään 20 minuutilla. Kerran aikaa piisaa, otamme kumijalan allemme ja käymme syömässä välipalaa nopeasti läheisellä Nesteellä. Kun saavumme takaisin katsomoon tasan 3o minuuttia myöhemmin, näytelmä on jo täydessä vauhdissa. Joku on hätiköinyt! Suosittelen ilmoittamaan väliajaksi sen, minkä väliaika kestää.
Viihdyimme mukavasti leppeässä kesäillassa itikoiden ahdisteltavina. Sadekin uhitteli mustissa pilvissä, mutta meni onneksemme ohi. Näytökseemme sattui jopa Karvion kesäteatterin tämän kesän paras yleisö; ensimmäistä kertaa yleisö taputti näyttelijät uudelleen lavalle.
Samat naamat kuin viime kesänä, ja suht samanlainen kattaus. Ihan maistuvaa kaahotusta kesäillan mausteeksi. Kiitos!
Kätkäläisen lottopotti Tohmajärven kesäteatterissa
Kätkäläisen lottopotti pätkähti silmiemme eteen 21.7.09 Tohmajärven kesäteatterissa. Katsomo oli jo tuttuun tapaan lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Rappusille emme sentään tällä kertaa joutuneet.
Tohmajärven kesäteatterin ehdoton vetonaula, tänä kesänä Kätkäläisen roolissa nähtävä Raimo Bergman, onnistuu jälleen roolissaan mainiosti. Yleisö nauraisi, ja rakastaisi tätä miestä ilmeisesti roolissa kuin roolissa. Eikä ihme.
Suoranaisesti heikkoja näyttelijäsuorituksia ei juuri ole. Muutama sivuosa vedetään jo edellisistä kesistä tutuin maneerein ja hieman teennäisesti, mutta se ei vauhtia haittaa. Jälleen kerran kuitenkin kunnostautuvat hyvillä roolisuorituksillaan erityisesti näyttelijäkaartin iäkkäämät edustajat. Kokemusta on, ja se näkyy ja kuuluu.
Juonihan ei tässä Simo Hämäläisen kirjoittamassa teoksessa ole ihan Naapurin miehen veroinen, mutta kyllä tässäkin tarinassa on opetus jos toinenkin, varsin kepeässä mielessä kuitenkin.
Lavalla kaahataan autolla ja pyörällä, baarissa vedetään viinaa ja talon erikoista, saunakin lämpiää ja emännän pannu on kuumana - milloin mistäkin syystä. Eli taattua kesäteatteriviihdettä.
Tohmajärven kesäteatteriin voi lähteä hyvillä mielin, sieltä tietää myös poistuvansa hyvillä mielin. Leppoisan tunnelman luomisessa oma osuutensa on myös Jouko Tyynillä, jonka luontevat juonnot ovat harvinainen ja mukava lisä kesäteatterikokemuksessa.
Tohmajärven kesäteatterin ehdoton vetonaula, tänä kesänä Kätkäläisen roolissa nähtävä Raimo Bergman, onnistuu jälleen roolissaan mainiosti. Yleisö nauraisi, ja rakastaisi tätä miestä ilmeisesti roolissa kuin roolissa. Eikä ihme.
Suoranaisesti heikkoja näyttelijäsuorituksia ei juuri ole. Muutama sivuosa vedetään jo edellisistä kesistä tutuin maneerein ja hieman teennäisesti, mutta se ei vauhtia haittaa. Jälleen kerran kuitenkin kunnostautuvat hyvillä roolisuorituksillaan erityisesti näyttelijäkaartin iäkkäämät edustajat. Kokemusta on, ja se näkyy ja kuuluu.
Juonihan ei tässä Simo Hämäläisen kirjoittamassa teoksessa ole ihan Naapurin miehen veroinen, mutta kyllä tässäkin tarinassa on opetus jos toinenkin, varsin kepeässä mielessä kuitenkin.
Lavalla kaahataan autolla ja pyörällä, baarissa vedetään viinaa ja talon erikoista, saunakin lämpiää ja emännän pannu on kuumana - milloin mistäkin syystä. Eli taattua kesäteatteriviihdettä.
Tohmajärven kesäteatteriin voi lähteä hyvillä mielin, sieltä tietää myös poistuvansa hyvillä mielin. Leppoisan tunnelman luomisessa oma osuutensa on myös Jouko Tyynillä, jonka luontevat juonnot ovat harvinainen ja mukava lisä kesäteatterikokemuksessa.
Housut pois Kajjaanin kesäteatterissa
Kävimme helteisenä kesä-lauantaina 11.7.09 katsomassa Housut pois! -musikaalin Kajaanin kesäteatterissa. Katsomo oli ääriään myöten täynnä, saimme onneksemme kuitenkin paikat rappusilta, aivan näyttämön ääreltä. Olen nähnyt kyseisen teatterikappaleen useita kertoja, kerran jopa venäjänkielisenä Pietarissa, mutta tämä esitys meni kahta sataa ohi kaikista näkemistäni saman musikaalin/näytelmän versioista - niin hyvä tämä oli!
Tunnelma oli mainio sekä lavalla että katsomossa. Kajjaanilaismiehet, vieläpä nuoret sellaiset, heittäytyivät rooleihinsa aivan kympillä. Erityisen upean roolisuorituksen teki Jonne Putkonen näytelmän pääosassa. Eivät tyttöjen ja naisten roolitkaan ja niiden suorittajat heikkoja olleet, mutta kyllä miehet veivät tässä näytelmässä naisia ihan 6-0. Ja niin oli toki tarkoituskin, tarinahan kertoo kuitenkin juuri miehistä, tässä tapauksessa työnsä ja itsekunnioituksensa menettäneistä kajaanilaismiehistä, jotka päättävät ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja tekevät elämäntarinoistaan historiaa.
Näytelmässä on laulua, naurua, kipeitä asioita, iloa ja surua. Yleisöä naurattaa ja itkettää, ei toki yhtä aikaa, mutta molempia vuorollaan. Huumori on herkkää ja osuvaa, ja enimmäkseen hyvin ajankohtaista.
Suureksi iloksemme näytelmän musiikista huolehti Kajaanin kaupunginorkesterin soittajat. Harvoin kesäteatterissa, edes musikaaleissa, lavalla on oikea orkesteri ihan kunnollisella kokoonpanolla. Pumpussa soitteli seitsemän teeman mukaisesti puettua tyyppiä. Upeeta mahtavaa!
Tämän lisäksi suurin osa lavalla laulunsa kajauttaneista näyttelijöistä osasi laulaa vähintään kiitettävästi. Erityismaininnan tästäkin osa-alueesta saa, yllätys yllätys, Jonne Putkonen. Nekin harvat heikommat laulajat hoitivat hommansa kotiin aivan nautittavasti, kun useat kappaleet oli sovitettu niin, että niihin yhtyi vahvempi laulaja tueksi jossain vaiheessa biisiä.
Musikaali oli pitkä, 2 tuntia 40 minuuttia lyhyen väliajan kanssa, mutta hetkeksikään ei mielenkiinto herpaantunut. Voinee todeta, että tässä oli teatteria koko rahalla. Pääsymaksu oli nimittäin opiskelijoilta vain vaivaiset 6 euroa. Tämän kesän edullisin ja paras teatterikokemus tähän mennessä!
Ja housut lähti pois. Housut, tangat, hattu - ja lopulta lavalla seisoi rohkea joukko kajaanilaismiehiä ilman rihman kiertämää. Ei malleja eikä bodareita, vaan tavallisia miehiä. Niin täydellisen epätäydellistä!
Kiitos ja kumarrus! Kajaanin kesäteatteri ei takuulla jää väliin ensi kesänäkään.
Tunnelma oli mainio sekä lavalla että katsomossa. Kajjaanilaismiehet, vieläpä nuoret sellaiset, heittäytyivät rooleihinsa aivan kympillä. Erityisen upean roolisuorituksen teki Jonne Putkonen näytelmän pääosassa. Eivät tyttöjen ja naisten roolitkaan ja niiden suorittajat heikkoja olleet, mutta kyllä miehet veivät tässä näytelmässä naisia ihan 6-0. Ja niin oli toki tarkoituskin, tarinahan kertoo kuitenkin juuri miehistä, tässä tapauksessa työnsä ja itsekunnioituksensa menettäneistä kajaanilaismiehistä, jotka päättävät ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja tekevät elämäntarinoistaan historiaa.
Näytelmässä on laulua, naurua, kipeitä asioita, iloa ja surua. Yleisöä naurattaa ja itkettää, ei toki yhtä aikaa, mutta molempia vuorollaan. Huumori on herkkää ja osuvaa, ja enimmäkseen hyvin ajankohtaista.
Suureksi iloksemme näytelmän musiikista huolehti Kajaanin kaupunginorkesterin soittajat. Harvoin kesäteatterissa, edes musikaaleissa, lavalla on oikea orkesteri ihan kunnollisella kokoonpanolla. Pumpussa soitteli seitsemän teeman mukaisesti puettua tyyppiä. Upeeta mahtavaa!
Tämän lisäksi suurin osa lavalla laulunsa kajauttaneista näyttelijöistä osasi laulaa vähintään kiitettävästi. Erityismaininnan tästäkin osa-alueesta saa, yllätys yllätys, Jonne Putkonen. Nekin harvat heikommat laulajat hoitivat hommansa kotiin aivan nautittavasti, kun useat kappaleet oli sovitettu niin, että niihin yhtyi vahvempi laulaja tueksi jossain vaiheessa biisiä.
Musikaali oli pitkä, 2 tuntia 40 minuuttia lyhyen väliajan kanssa, mutta hetkeksikään ei mielenkiinto herpaantunut. Voinee todeta, että tässä oli teatteria koko rahalla. Pääsymaksu oli nimittäin opiskelijoilta vain vaivaiset 6 euroa. Tämän kesän edullisin ja paras teatterikokemus tähän mennessä!
Ja housut lähti pois. Housut, tangat, hattu - ja lopulta lavalla seisoi rohkea joukko kajaanilaismiehiä ilman rihman kiertämää. Ei malleja eikä bodareita, vaan tavallisia miehiä. Niin täydellisen epätäydellistä!
Kiitos ja kumarrus! Kajaanin kesäteatteri ei takuulla jää väliin ensi kesänäkään.
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Kätkäläinen ja naapurin mies Ristin kesäteatterissa
Kävimme eilen 7.7.09 katsomassa Kätkäläinen ja naapurin mies Ristin kesäteatterissa. Katsomo oli lähes täynnä, ja yleisön keski-ikä oli melko korkea.Näytelmä lähti käyntiin hieman köhien, kun äänentoiston kanssa oli ongelmia - jälleen. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun Ristin kesäteatterissa äänentoisto pyki. Onko äänentoistossa vikaa vaiko sen käyttäjissä?
Sen lisäksi, että mikrofonit eivät tahtoneet olla päällä niillä joiden vuoro oli puhua, joiltain näyttelijöiltä puuttuivat mikit kokonaan. Tästä aiheutu se, että esimerkiksi puhujien ollessa rinnakkain, mikittömän henkilön ääni kuului - jos kuului - "oikeasta" suunnasta lavalta, mikillisen taas lavan oikealta puolelta kaiuttimesta. Syntyi harha, että puhujat ovat eri puolilla lavaa. Tosin mikittömiä puhujia oli välillä todella hankala edes kuulla.
Ensi kesäksi vaan kaikille puherooleille mikit naamaan ja ruorin taakse huolellinen äänimies. Tai uusi äänentoisto, jos vanhassa on vikaa. No OK, hyvähän se on tässä marmattaa, kun en taustoja tiedä, mutta kyllä asialle pitäisi jotain tehdä, sen verran ärsyttävänä yleisö äänentoiston ongelmat koki.
Muutenkaan ensialkuun ei oikein tahtonut kiinnostus herätä näytelmää kohtaan, ja minun oli jotenkin hieman vaikea päästä kyytiin, kun muu yleisö jo hekotteli. Täytyy kuitenkin myöntää, että alkukankeuden jälkeen näytelmä oli hauska ja viihdyttävä. Muutamia niin luokattomia näyttelijäsuorituksia vaan mahtui matkaan, etten oikein tiennyt itkeä vai nauraa. Myötähäpeää tunsin ja toivoin, ettei kaikkia samoja naamoja ole vastassa seuraavana vuonna Ristissä.
Hyvistä roolisuorituksista voin kiittää näytelmän varttuneempaa väkeä. Kätkäläisen isäntä ja emäntä olivat mukavan luontevia, samoin toinen vanhempi pariskunta. Myös venäläisrouvia näytelleet leidit luotsasivat kunnialla roolinsa läpi.
Plussaa Ristin kesäteatterille erittäin ajankohtaisen ja jopa opettavaisen tekstin valinnasta. Vaikka ensimmäisellä puoliajalla mentiin muutaman kerran ehkä jopa alta lipan naapurin mollaamisessa, oli se jossain määrin tarkoituksenmukaistakin.
Isona yllätyksenä lopussa tuli se, että lavalle kutsuttiin tekstin kirjoittaja Simo Hämäläinen. No eipä siinä. Hämäläinen oli myös pitänyt esityksestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)