Käytiin viime sunnuntaina 16.11. Lappeenrannan teknillisen yliopiston Ylioppilastalon kellarissa katsomassa Mieleensä vangitut. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, jo yli puoli tuntia ennen esitystä. Ostin liput, mutta lähdettiin käymään vielä kaupassa.
Kun tultiin takaisin, hyvissä ajoin vielä siinäkin vaiheessa, niin katsomo olikin jo lähes täynnä. Eihän yleisöä tosin otetakaan sisään kuin noin kaksikymmentä kerrallaan. Katsomossa oli yksi ainoa kohta, jossa oli kaksi vierekkäistä penkkiä vapaana. Valitettavasti vaan kyseisistä penkeistä ei kovin hyvin "lavalle" nähnyt, edessä istui erityisen isoja ihmisiä vieläpä isoine hiuksineen, ja takana olevaa penkkiriviä ei ollut korotettu. Osa näytelmästä tapahtui juuri sillä kohdalla, johon meidän penkeistä ei tahtonut nähdä millään, myös viereinen tolppa rajoitti näkyvyyttä. Ähinää ja kolketta kuului, mutta juuri mitään ei näkynyt. Mikko oli vielä pahemmalla katvepaikalla kuin mie :(
Näytelmä oli kuitenkin ihan hyvä. Valot ja äänet toimivat, tunnelmasta oli onnistuttu luomaan ahdistava. Siinäkin määrin ahdistava, että näin seuraavana yönä painajaisia... Esityksessä nähtiin myös kauniita kohtauksia, joissa käytettiin kynttilöitä ja musiikkia. Aika lyhyt näytelmä lopulta oli, vain noin kolmen vartin mittainen.
Risuja siitä, että pääosan näyttelijä tuntui ähisevän ja huohottavan koko ajan, jopa siinä määrin, että häiritsi. Ehkäpä ähkinnälläkin pyrittiin luomaan ahdistavaa tunnelmaa, kuvastamaan nuoren naisen hätää yksin metsässä/hullujen joukossa, mutta vähän överiksi meni. Toinen, mikä vaivasi, oli tarinan alku; ainakaan meille ei käynyt selväksi, miten näytelmän päähahmo oli hullujenhuoneelle tms. ja sinne pimeään metsään joutunut.
Näytelmä oli kuitenkin kokemus, joskin enemmän siitä olisi takuulla saanut irti, jos emme olisi sattuneet salin huonoimmille paikoille. Suosittelen, eikä hintakaan ole paha, vain kolme euroa.
Lisätietoja teatterin kotisivulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti