Hae tästä blogista

lauantai 8. syyskuuta 2007

Teatteri Kolme Welhoa: Impivaaran kehto Kerman kanavalla

Tämän kesän paras! (2007)

Onhan noita kesäteattereita tullut taas seurattua parin viime kuukauden aikana, niin harrastajavoimin tehtyjä kuin ammattilaistenkin tekemiä. Mutta eilen tuli nähtyä tämän kesän paras, ainakin tähän mennessä.

Impivaaran kehto on Teatteri Kolmen Welhon ensimmäisen kauden tuotos. Teatteri Kolme Welhoa on ammattikesäteatteri, joka koostuu nuorista tekijöistä. Ja sen kyllä huomaa - nimenomaan positiivisessa mielessä.

Näytelmän teksti on kekseliäs ja hurmaava. Idea on mainio: tarina kertoo Suomen kansallisromaanin synnystä, vaikka välillä historiankirjoitusta kyseenalaistetaan aika rankalla kädellä. Silti näytelmän aikana tulee kerrattua yhtä jos toista Kiven elämästä ja kansallisromaanistamme.

Nämä ihmiset tietävät mitä tekevät, ja tekevät sen hyvin. Jokainen rooli on hyvä, kukaan ei jää toisen varjoon. Tarina kulkee vauhdikkaasti. Näytelmän aikana otetaan kivasti kontaktia yleisöön, ja Kerman lava katsomoineen sekä piha-alueineen käytetään kekseliäästi hyödyksi.

Näytelmästä ja näyttelijöistä ei ole oikeastaan kuin positiivista sanottavaa: he laulavat, liikkuvat ja artikuloivat hyvin. He eläytyvät rooleihinsa ja pistävät itsensä täysillä peliin. Mahtavaa katsottavaa.

Piru onnistuu olemaan ällöttävä ja hellyttävä samalla kertaa. Sylkeä pirulta lentää kuin Turkan versiossa Seitsemästä veljeksestä konsanaan. Pirun sopan keiton aikana en tahtonut naurultani penkissä pysyä. Enkeli taas on kiltti, puhtoinen ja viaton - tiettyyn rajaan asti ;) Aleksis muuntuu seitsemän veljeksen hahmosta toiseen taitavasti lennosta. Marilyn on hehkeästi Marilyn, kunnes kyllästyy olemaan Marilyn. Ihkua!

Viimeksi käyttämästi adjektiivista voimme päätellä, että minulla rupeaa olemaan positiiviset adjektiivit vähissä, mutta hehkutan vielä vähän lisää.

Näytelmän tekstiin on kekseliäästi ja luontevasti istutettu tämänpäivän ilmiöitä televisiosta, netistä ja vähän muualtakin. "Onx pakko jos ei taho?" kajahtaa enkelin suusta ja Marilyn päivittelee, että trukkikuskistakin voi tulla supersuosittu rocktähti, kunhan vain oikeanlainen ohjelma keksitään.

Yleisö oli eilen melko iäkästä. Vähäisistä katsojista pari taisi poistuakin väliajalla. Iäkkäämmät tuttavamme kommentoivat, että olihan se välillä ihan ok, ainakin erilainen, vaihtelua. Ei siis tainnut iskeä ihan täysillä iäkkäimpään yleisön osaan, mikä on sinänsä jotenkin ymmärrettävääkin. Jos on lähtenyt katsomaan Aleksis Kiveä perinteisemmässä mielessä, on tämä todella erilaista. Jotkut vitseistä ja heitoista saattavat mennä tässä kohderyhmässä paikoitellen viuhuen ohi. (Hitunen yleistystä, sori.)

Ymmärtääkseni tänä vuonna yleisömäärät eivät ole vielä päätä huimanneet, vaikka puitteet, teksti ja tekijät ovat priimaluokkaa. Voihan toki olla, että väki ei vaan ole vielä löytänyt Kerman kanavalle pesiytynyttä uutta poppoota. Toivon todella, että saan näissä maisemissa ensi kesänäkin seurata yhtä mainiota teatteria!

Hinta on toki hieman kalliimpi ammattilaisilla kuin harrastelijoilla, mutta sillä saakin sitten viihdykettä koko rahan edestä.

Minuun osui ja upposi. SUOSITTELEN!

Tästä lisää: http://clinus.org/teatteri/

Ei kommentteja: