Käytiin viime sunnuntaina 16.11. Lappeenrannan teknillisen yliopiston Ylioppilastalon kellarissa katsomassa Mieleensä vangitut. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, jo yli puoli tuntia ennen esitystä. Ostin liput, mutta lähdettiin käymään vielä kaupassa.
Kun tultiin takaisin, hyvissä ajoin vielä siinäkin vaiheessa, niin katsomo olikin jo lähes täynnä. Eihän yleisöä tosin otetakaan sisään kuin noin kaksikymmentä kerrallaan. Katsomossa oli yksi ainoa kohta, jossa oli kaksi vierekkäistä penkkiä vapaana. Valitettavasti vaan kyseisistä penkeistä ei kovin hyvin "lavalle" nähnyt, edessä istui erityisen isoja ihmisiä vieläpä isoine hiuksineen, ja takana olevaa penkkiriviä ei ollut korotettu. Osa näytelmästä tapahtui juuri sillä kohdalla, johon meidän penkeistä ei tahtonut nähdä millään, myös viereinen tolppa rajoitti näkyvyyttä. Ähinää ja kolketta kuului, mutta juuri mitään ei näkynyt. Mikko oli vielä pahemmalla katvepaikalla kuin mie :(
Näytelmä oli kuitenkin ihan hyvä. Valot ja äänet toimivat, tunnelmasta oli onnistuttu luomaan ahdistava. Siinäkin määrin ahdistava, että näin seuraavana yönä painajaisia... Esityksessä nähtiin myös kauniita kohtauksia, joissa käytettiin kynttilöitä ja musiikkia. Aika lyhyt näytelmä lopulta oli, vain noin kolmen vartin mittainen.
Risuja siitä, että pääosan näyttelijä tuntui ähisevän ja huohottavan koko ajan, jopa siinä määrin, että häiritsi. Ehkäpä ähkinnälläkin pyrittiin luomaan ahdistavaa tunnelmaa, kuvastamaan nuoren naisen hätää yksin metsässä/hullujen joukossa, mutta vähän överiksi meni. Toinen, mikä vaivasi, oli tarinan alku; ainakaan meille ei käynyt selväksi, miten näytelmän päähahmo oli hullujenhuoneelle tms. ja sinne pimeään metsään joutunut.
Näytelmä oli kuitenkin kokemus, joskin enemmän siitä olisi takuulla saanut irti, jos emme olisi sattuneet salin huonoimmille paikoille. Suosittelen, eikä hintakaan ole paha, vain kolme euroa.
Lisätietoja teatterin kotisivulta.
Tanjan asiallisen epäasiallinen teatteriarvostelublogi, jossa arvostellaan ajoittain myös sirkusta ja muita kulttuurikokemuksia
Hae tästä blogista
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
maanantai 3. marraskuuta 2008
Salarakas rajan takaa Lappeenrannan kaupunginteatterissa
Kävimme torstaina 30.10. Lappeenrannan kaupunginteatterissa katsomassa Salarakas rajan takaa.
Kirjoitan arvostelun paremmalla ajalla, tämä teksti on tavallaan muistutus itselleni, etten unohda kirjoittaa sitä :)
Kirjoitan arvostelun paremmalla ajalla, tämä teksti on tavallaan muistutus itselleni, etten unohda kirjoittaa sitä :)
lauantai 11. lokakuuta 2008
"Hamlet - Tanskan prinssi" Joensuun kirjallisuustapahtumassa
Joensuun kirjallisuustapahtumassa sunnuntaina 21.9.08 nähtiin tragikoominen versio Shakespearen klassikkodraamasta Hamlet - Tanskan prinssi.
Valtteri Tuominen näyttelee yksin kaikki näytelmän parikymmentä roolia, kuningattaren roolista Norjan sotajoukkoihin. Valtteri Tuominen työryhmineen on myös koko näytelmäproduktion takana.
Näytelmä on melkoinen kokemus! Ei voi muuta kuin ihailla Tuomisen suoritusta. Miten ihmeessä hän pystyy muistamaan ja organisoimaan näytelmän aikana kaiken yksin: sanat, lavasteet, laulut, tanssit, paikat, ajoitukset? Valoja jä ääntä hän ei sentään hoida itse :)
Täytyy myöntää, että mielenkiintoisen alun jälkeen tuli hetkellinen uskonpuute. Tuntui, ettei näytelmä edennyt, monologit olivat turhan pitkiä. Vähän rupesi jo epäilyttämään, voiko tämä kaksituntinen näytelmä toimia näin toteutettuna.
Ja voihan se toimia, kuten toimikin! Melkoista spektaakkelia kyllä! Näytelmän tempo vaihteli mukavasti näytelmän edetessä, välissä oli musiikkia (olisi saanut olla enemmänki) ja henkilöhahmoissa oli tarpeeksi eroja, että mielenkiinto pysyi yllä. Erityisen vaikuttava oli naamiotanssi näytelmän keskipaikkeilla. Yhden miehen esittämä Norjan sotajoukot oli näytelmän koomisimpia kohtauksia ehdottomasti.
Haudankaivaja oli vahva ja hyvä hahmo, samoin Horatio. Claudius oli hieman liian samanlainen kuin Hamlet, nuoria aikuisia miehiä molemmat, kuten näyttelijäkin. Claudiuksen erotti Hamletista hieman aggressiivisempi luonne, mutta varsinkin loppupuolen miekkailukohtauksessa, jossa aggressiivisuutta tuli myös Hamletin hahmoon, roolit hieman sekoittuivat.
Harmillista, etten ole ehtinyt kirjoittaa arvostelua aikaisemmin, nyt monta asiaa jää kirjoittamatta, koska niitä ei enää muista niin selvästi. Toisaalta ne seikat, jotka nyt ovat vielä vahvasti muistissa, olivat toki myös ne vaikuttavimmat ja oleellisimmat minulle.
Suosittelen lämpimästi!
Näytelmästä lisää: linkki (Joensuun kirjallisuustapahtuman sivut)
Hamletista englanniksi: linkki (Absolute Shakespeare -sivusto)
Valtteri Tuominen näyttelee yksin kaikki näytelmän parikymmentä roolia, kuningattaren roolista Norjan sotajoukkoihin. Valtteri Tuominen työryhmineen on myös koko näytelmäproduktion takana.
Näytelmä on melkoinen kokemus! Ei voi muuta kuin ihailla Tuomisen suoritusta. Miten ihmeessä hän pystyy muistamaan ja organisoimaan näytelmän aikana kaiken yksin: sanat, lavasteet, laulut, tanssit, paikat, ajoitukset? Valoja jä ääntä hän ei sentään hoida itse :)
Täytyy myöntää, että mielenkiintoisen alun jälkeen tuli hetkellinen uskonpuute. Tuntui, ettei näytelmä edennyt, monologit olivat turhan pitkiä. Vähän rupesi jo epäilyttämään, voiko tämä kaksituntinen näytelmä toimia näin toteutettuna.
Ja voihan se toimia, kuten toimikin! Melkoista spektaakkelia kyllä! Näytelmän tempo vaihteli mukavasti näytelmän edetessä, välissä oli musiikkia (olisi saanut olla enemmänki) ja henkilöhahmoissa oli tarpeeksi eroja, että mielenkiinto pysyi yllä. Erityisen vaikuttava oli naamiotanssi näytelmän keskipaikkeilla. Yhden miehen esittämä Norjan sotajoukot oli näytelmän koomisimpia kohtauksia ehdottomasti.
Haudankaivaja oli vahva ja hyvä hahmo, samoin Horatio. Claudius oli hieman liian samanlainen kuin Hamlet, nuoria aikuisia miehiä molemmat, kuten näyttelijäkin. Claudiuksen erotti Hamletista hieman aggressiivisempi luonne, mutta varsinkin loppupuolen miekkailukohtauksessa, jossa aggressiivisuutta tuli myös Hamletin hahmoon, roolit hieman sekoittuivat.
Harmillista, etten ole ehtinyt kirjoittaa arvostelua aikaisemmin, nyt monta asiaa jää kirjoittamatta, koska niitä ei enää muista niin selvästi. Toisaalta ne seikat, jotka nyt ovat vielä vahvasti muistissa, olivat toki myös ne vaikuttavimmat ja oleellisimmat minulle.
Suosittelen lämpimästi!
Näytelmästä lisää: linkki (Joensuun kirjallisuustapahtuman sivut)
Hamletista englanniksi: linkki (Absolute Shakespeare -sivusto)
lauantai 30. elokuuta 2008
Herkkujen alttarilla suklaata
Nam. En yleensä koskaan juo kaakaota, en ainakaan jos en palele. Perjantai-iltana 29.8.08 Joensuun kaupunginteatterin sisäpihalla palelin ja join.
Herkkujen alttarilla -näytös oli kokemus monille aisteille. Oli käsihierontaa, suklaamaistiaisia, tanssia, suklaatietoutta, näytelmää, hulluutta ripaus ja itseensä likoonpistämistä. Kaakaota - kaakaota jota en juo. Ja join ja nautin.
Suklaata! Olen niin iloinen, että osallistuin! Se oli mukava ilta Herkkujen alttarilla, suklaasalonissa: Joensuun kaupunginteatterin sivuilta lisätietoja: klik!
P.S. Kuvassa on Joensuun kaupungintalo, jossa on kaupunginteatteri (joen rannasta kuvattuna), mutta kuva ei liity tuohon kyseiseen elokuiseen Suklaa-iltaa. Tämä on kuvattu helmikuussa 2007 aurinkoisena pakkaspäivänä.
Herkkujen alttarilla -näytös oli kokemus monille aisteille. Oli käsihierontaa, suklaamaistiaisia, tanssia, suklaatietoutta, näytelmää, hulluutta ripaus ja itseensä likoonpistämistä. Kaakaota - kaakaota jota en juo. Ja join ja nautin.
Suklaata! Olen niin iloinen, että osallistuin! Se oli mukava ilta Herkkujen alttarilla, suklaasalonissa: Joensuun kaupunginteatterin sivuilta lisätietoja: klik!
P.S. Kuvassa on Joensuun kaupungintalo, jossa on kaupunginteatteri (joen rannasta kuvattuna), mutta kuva ei liity tuohon kyseiseen elokuiseen Suklaa-iltaa. Tämä on kuvattu helmikuussa 2007 aurinkoisena pakkaspäivänä.
Tunnisteet:
Herkkujen alttarilla,
Joensuun kaupunginteatteri,
teatteriarvostelu
perjantai 8. elokuuta 2008
Kuningasjätkä Kerman kanavalla
Torstai-ilta 7.8. kului ihan mukavasti Kerman kanavalla teatteri Kolmen Welhon Kuningasjätkää seuratessa.
Mutta mitä on tapahtunut viime kesänä esiityneelle teatteri Kolmelle Welholle? Blogi viime kesän näytelmästä.
Näyttelijäporukka oli vaihtunut viime kesästä täysin, yhtä lukuun ottamatta. Missä on se viime kesänä hehkutettu uusi ammattilaiskesäteatteri nuorine näyttelijöineen? Kaikella rakkauvella, mutta ammattilaisuudesta ei tämän kesän tuotoksessa kyllä voida puhua. Musiikkinäytelmä, jossa laulunlahjat ovat jääneet suomatta turhan monelle. Myöskään näyttelijätyö ei kaikin osin oikein vakuuta. Eli silkkaa harrastajateatteria tällä kertaa Kerman lavalla.
Ei siinä, että tämä olisi muita harrastajakesäteattereita huonompi, mutta kun tuoreessa muistissa on viime kesän uniikkiteos Impivaaran kehto, on Kuningasjätkän asettaminen vertailukohdaksi väistämätöntä.
Kesäteatterinautintoa häiritsi vähän myös se, että Kuningasjätkä noudatti perin orjallisesti Pölösen tekstiä, joka on tuttu muun muassa viime kesältä Kontiolahden kanavateatterista.
Erittäin perinteinen tukkilaisnäytelmä, suomalaista kesäteatteria ilman turhaa kaahotusta ja alapäähuumoria. Musiikki on kaunista, rytmissä ja nuotissa pysyminen vaan joillain esiintyjillä oli hieman nyrjähtänyttä.
Mitä ja ketä näemme ensi kesänä Kerman lavalla? Kuningasjätkää ja muita perinteisiä kesäteatterinäytelmiä esitetään harrastajavoimin ympäri Suomea jokaisessa kylässä, toivoisin Kerman palaavan lähemmäksi viime kesän juuriaan, ja ottavan käsittelyynsä jotain hieman erilaista...
Mutta mitä on tapahtunut viime kesänä esiityneelle teatteri Kolmelle Welholle? Blogi viime kesän näytelmästä.
Näyttelijäporukka oli vaihtunut viime kesästä täysin, yhtä lukuun ottamatta. Missä on se viime kesänä hehkutettu uusi ammattilaiskesäteatteri nuorine näyttelijöineen? Kaikella rakkauvella, mutta ammattilaisuudesta ei tämän kesän tuotoksessa kyllä voida puhua. Musiikkinäytelmä, jossa laulunlahjat ovat jääneet suomatta turhan monelle. Myöskään näyttelijätyö ei kaikin osin oikein vakuuta. Eli silkkaa harrastajateatteria tällä kertaa Kerman lavalla.
Ei siinä, että tämä olisi muita harrastajakesäteattereita huonompi, mutta kun tuoreessa muistissa on viime kesän uniikkiteos Impivaaran kehto, on Kuningasjätkän asettaminen vertailukohdaksi väistämätöntä.
Kesäteatterinautintoa häiritsi vähän myös se, että Kuningasjätkä noudatti perin orjallisesti Pölösen tekstiä, joka on tuttu muun muassa viime kesältä Kontiolahden kanavateatterista.
Erittäin perinteinen tukkilaisnäytelmä, suomalaista kesäteatteria ilman turhaa kaahotusta ja alapäähuumoria. Musiikki on kaunista, rytmissä ja nuotissa pysyminen vaan joillain esiintyjillä oli hieman nyrjähtänyttä.
Mitä ja ketä näemme ensi kesänä Kerman lavalla? Kuningasjätkää ja muita perinteisiä kesäteatterinäytelmiä esitetään harrastajavoimin ympäri Suomea jokaisessa kylässä, toivoisin Kerman palaavan lähemmäksi viime kesän juuriaan, ja ottavan käsittelyynsä jotain hieman erilaista...
Tunnisteet:
kesäteatteri,
Kuningasjätkä,
Teatteri Kolme Welhoa,
teatteriarvostelu
keskiviikko 6. elokuuta 2008
Hirveät paineet ja kauhee pulssi Tohmajärven kesäteatterissa
Kauniina kesäisen viileänä sunnuntai-iltapäivänä 3.8. oli Tohmajärven kesäteatterin katsomo viimeistä paikkaa myöten täynnä. Olimme muutaman sadan muun tavoin tulleet katsomaan Seppojuhani Ruotsalaisen farssikomediaa Hirveät paineet ja kauhee pulssi. Lippuja emme olleet varanneet etukäteen, joten onneksi tulimme reilusti ajoissa paikalle, ettemme joutuneet portaille istumaan.
Näytelmän juonesta sen verran, että tapahtumat sijoittuvat Laihaonni-laihdutushoitolaan sekä sen lähiympäristöön rantasaunoineen ja mehiläisfarmeineen. Pulska johtajapoika tulee hoitolaan piiloon omat makkarat mukanaan, hänen heilansa tuodaan matka-arkussa ja hänen Hertta-vaimonsa tulee juosten perässä. Juonia ovat heidän lisäkseen punomassa laihdutushoitolan emäntä Leila, hunajahoitoihin erikoistunut puppelipoika Veijo, Vitali-pillereitä jakeleva Merlin, yleismies Mauno Vesipää, kunnan kehittelypiällikkö Renlund sekä kokkina toimiva naapurin täti Raija. Villeissä juonenkäänteissä on lopulta ratkaisevassa osassa myös kaikkien poliitikkojen sankari, Ike. :)
Taattua kesäteatterihuumoria on luvassa, kun Vitali-pillereistä ja niiden vaikutuksista pääsee nauttimaan yksi jos toinenkin, ja ilman jää tuskin kukaan. Huumori on enimmäkseen tuoretta ja yleisö hörähtelee tyytyväisenä. Yleisön joukossa on myös nuorempaa väkeä, ja hieman mietityttää, miten kevyt alapäähuumori uppoaa heihin. Edessä istuvalta pojalta ainakin naurut tuntuvat heruvan hieman eri kohdissa kuin vieressä istuvilta aikuisilta.
Yksi on lavalla kuitenkin ylitse muiden, ja saa väkijoukon lähes ulvomaan naurusta jo pelkällä olemuksellaan: herttainen puppelipoika Veijo. Erittäin viimeisen päälle tehty roolihahmo ja näyttelijäsuoritus!
Roolivalinnat ovat kyllä lähes poikkeuksetta osuneet nappiin. Laihduttajaa esittää itsensä täysillä peliin pistävä pullero, klinikan henkilökuntaa esittävät hoikat ihmiset, homppelina kunto-ohjaajana ja hoitojen antajana häärii äärimmäisen hoikka nuori mies jne. Näyttelijäsuorituksia on laidasta laitaan.
Mitään erityisen ajatuksia herättävää tai elämää suurempaa ei Tohmajärven kesäteatterilla ole miulle antaa, mutta hauskaa oli jälleen koko rahan edestä. Teatteria on niin monenlaista, ja kun tietää olevansa menossa katsomaan harrastajavoimin tehtyä kesäteatteria, farssikomediaa Hirveät paineet ja kauhee pulssi, voinee siitä päätellä, ettei tarkoitus ole syvällisiä filosofoida ja paneutua kovin vaikeisiin asioihin.
Yksi tuttuni totesi eräästä kesäteatterinäytelmästä, että hän olisi kaivannut siihen jotain enemmän. Siis enemmän kuin kesäteatteria? No, onhan kesäteatteriakin monenlaista, täytyy vaan valita sen mukaan, mitä sillä hetkellä haluaa tai mistä yleensäkin pitää. Itselleni usein riittää kesäisen illan viihteeksi viimeistelty, vauhdikas ja tunteella tehty huumoripläjäys ilman sen suurempia tarkoitusperiä. Vastapainoksi nautin sitten toisaalla teatteria, joka saa kyyneleet valumaan virtanaan, ajatukset mylläämään päiväkausiksi ja yöunet katoamaan.
Kun asenne on kohdallaan, kesäteatterin ideaksi usein riittää, että kaikilla on kivaa - tekijöillä ja katsojilla. Kiitos ja kummarus!
Tohmajärven kesäteatterin sivut.
Näytelmän juonesta sen verran, että tapahtumat sijoittuvat Laihaonni-laihdutushoitolaan sekä sen lähiympäristöön rantasaunoineen ja mehiläisfarmeineen. Pulska johtajapoika tulee hoitolaan piiloon omat makkarat mukanaan, hänen heilansa tuodaan matka-arkussa ja hänen Hertta-vaimonsa tulee juosten perässä. Juonia ovat heidän lisäkseen punomassa laihdutushoitolan emäntä Leila, hunajahoitoihin erikoistunut puppelipoika Veijo, Vitali-pillereitä jakeleva Merlin, yleismies Mauno Vesipää, kunnan kehittelypiällikkö Renlund sekä kokkina toimiva naapurin täti Raija. Villeissä juonenkäänteissä on lopulta ratkaisevassa osassa myös kaikkien poliitikkojen sankari, Ike. :)
Taattua kesäteatterihuumoria on luvassa, kun Vitali-pillereistä ja niiden vaikutuksista pääsee nauttimaan yksi jos toinenkin, ja ilman jää tuskin kukaan. Huumori on enimmäkseen tuoretta ja yleisö hörähtelee tyytyväisenä. Yleisön joukossa on myös nuorempaa väkeä, ja hieman mietityttää, miten kevyt alapäähuumori uppoaa heihin. Edessä istuvalta pojalta ainakin naurut tuntuvat heruvan hieman eri kohdissa kuin vieressä istuvilta aikuisilta.
Yksi on lavalla kuitenkin ylitse muiden, ja saa väkijoukon lähes ulvomaan naurusta jo pelkällä olemuksellaan: herttainen puppelipoika Veijo. Erittäin viimeisen päälle tehty roolihahmo ja näyttelijäsuoritus!
Roolivalinnat ovat kyllä lähes poikkeuksetta osuneet nappiin. Laihduttajaa esittää itsensä täysillä peliin pistävä pullero, klinikan henkilökuntaa esittävät hoikat ihmiset, homppelina kunto-ohjaajana ja hoitojen antajana häärii äärimmäisen hoikka nuori mies jne. Näyttelijäsuorituksia on laidasta laitaan.
Mitään erityisen ajatuksia herättävää tai elämää suurempaa ei Tohmajärven kesäteatterilla ole miulle antaa, mutta hauskaa oli jälleen koko rahan edestä. Teatteria on niin monenlaista, ja kun tietää olevansa menossa katsomaan harrastajavoimin tehtyä kesäteatteria, farssikomediaa Hirveät paineet ja kauhee pulssi, voinee siitä päätellä, ettei tarkoitus ole syvällisiä filosofoida ja paneutua kovin vaikeisiin asioihin.
Yksi tuttuni totesi eräästä kesäteatterinäytelmästä, että hän olisi kaivannut siihen jotain enemmän. Siis enemmän kuin kesäteatteria? No, onhan kesäteatteriakin monenlaista, täytyy vaan valita sen mukaan, mitä sillä hetkellä haluaa tai mistä yleensäkin pitää. Itselleni usein riittää kesäisen illan viihteeksi viimeistelty, vauhdikas ja tunteella tehty huumoripläjäys ilman sen suurempia tarkoitusperiä. Vastapainoksi nautin sitten toisaalla teatteria, joka saa kyyneleet valumaan virtanaan, ajatukset mylläämään päiväkausiksi ja yöunet katoamaan.
Kun asenne on kohdallaan, kesäteatterin ideaksi usein riittää, että kaikilla on kivaa - tekijöillä ja katsojilla. Kiitos ja kummarus!
Tohmajärven kesäteatterin sivut.
perjantai 1. elokuuta 2008
Peräkylän profeetta Karvion kesäteatterissa
Karautimme koleana kesäiltana 30.7. Heinäveden suuntaan, koska illan viihdykkeeksi olimme päättäneet mennä katsomaan Karvion kesäteatterin Peräkylän profeettaa.
Vaikka näytelmä alkoikin hieman hitaanlaisesti, ei siitä lopulta jäänyt puuttumaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Väärinkäsityksiä ja juonitteluja piisasi roppakaupalla, kuten perinteiseen kesäteatteriin kuuluukin.
Valoilla, äänentoistoilla tai erikoistehosteilla ei tässä näytelmässä brassailtu. Homma toimi täysin ilmankin. Oli näytelmässä puvustus ja lavastus toki.
Kyllä tämän esityksen äärellä viihtyi. Röhönaurun kirvoitti termi "rimatoosa" (aka primadonna). Lavalla oli tuttuja, jopa extended family members - joista yksi tämä kyseinen rimatoosa.
Erityisesti toinen puoliaika oli hauska ja vauhdikas, mutta kyllä koko show hoidettiin kunnialla kotiin. Hyvä Karvion kesäteatteri!
Vaikka näytelmä alkoikin hieman hitaanlaisesti, ei siitä lopulta jäänyt puuttumaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Väärinkäsityksiä ja juonitteluja piisasi roppakaupalla, kuten perinteiseen kesäteatteriin kuuluukin.
Valoilla, äänentoistoilla tai erikoistehosteilla ei tässä näytelmässä brassailtu. Homma toimi täysin ilmankin. Oli näytelmässä puvustus ja lavastus toki.
Kyllä tämän esityksen äärellä viihtyi. Röhönaurun kirvoitti termi "rimatoosa" (aka primadonna). Lavalla oli tuttuja, jopa extended family members - joista yksi tämä kyseinen rimatoosa.
Erityisesti toinen puoliaika oli hauska ja vauhdikas, mutta kyllä koko show hoidettiin kunnialla kotiin. Hyvä Karvion kesäteatteri!
Tunnisteet:
Karvion kesäteatteri,
kesäteatteri,
Peräkylän profeetta,
teatteriarvostelu
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Täyttä rautaa -revyy Jakokosken kanavateatterissa
Täyttä rautaa on TheLittleBigMusicin toteuttama kesärevyy, jo kuudes laatuaan. Toki kyseinen ohjelmatoimisto on vetänyt myös joulurevyyn sekä useaan otteeseen muutamaa muuta showta vuosien varrella. Itse olen nähnyt yhden shown ja kaikki kesärevyyt ensimmäistä lukuun ottamatta.
Kävimme Jakokoskella nauttimassa Täyttä rautaa eilen 29.7. Ilta oli kylmä, mutta revyy lämmitti :)
Täyttä rautaa oli jo totuttuun tapaan täyttä tavaraa: hassuttelua ja musiikkia vakavista(kin) ajankohtaisista aiheista. Tukiaisista (sekä turhajulkkissiskoksista että rahallisista sellaisista) tehtiin pilaa, osansa saivat myös terveyden- ja sairaanhoidon leikkaukset sekä sosiaaliturva. Kulutusjuhlaakaan ei unohdettu, ja lapsiperheet kuulivat kunniansa vanhaltapiialta. Ja tässä vain osa teemoista.
Tiimi osaa asiansa: säveltää, sovittaa, käsikirjoittaa, laulaa, soittaa, hullutella. Meininkiä ja tunnetta riittää. Hieno revyy jälleen kerran! Kaikki vetivät hyvin... paitsi ehkä äänimies:
Eli ainoana miinuksena täytyy mainita äänentoisto, joka on revyyn luonteen huomioon ottaen tietysti tärkeä seikka. Alusta lähtien mikit paukkuivat ja vinkuivat jossain määrin milloin missäkin käänteessä. Tämä kyllä haittaisi sekä yleisöä että varmasti esiintyjiä itseäänkin. Jotain oli tällä kertaa pielessä, en nimittäin muista tällaista ongelmaa aikaisemmilta vuosilta. Liekö uusi äänimies tai muuta probleemia. Tosin tämä oli vasta toinen näytös, joten toivottavasti asia saadaan kuntoon tuleviin näytöksiin.
Suosittelen! Tästä lisää tietoa esitysajoista yms.: TheLittleBigMusicin sivut.
Kävimme Jakokoskella nauttimassa Täyttä rautaa eilen 29.7. Ilta oli kylmä, mutta revyy lämmitti :)
Täyttä rautaa oli jo totuttuun tapaan täyttä tavaraa: hassuttelua ja musiikkia vakavista(kin) ajankohtaisista aiheista. Tukiaisista (sekä turhajulkkissiskoksista että rahallisista sellaisista) tehtiin pilaa, osansa saivat myös terveyden- ja sairaanhoidon leikkaukset sekä sosiaaliturva. Kulutusjuhlaakaan ei unohdettu, ja lapsiperheet kuulivat kunniansa vanhaltapiialta. Ja tässä vain osa teemoista.
Tiimi osaa asiansa: säveltää, sovittaa, käsikirjoittaa, laulaa, soittaa, hullutella. Meininkiä ja tunnetta riittää. Hieno revyy jälleen kerran! Kaikki vetivät hyvin... paitsi ehkä äänimies:
Eli ainoana miinuksena täytyy mainita äänentoisto, joka on revyyn luonteen huomioon ottaen tietysti tärkeä seikka. Alusta lähtien mikit paukkuivat ja vinkuivat jossain määrin milloin missäkin käänteessä. Tämä kyllä haittaisi sekä yleisöä että varmasti esiintyjiä itseäänkin. Jotain oli tällä kertaa pielessä, en nimittäin muista tällaista ongelmaa aikaisemmilta vuosilta. Liekö uusi äänimies tai muuta probleemia. Tosin tämä oli vasta toinen näytös, joten toivottavasti asia saadaan kuntoon tuleviin näytöksiin.
Suosittelen! Tästä lisää tietoa esitysajoista yms.: TheLittleBigMusicin sivut.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Suma Ilomantsin Möhkössä
Ajoimme Joensuusta Ilomantsin Möhköön paikoitellen aivan kamalassa kaatosateessa illalla 22.7.08. Liput Suma-näytelmään oli varattu, mutta rankan sateen vuoksi ajonopeus laski sen verran, että epäilimme jo myöhästyvämme. Lisäksi pelko Ilomantsia lähestyvästä kaatosaderintamasta meinasi saada meidät kääntymään jo takaisin. Olen tyytyväinen, ettemme kääntyneet.
Suma oli hyvin perinteinen suomalainen kesäteatterin tukkilaisnäytelmä. Vaikka Suma on kirjoitettu Ilomantsin näyttämökerholle, eikä sitä ole aikasemmin esitetty, oli miulla koko ajan sellainen olo, että olen nähnyt sen jo aikaisemmin. Niin perinteinen tarina, kuviot, teksti - mutta sellaista se elämä varmaan on ollut tukkisavotoilla 50-luvun Suomessa. Huolimatta tuttuuden tunteesta näytelmä jaksoi kiinnostaa alusta loppuun.
Roolisuoritukset olivat hyviä tai vähintään kohtuullisia kautta linjan. Ja se musiikki! Näytelmä alkaa ihokarvat pystyyn nostattavan kauniilla laululla Möhköstä. Runsaalla musiikilla tuodaan tunnetta ja eloa näytelmään valtavat määrät. Hienoa!
Itse näytelmässä oli kaikki suomalaiselle kesäteatterille (ja erityisesti tukkilaisnäytelmälle) ominaiset piirteet: arkea -> iltamat -> raskaus -> kaksintaistelu -> häät eli rakkautta, mustasukkaisuutta, kieroilua, surua, alastomuutta, koheltamista, draamaa, alapäähuumoria ja alapäätöntä huumoria sekä laulua veden äärellä harrastajavoimin toteutettuna. Vanha resepti, mutta ihan toimiva :)
Tahatonta komiikkaa näytelmään toi kylän "naimaikäisiä" tyttöjä näyttelevien todella nuori ikä vs. tyttöjä vokottelevien tukkilaisjätkien keski-ikäisyys. Niillä korteillahan on harrastajateatterin pelattava, jotka on käteen saatu, ei siinä mitään.
Epäonninen sattumus näytelmän aikana oli sateen alkaminen juuri mummon sielun noustessa taivaaseen. Kohtaus oli kaunis musiikkeineen, valoineen ja savuineen, mutta yleisö lähinnä puki sadetakkeja ja nuttuja ylleen, eikä kohtaus varmasti tehnyt tarkoituksenmukaista vaikutusta isoon osaan yleisöä.
Mummon sielunnousun lopuksi tapahtui jälleen kummia: yleisö röhähti nauruun. Kummissamme kuuntelimme kuolemalle nauramista, mutta sitten näyttämöllä kekkuloikin jo alaston mies. Istuimme näyttämöltä katsoen vasemmassa laidassa, joten osa yleisöä oli nähnyt nakupellen jo paljon ennen meitä.
Kaiken kaikkiaan jäi oikein positiivinen fiilis. Suosittelen!
P.S. Sade- ja ukkosrintama kiersi Möhkön melko täydellisesti jylisten vaan mennessään. Tuuli puhalteli kovasti ja muutama pisari ropsahti yleisön niskaan ennen puoliaikaa, sitten taivas valkeni tyyneksi suomalaiseksi kesäillaksi.
Möhkön teatterin sivut.
Suma oli hyvin perinteinen suomalainen kesäteatterin tukkilaisnäytelmä. Vaikka Suma on kirjoitettu Ilomantsin näyttämökerholle, eikä sitä ole aikasemmin esitetty, oli miulla koko ajan sellainen olo, että olen nähnyt sen jo aikaisemmin. Niin perinteinen tarina, kuviot, teksti - mutta sellaista se elämä varmaan on ollut tukkisavotoilla 50-luvun Suomessa. Huolimatta tuttuuden tunteesta näytelmä jaksoi kiinnostaa alusta loppuun.
Roolisuoritukset olivat hyviä tai vähintään kohtuullisia kautta linjan. Ja se musiikki! Näytelmä alkaa ihokarvat pystyyn nostattavan kauniilla laululla Möhköstä. Runsaalla musiikilla tuodaan tunnetta ja eloa näytelmään valtavat määrät. Hienoa!
Itse näytelmässä oli kaikki suomalaiselle kesäteatterille (ja erityisesti tukkilaisnäytelmälle) ominaiset piirteet: arkea -> iltamat -> raskaus -> kaksintaistelu -> häät eli rakkautta, mustasukkaisuutta, kieroilua, surua, alastomuutta, koheltamista, draamaa, alapäähuumoria ja alapäätöntä huumoria sekä laulua veden äärellä harrastajavoimin toteutettuna. Vanha resepti, mutta ihan toimiva :)
Tahatonta komiikkaa näytelmään toi kylän "naimaikäisiä" tyttöjä näyttelevien todella nuori ikä vs. tyttöjä vokottelevien tukkilaisjätkien keski-ikäisyys. Niillä korteillahan on harrastajateatterin pelattava, jotka on käteen saatu, ei siinä mitään.
Epäonninen sattumus näytelmän aikana oli sateen alkaminen juuri mummon sielun noustessa taivaaseen. Kohtaus oli kaunis musiikkeineen, valoineen ja savuineen, mutta yleisö lähinnä puki sadetakkeja ja nuttuja ylleen, eikä kohtaus varmasti tehnyt tarkoituksenmukaista vaikutusta isoon osaan yleisöä.
Mummon sielunnousun lopuksi tapahtui jälleen kummia: yleisö röhähti nauruun. Kummissamme kuuntelimme kuolemalle nauramista, mutta sitten näyttämöllä kekkuloikin jo alaston mies. Istuimme näyttämöltä katsoen vasemmassa laidassa, joten osa yleisöä oli nähnyt nakupellen jo paljon ennen meitä.
Kaiken kaikkiaan jäi oikein positiivinen fiilis. Suosittelen!
P.S. Sade- ja ukkosrintama kiersi Möhkön melko täydellisesti jylisten vaan mennessään. Tuuli puhalteli kovasti ja muutama pisari ropsahti yleisön niskaan ennen puoliaikaa, sitten taivas valkeni tyyneksi suomalaiseksi kesäillaksi.
Möhkön teatterin sivut.
Tunnisteet:
Ilomantsin näyttämökerho,
kesäteatteri,
Möhkön teatteri,
Suma,
teatteriarvostelu
torstai 10. heinäkuuta 2008
Turvetta ja timantteja Roukalahden kesäteatterissa
Kevät ja alkukesä menivät hujauksessa, teatteria tuli nähtyä, mutta arvostelut jäivät kirjoittamatta. Jos kesä jatkuu sateisena, saattaa aikaa jäädä myös näiden puutteiden paikkailuun. Mutta asiaan, Roukalahteen ja Kuusniemen kylään.
Kävimme eilen 9.7.08 Roukalahden kesäteatterissa katsomassa Turvetta ja timatteja. Katsomo oli edellisiltä vuosilta totuttuun tapaan lähes täynnä. Tuuli humisi oksissa ja sadetta odotettiin, muttei onneksi saatu.
Kolmas soitto ja menoksi:
Maalaiskomedian neljäs ja viimeinen osa lähti hitaasti käyntiin. Lavalle marssitettiin edellisvuosilta tutut hahmot enimmäkseen samoja näyttelijöiden esittäminä kuin aikaisemminkin.
Tarina ei alkuun tahtonut oikein saada pauloihinsa. Hyttysten huitominenkin vie osaltaan huomiota näytelmältä. Lisäksi takapenkkiin vuorosanat kuuluivat hieman heikosti, ja joku neropatti oli vieläpä jättänyt radion auki jonnekin katsomon taakse, joten vuorosanojen seuraaminen oli näytelmän alkumetreillä haastavaa, ja kuuloaan sai nuori hyväkuuloinen ihminenkin pinnistää. Kun näyttämölle päräytettiin ensimmäistä kertaa illan aikana jälleen automobiili, jonkinsortin amerikanrauta tällä kertaa, totesi ikämies takapenkistä, että auton jylinä oli ainoa ääni lavalta, jonka kunnolla kuuli.
Näytelmän juoneen en tässä katso sen kummemmin tarpeelliseksi mennä, Karjalaisen lehtijuttu kertoo siitä jo kaiken oleellisen. Sanottakoon, että kuusniemeläiset jatkoivat eloaan juonitteluiden ja rakkausilojen- sekä murheiden parissa, kuten jo kolmena kesänä tätä ennen.
Olemme innolla seuranneet kuusniemeläisten edesottamuksia nyt jo neljänä kesänä. Jotenkin tällä kertaa alkoi tuntua, että kaikki on jo nähty ja kuultu: autot lavalla, räjähdykset, vesisuihkut, palavat tynnyrit - kaikki kuusniemeläisten toilailut. Kuusniemessä ei tänä kesänä tapahtunut enää mitään uutta ja yllättävää. Tämä olikin viimeinen osa Maalaiskomediasta. Voisin sanoa onneksi, koska en usko, että seuraava osa olisi ainakaan ollut edellisiään enää parempi.
Viihdyttävä näytelmä oli jälleen. Selvästi kännissä sekoileva Piiparinen jaksoi naurattaa yhäkin. Niin autenttista matskua, että on pakko miettiä, josko Piiparisella on erioikeus roolinsa takia esiintyä kaikissa näytöksissä oikeasti humalassa ;)
Hyviä roolisuorituksia oli muitakin. Tiukkana maskuliinisena poliisitätinä ja naisellisena Tuulia-rouvana kaksoisroolin tehnyt Daarja Viinanen teki hyvää työtä. P.A. Turpeinen luonnollisine murteineen oli hellyttävä. Hieman ihmetyttää monien muiden hahmojen suuhun laitettu keinotekoisen kuuloinen "mä ja sä". Omalla murteella puhuminen olisi voinut kenties tuoda luonnollisuuden tuntua erityisesti joidenkin näyttelijöiden tekstiin. Eli kuten kunnon kesäteatteriin kuuluukin, kaikki roolisuoritukset eivät olleet tasavahvoja. Aina on joku ylitse ja alitse muiden; turvetta ja timantteja.
Odotan innolla, mitä ensi kesä tuo Roukalahdelle. Käsiohjelma lupaa, että huoltsikka jatkaa, Kuusniemi ei. Mutta jatkavatko kuusniemeläiset seuraavan näytelmän hahmoissa, lähtevätkö maneerit mukaan edellisiltä kesiltä, pystyvätkö näyttelijät tekemään täysin erilaisia ihmisiä lavalle? Siitä otan selvää ensi kesänä :)
Ai niin, suosittelen. Jos ei ole nähnyt yhtään osaa, antaa näytelmä paljon, ja jos on nähnyt kaikki osat, ei tätäkään voi jättää näkemättä. Toivotaan hyviä kesäteatterikelejä!
P.S. Wikipedia tietää lisää Maalaiskomediasta.
Kävimme eilen 9.7.08 Roukalahden kesäteatterissa katsomassa Turvetta ja timatteja. Katsomo oli edellisiltä vuosilta totuttuun tapaan lähes täynnä. Tuuli humisi oksissa ja sadetta odotettiin, muttei onneksi saatu.
Kolmas soitto ja menoksi:
Maalaiskomedian neljäs ja viimeinen osa lähti hitaasti käyntiin. Lavalle marssitettiin edellisvuosilta tutut hahmot enimmäkseen samoja näyttelijöiden esittäminä kuin aikaisemminkin.
Tarina ei alkuun tahtonut oikein saada pauloihinsa. Hyttysten huitominenkin vie osaltaan huomiota näytelmältä. Lisäksi takapenkkiin vuorosanat kuuluivat hieman heikosti, ja joku neropatti oli vieläpä jättänyt radion auki jonnekin katsomon taakse, joten vuorosanojen seuraaminen oli näytelmän alkumetreillä haastavaa, ja kuuloaan sai nuori hyväkuuloinen ihminenkin pinnistää. Kun näyttämölle päräytettiin ensimmäistä kertaa illan aikana jälleen automobiili, jonkinsortin amerikanrauta tällä kertaa, totesi ikämies takapenkistä, että auton jylinä oli ainoa ääni lavalta, jonka kunnolla kuuli.
Näytelmän juoneen en tässä katso sen kummemmin tarpeelliseksi mennä, Karjalaisen lehtijuttu kertoo siitä jo kaiken oleellisen. Sanottakoon, että kuusniemeläiset jatkoivat eloaan juonitteluiden ja rakkausilojen- sekä murheiden parissa, kuten jo kolmena kesänä tätä ennen.
Olemme innolla seuranneet kuusniemeläisten edesottamuksia nyt jo neljänä kesänä. Jotenkin tällä kertaa alkoi tuntua, että kaikki on jo nähty ja kuultu: autot lavalla, räjähdykset, vesisuihkut, palavat tynnyrit - kaikki kuusniemeläisten toilailut. Kuusniemessä ei tänä kesänä tapahtunut enää mitään uutta ja yllättävää. Tämä olikin viimeinen osa Maalaiskomediasta. Voisin sanoa onneksi, koska en usko, että seuraava osa olisi ainakaan ollut edellisiään enää parempi.
Viihdyttävä näytelmä oli jälleen. Selvästi kännissä sekoileva Piiparinen jaksoi naurattaa yhäkin. Niin autenttista matskua, että on pakko miettiä, josko Piiparisella on erioikeus roolinsa takia esiintyä kaikissa näytöksissä oikeasti humalassa ;)
Hyviä roolisuorituksia oli muitakin. Tiukkana maskuliinisena poliisitätinä ja naisellisena Tuulia-rouvana kaksoisroolin tehnyt Daarja Viinanen teki hyvää työtä. P.A. Turpeinen luonnollisine murteineen oli hellyttävä. Hieman ihmetyttää monien muiden hahmojen suuhun laitettu keinotekoisen kuuloinen "mä ja sä". Omalla murteella puhuminen olisi voinut kenties tuoda luonnollisuuden tuntua erityisesti joidenkin näyttelijöiden tekstiin. Eli kuten kunnon kesäteatteriin kuuluukin, kaikki roolisuoritukset eivät olleet tasavahvoja. Aina on joku ylitse ja alitse muiden; turvetta ja timantteja.
Odotan innolla, mitä ensi kesä tuo Roukalahdelle. Käsiohjelma lupaa, että huoltsikka jatkaa, Kuusniemi ei. Mutta jatkavatko kuusniemeläiset seuraavan näytelmän hahmoissa, lähtevätkö maneerit mukaan edellisiltä kesiltä, pystyvätkö näyttelijät tekemään täysin erilaisia ihmisiä lavalle? Siitä otan selvää ensi kesänä :)
Ai niin, suosittelen. Jos ei ole nähnyt yhtään osaa, antaa näytelmä paljon, ja jos on nähnyt kaikki osat, ei tätäkään voi jättää näkemättä. Toivotaan hyviä kesäteatterikelejä!
P.S. Wikipedia tietää lisää Maalaiskomediasta.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Teatteri Väkivahvan Beetlehem Joensuun Pakkahuoneella
Kävimme lauantaina 12.4.08 Joensuun Pakkahuoneella katsomassa Teatteri Väkivahvan Beetlehemin. Jo sisään astuessamme kajahti ilmoille pirteä tervehdys "Tervetuloa Beetlehemiin!". Tunnelma oli mukava heti alkumetreiltä.
Opiskelijat maksoivat 6, täysinäiset 10 euroa. Kohtuullista.
Ovelta meidät ohjattiin (Beetlehemin) kirpputorille, joka sopi mukavasti näytelmän ideaan. Näytelmän tapahtumathan sijoittuvat juurikin Beetlehemin kirpputorille.
Kirpputorilla (ei näytelmän vaan "oikealla" kirpputorilla) tavaroiden hinnan sai määrätä itse. Jos on köyhä, ei maksa mitään, jos taas rikas, saa antaa paljon. Kaikki kirpputorimyynnistä saatu raha menee lyhentämättömänä Namibian (tai jonkun muun Afrikan maan, en muista tarkalleen) lapsille.
Kirpputorilla tarjolla olevista tavaroista kaikki eivät edes toimi, mm. Karhu-DVD on käyttökelvoton leffailtaa ajatellen, mutta voihan sille keksiä kenties jotain parempaakin käyttöä :) Kyseinen DVD ei kyllä tarttunut minun mukaani. Tarjolla oli kirjoja, laukkuja, vaatteita sekä jotain muuta pikkuroinaa. Kirpputorilla oli letkeä meininki ja teatterilaiset suorastaan tyrkyttivät - mutta ihan positiivisessä mielessä - tavaroita asiakkaille.
Löysimme kirpputorilta itsellemme pari hyvää kirjaa, ja ostin myös pinssin. Ei me olla rikkaita, mutta rikkaampia kuin kehitysmaan lapset keskimäärin, joten jätimme kaikista ostoksistamme kelpo hinnan.
Teatteri Väkivahva myi kirpputorin yhteydessä myös t-paitojaan, jollaisen ostin itselleni. Näytelmän hengen mukaisesti t-paidassa lukee "Tule vaika alasti". Tämän lauseen idea selvisi näytelmän aikana. Onpa se kirjoitettu näytelmän esittelysivulle nettiinkin: Teatteri Väkivahvan sivut
Näytelmä oli mielenkiintoinen, paikoitellen liikuttava, hauska ja erittäin vauhdikas. Mukana oli paljon musiikkia, ja oikeastaan kaikki kunnolla ääneen päässeet näyttelijät olivat ihan hyviä laulajia. Soittoinstrumenttien käyttö oli kekseliästä: muun muassa insinörtti-Kari soitti linnunpönttöä. Näytelmää seurasi ilolla, siinä jos missä oli tekemisen meininkiä!
Näytelmän ensimmäinen puoliaika kesti noin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on melko kauan, mutta missään kohtaa ainakaan tämä katsoja ei kyllästynyt. Toinen puoliaika oli hieman lyhyempi, kuten yleensä. Väliajalla sai kahvia ja pullaa euron hintaan/kpl.
Vaikka näytelmä oli osittain silkkaa kaahotusta ja huumoripläjäystä, käsiteltiin siinä vakavia aiheita, kuten vanhuutta, lapsen huostaanottoa, epäoikeudenmukaisuutta, sosiaalisten verkostojen tärkeyttä yms.
Näytelmän hahmoista Leo oli suorastaan hurmaava ärrä-vikoineen. Myös pieni Martti sai sympatiat puolelleen ja Afrodite 26-vee nauratutti yleisöä seksilinjallaan. Ja entäs sitten tossukka-Kari, linnunpönttöinsinööri! Parhautta :D
Henkilöhahmot näytelmässä olivat vahvoja ja keskenään hyvin erilaisia persoonia kautta linjan, ja näyttelijät toivat hahmojen piirteet hyvin esille. Näyttelijäsuoritukset eivät kuitenkaan olleet aivan tasavahvoja, osa oli selvästi enemmän luonnonlahjakkuuksia tai harjaantuneempia kuin toiset - mutta sellaista se vaan on :)
Menkää ihmeessä katsomaan, kun vielä ehditte (20.4.08 asti)! En varsinaisesti suosittelisi näytelmää kuitenkaan venäläisille, ainakaan bisnesmiehille - paitsi erittäin huumorintajuisille - venäläiset "bisnesmiehet" esitetään näytelmässä varsin rankan stereotyyppisesti. ;D En suosittelisi näytelmäää myöskään kaikista hartaimmille uskovaisille. Näytelmän toteuttajatkin mainitsevat, että näytelmä jakaa mielipiteitä aika rankasti. Karjalaisen verkkolehti suitsuttaa näytelmää lähes varauksetta: näytelmäarvostelu
Loputulemana totean, että miun puolesta kaikki saapi mennä Beetlehemiin - vaikka alasti :D
Opiskelijat maksoivat 6, täysinäiset 10 euroa. Kohtuullista.
Ovelta meidät ohjattiin (Beetlehemin) kirpputorille, joka sopi mukavasti näytelmän ideaan. Näytelmän tapahtumathan sijoittuvat juurikin Beetlehemin kirpputorille.
Kirpputorilla (ei näytelmän vaan "oikealla" kirpputorilla) tavaroiden hinnan sai määrätä itse. Jos on köyhä, ei maksa mitään, jos taas rikas, saa antaa paljon. Kaikki kirpputorimyynnistä saatu raha menee lyhentämättömänä Namibian (tai jonkun muun Afrikan maan, en muista tarkalleen) lapsille.
Kirpputorilla tarjolla olevista tavaroista kaikki eivät edes toimi, mm. Karhu-DVD on käyttökelvoton leffailtaa ajatellen, mutta voihan sille keksiä kenties jotain parempaakin käyttöä :) Kyseinen DVD ei kyllä tarttunut minun mukaani. Tarjolla oli kirjoja, laukkuja, vaatteita sekä jotain muuta pikkuroinaa. Kirpputorilla oli letkeä meininki ja teatterilaiset suorastaan tyrkyttivät - mutta ihan positiivisessä mielessä - tavaroita asiakkaille.
Löysimme kirpputorilta itsellemme pari hyvää kirjaa, ja ostin myös pinssin. Ei me olla rikkaita, mutta rikkaampia kuin kehitysmaan lapset keskimäärin, joten jätimme kaikista ostoksistamme kelpo hinnan.
Teatteri Väkivahva myi kirpputorin yhteydessä myös t-paitojaan, jollaisen ostin itselleni. Näytelmän hengen mukaisesti t-paidassa lukee "Tule vaika alasti". Tämän lauseen idea selvisi näytelmän aikana. Onpa se kirjoitettu näytelmän esittelysivulle nettiinkin: Teatteri Väkivahvan sivut
Näytelmä oli mielenkiintoinen, paikoitellen liikuttava, hauska ja erittäin vauhdikas. Mukana oli paljon musiikkia, ja oikeastaan kaikki kunnolla ääneen päässeet näyttelijät olivat ihan hyviä laulajia. Soittoinstrumenttien käyttö oli kekseliästä: muun muassa insinörtti-Kari soitti linnunpönttöä. Näytelmää seurasi ilolla, siinä jos missä oli tekemisen meininkiä!
Näytelmän ensimmäinen puoliaika kesti noin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, joka on melko kauan, mutta missään kohtaa ainakaan tämä katsoja ei kyllästynyt. Toinen puoliaika oli hieman lyhyempi, kuten yleensä. Väliajalla sai kahvia ja pullaa euron hintaan/kpl.
Vaikka näytelmä oli osittain silkkaa kaahotusta ja huumoripläjäystä, käsiteltiin siinä vakavia aiheita, kuten vanhuutta, lapsen huostaanottoa, epäoikeudenmukaisuutta, sosiaalisten verkostojen tärkeyttä yms.
Näytelmän hahmoista Leo oli suorastaan hurmaava ärrä-vikoineen. Myös pieni Martti sai sympatiat puolelleen ja Afrodite 26-vee nauratutti yleisöä seksilinjallaan. Ja entäs sitten tossukka-Kari, linnunpönttöinsinööri! Parhautta :D
Henkilöhahmot näytelmässä olivat vahvoja ja keskenään hyvin erilaisia persoonia kautta linjan, ja näyttelijät toivat hahmojen piirteet hyvin esille. Näyttelijäsuoritukset eivät kuitenkaan olleet aivan tasavahvoja, osa oli selvästi enemmän luonnonlahjakkuuksia tai harjaantuneempia kuin toiset - mutta sellaista se vaan on :)
Menkää ihmeessä katsomaan, kun vielä ehditte (20.4.08 asti)! En varsinaisesti suosittelisi näytelmää kuitenkaan venäläisille, ainakaan bisnesmiehille - paitsi erittäin huumorintajuisille - venäläiset "bisnesmiehet" esitetään näytelmässä varsin rankan stereotyyppisesti. ;D En suosittelisi näytelmäää myöskään kaikista hartaimmille uskovaisille. Näytelmän toteuttajatkin mainitsevat, että näytelmä jakaa mielipiteitä aika rankasti. Karjalaisen verkkolehti suitsuttaa näytelmää lähes varauksetta: näytelmäarvostelu
Loputulemana totean, että miun puolesta kaikki saapi mennä Beetlehemiin - vaikka alasti :D
Tunnisteet:
Beetlehem,
Joensuun Pakkahuone,
Teatteri Väkivahva,
teatteriarvostelu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)