Yleisö itki ja nauroi. Esityksen jälkeen olin minäkin pitkän aikaa lähes sanaton.
Outokummun teatteri esitti tänä kesänä näytelmän Kaivoksen kainalossa. Se esitettiin, sanan mukaisesti, kaivoksen kainalossa, Outokummun vanhalla kaivoksella. Tila oli tunkkainen, mutta toimiva. Olimme toiseksi viimeisessä rivissä, silti näimme ja kuulimme täysin moitteettomasti.
Kyseessä oli varsinainen Tiitisten perheproduktio: käsikirjoitus Esko-Pekka Tiitinen, ohjaus Inkeri Tiitinen, musiikki Esko-Pekka Tiitinen ja Ilmari Tiitinen, rooleissa Anneli Mahlamäki, Tomi Laurikainen, Ilmari Tiitinen, Lasse Laitinen, Esko-Pekka Tiitinen ja Sanna Kärkkäinen.
Näytelmä oli kaikin puolin loistava! Mitään ei oikeastaan olisi voinut tehdä paremmin. Jokin aika sitten arvostelin Teatteri Kolmen Welhon Impivaaran kehdon kesän parhaaksi teatterikokemukseksi. Nyt en ole enää varma... tai pienen mietinnän jälkeen olen itse asiassa sitä mieltä, että Kaivoksen kainalossa on jopa hieman parempi. Vaikea toisaalta laittaa samalle viivalle kahta näin erilaista näytelmää. Molemmat on tehty taidolla ja tyylillä, mutta ehkä Kaivos antoi enemmän - enemmän ajateltavaa, pitemmäksikin aikaa.
Kaivoksen kainalossa -tarina on mielenkiintoinen ja ehyt. Se on tarina kaivoskaupungin ihmisistä, entisistä ja uusista, lähtevistä ja tulevista. Pääteemoiksi nousevat vanhanpojan (puuttuva) isäsuhde, lähteminen ja jääminen, rakkaus ja todellinen välittäminen. Kautta näytelmän on aistittavissa myös lohduton ajatus tulevaisuudessa mahdollisesti autioituvista "periferioista".
Näyttelijät laulavat, tanssivat ja näyttelevät hyvin. Näytelmän musiikki on kaunista. Tämä näytelmä ei prassaile lavasteilla - niitä ei juuri ole. Tunnelmat ja paikat luodaan lähinnä musiikilla, äänillä, valoilla, ja se toimii.
En ihmettele yhtään, että näytelmää esitettiin koko kesä täysille näyttämöille.
Myös Karjalainen kirjoitti näytelmästä ylistävän arvion:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/outokumpulaisten_t%C3%A4ysosuma_3498349.html
Outokummun teatteri esitti tänä kesänä näytelmän Kaivoksen kainalossa. Se esitettiin, sanan mukaisesti, kaivoksen kainalossa, Outokummun vanhalla kaivoksella. Tila oli tunkkainen, mutta toimiva. Olimme toiseksi viimeisessä rivissä, silti näimme ja kuulimme täysin moitteettomasti.
Kyseessä oli varsinainen Tiitisten perheproduktio: käsikirjoitus Esko-Pekka Tiitinen, ohjaus Inkeri Tiitinen, musiikki Esko-Pekka Tiitinen ja Ilmari Tiitinen, rooleissa Anneli Mahlamäki, Tomi Laurikainen, Ilmari Tiitinen, Lasse Laitinen, Esko-Pekka Tiitinen ja Sanna Kärkkäinen.
Näytelmä oli kaikin puolin loistava! Mitään ei oikeastaan olisi voinut tehdä paremmin. Jokin aika sitten arvostelin Teatteri Kolmen Welhon Impivaaran kehdon kesän parhaaksi teatterikokemukseksi. Nyt en ole enää varma... tai pienen mietinnän jälkeen olen itse asiassa sitä mieltä, että Kaivoksen kainalossa on jopa hieman parempi. Vaikea toisaalta laittaa samalle viivalle kahta näin erilaista näytelmää. Molemmat on tehty taidolla ja tyylillä, mutta ehkä Kaivos antoi enemmän - enemmän ajateltavaa, pitemmäksikin aikaa.
Kaivoksen kainalossa -tarina on mielenkiintoinen ja ehyt. Se on tarina kaivoskaupungin ihmisistä, entisistä ja uusista, lähtevistä ja tulevista. Pääteemoiksi nousevat vanhanpojan (puuttuva) isäsuhde, lähteminen ja jääminen, rakkaus ja todellinen välittäminen. Kautta näytelmän on aistittavissa myös lohduton ajatus tulevaisuudessa mahdollisesti autioituvista "periferioista".
Näyttelijät laulavat, tanssivat ja näyttelevät hyvin. Näytelmän musiikki on kaunista. Tämä näytelmä ei prassaile lavasteilla - niitä ei juuri ole. Tunnelmat ja paikat luodaan lähinnä musiikilla, äänillä, valoilla, ja se toimii.
En ihmettele yhtään, että näytelmää esitettiin koko kesä täysille näyttämöille.
Myös Karjalainen kirjoitti näytelmästä ylistävän arvion:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/outokumpulaisten_t%C3%A4ysosuma_3498349.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti