Oli oikein kesäisä fiilis viime viikolla yhtenä iltana (kesällä 2006), kun pyöräilimme Utransareen kesäteatteriin. Se oli ensi-ilta ja meillä on pullo kuohujuomaa mukana, kuten on jo tavaksi tullut. Tällä kertaa kuohujuoma tuli todelliseen tarpeeseen - tai niin se tuli kyllä viime vuonnakin, mutta tämän kesän rävellys oli jo pohjanoteeraus.
Sinänsä en haluaisi ihan lyttyyn painaa koko produktiota, kun hyvän asian puolesta Utransaaren teatteriryhmä kesäteatterinsa vuosittain tekee: Käsittääkseni homma tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin ja tulot/tuloja käytetään Utransaaren virkistyalueen kunnossapitoon.
Mutta. Tänä vuonna yksikään "näyttelijä" ei ainakaan vielä ensi-illassa osannut _ollenkaan_ vuorosanojaan. Välillä myös unohtui, kenen piti milloinkin tulla lavalle ja kenen sieltä tulla pois. Kasettikin oli silloin tällöin ihan väärässä kohdassa ja homma seisoi. Ja eräskin "näyttelijä" oli sen verran huonokuuloinen, että yleisö kuuli hänen vuorosanansa ensin kuiskaajalta, joskus parikin kertaa, sitten vasta herralta itseltään. Yksi taisi olla vähän kännissä - tai ainakin vahvasti siltä vaikutti.
Yleisö tuntui ensin hieman vaivaantuneelta. Ihmiset katselivat toisiaan hämmentyneinä näytöksen edetessä hitaasti ja laahaavasti eteenpäin, kun lähes kaikki vuorosanat tulivat ensin kuiskaajalta ja sitten lavalla seisovilta ihmisiltä. Eläytymisestä ei voida puhua. Näyttelijät tai siis harrastelijanäyttelijät vai miten lie noita nyt voisi kutsua, eivät voineet eläytyä rooleihinsa, kun eivät tunteneet vuorosanojaan, saati sitten roolejaan. Katsoja ei myöskään voi tällaisessä tilanteessa eläytyä.
Ensimmäinen puoliaika oli melkein hieman tylsä. Toisella puoliajalla yleisö oli paremmin mukana: se jo avoimesti naureskeli lavalla kaiken aikaa tapahtuville mokauksille.
Plussaa kuitenkin siitä, että tänä vuonna näytös alkoi ajallaan, ei lähes kymmenen minuuttia etuajassa, kuten viime vuonna toinen näytös, jossa olimme, ja jossa oli myös lehdistö paikalla. Plussaa myös siitä, että opiskelijakortilla sai tänä vuonna tuntuvan alennuksen - aikaisemmin alennusta ei ole ollut. Lipun hintaan sisältyy myös kahvi ja pulla, ei paha sekään.
Joten ilta tuli vietettyä jokseenkin mielenkiintoisissa merkeissä. Vähän sateli vettäkin välillä. Kai voi sanoa, että kannattaahan tuo käydä katsomassa, niin tietää mistä puhun.
Olen seurannut teatteria, ja ajoittain tehnytkin, ihan ala-astelaisesta lähtien, ja melkein väittäisin, että nämä roolisuoritukset eivät paljon eroa lapsuuden aikaisista omistamme - paitsi että silloinkin meidän piti jo opetella vuorosanat päästäksemme edes mukaan näytelmään. Melkein rumasti sanottu, mutta sanon tämän ihan rakkauvella. Pliis, osatkaa ensi vuonna edes vuorosananne, opiskelijan maksamalla kuudella eurollakin voin kai sen verran pyytää.
(Utransaaren teatteriryhmän kesä 2006: Amerikan morsian. Käsikirjoitus Markku Hattula, sovitus ja ohjaus Kari Mattinen. Rooleissa Utran Asukasyhdistys ry. - ja sen kyllä huomaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti